Pyhäinpäivän aatoksia

Kovin on raskas mieli tänään Pyhäinpäivänä. Toissa päivänä sain tiedon äidiltäni hyvin rakkaan enoni kuolemasta. Onneksi ehdin nähdä enoni alkusyksystä, jolloin vierailimme hänen luonaan vanhempieni kanssa. Ja onneksi enon poismeno tapahtui nopeasti, nukahti valittaen kovaa väsymystä. Onni sikäli, että enoni sairasti syöpää eikä ehtinyt kokemaan syöpäkipuja. Entisen avopuolisoni vuosia sitten edesmennyt isoäiti koki hyvin kovat syöpäkivut, jollaisia on hyvin vaikea hoitaa edes opiaateilla.

Muistan enostani parhaiten tämän äänen. Vaikka enoni tapaamisten välillä saattoi olla vuosia, niin en koskaan unohtanut miltä hänen ääni kuulostaa. Muistan myös hänen lukuisat tarinansa, joita muistelen aina lämmöllä. Hän oli erittäin etevä tarinankertoja, jollaiseksi tulee vain syntymällä hyväksi tarinankertojaksi.

Näin pyhäinpäivänä olen muistellut myös muita maalliselta taipaleeltaan poistuneita läheisiä. Hyvä ystäväni nuoruudestani kuoli sairaskohtaukseen, nuoruuden silloinen tyttöystävä kuoli myös sairaskohtaukseen. Mieleeni muistuu myös erittäin mukava ja äärimmäisen kiltti kaveri, joka kuului lapsuuden ja nuoruuteni ystäväpiirin. Tämä kaveri kuoli auto-onnettomuudessa ja hänen kuolemansa kosketti todella monia muita kavereitani, järkytti myös.

Viime päivinä oloni on tuntunut hyvin raskaalta ja synkältä. Menehtyneiden muistelu ei kuitenkaan ole synkistänyt oloani, oikeastaan se on tuonut pientä lohtua alakuloisuuteni. Olen herännyt useana aamuna aikaisin, mutta voimani ovat ehtyneet yleensä puoleen päivään mennessä, jolloin olen nukkunut useiden tuntien pituiset iltapäiväunet. Fyysinen kokemani väsymys on ollut kuitenkin sen verran suurta, että nukkuminen ei ole tuottanut ongelmaa öisin. Tuntuu taas siltä, että nukkuminen ei tee olostani suurissakaan määrin virkeää.

En ole sentään enää syvimmässä kuopassa, sillä toivon masennukseni hellittävän. Olisi hienoa kyetä olemaan koko päivä virkeänä, nauttia tekemistään asioista. Tällä hetkellä voimani ovat kuitenkin niin rajalliset, etten kykene toimimaan normaalin ihmisen tavoin. Yksinäisyyden tunne on myös kalvanut minua useina päivinä, mutta onneksi olen kyennyt muodostamaan yhteyden vanhaan opiskelutoveriini. Vaikka fyysinen jaksamiseni on rajallista, niin toivon yhteisistä sovituista menoista lääkettä pahimpaan masennuksen tilaani.

Pyhäinpäivä jatkuu vielä osaltani ja mikäli sää sen sallii, käyn vielä kävelemässä illalla koirani kanssa ulkona ja katselemassa yöllistä maisemaa valaisevaa kuuta. Eilen, kun oli vielä pieni pakkanen, katselin kuuta pitkään ja mielessäni kävin dialogia edesmenneiden kanssa. Noiden dialogien pohjalta osaan olla kuitenkin toiveikas ja uskon vielä jonain päivänä kirjoittavan tähän blogiin seuraavan kaltaisen tekstin: ”Rakkaat ystävät ja lukijat, olen onnellinen! Olen päässyt selättämään tämän mieltä kalvaneen syövän kaltaisen sairauden ja kykenen olemaan taas onnellinen!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.