Vuoristoradan kyydissä

Tänään on taas se päivä, kun menen kaupungin mielenterveyshuoltoon sovittuun tapaamiseen. Tapaamiset ovat aina vaikeita, sillä niiden väliin mahtuu varsinainen vuoristorata tuntemuksia, olotiloja ja niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Onneksi olen kirjoittanut tähän blogiin, sillä sen avulla voin muodostaa käsityksen kuluneista päivistä ja viikoista. Tässä mielentilassa ei nimittäin meinaa aina muistaa mitä päivät ovat pitäneet sisällään, huonoja päiviä ei haluaisi muistella ja hyviä päivä on niin vähän, että täytyy luntata, milloin sellainen on sattunut omalle kohdalle.

Ammattilaisilta saatu apu on ollut aina kaksijakoista. Joinain kertoina tuntuu, että saa todellista apua ja tuntuu, että ammattilaiset välittävät aidosti minun jaksamisestani. Joinain kertoina taas tuntuu siltä, että tapaaminen on ollut täysin turha. Siihen ei vaikuta mikään muu kuin se, että sattuuko tapaamispäivänä olemaan hyvä tai huono päivä itsellä.

Masentunut tarvitsee kuitenkin kaiken saatavilla olevan avun. Itse toivoisin pääseväni ryhmäkuntoutukseen, jossa olisi vertaistukea saatavilla. Olisi ihmisiä, jotka erilaisista taustoista riippumatta ovat samassa tilanteessa. Voisi keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tietävät tasan tarkkaan niistä tunteista ja olotiloista joita itse käy jatkuvasti läpi. Eihän alkoholistikaan saa todellista vertaistukea sellaiselta, joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Mieleeni muistuu erään tv-ohjelman kautta eräs entinen alkoholisti, joka auttaa muita alkoholisteja pääsemään irti entisistä elintavoista hakemalla avun tarvitsijat suoraan kadulta.

Onneksi on viikonloppu tulossa ja olen saanut sovittua tuoksi ajaksi itselleni menoja. Tapaan vanhan kaverin, jonka kanssa olisi tarkoitus viettää aikaa. Käyn ehkä elokuvissa, mikäli tuttuni menot osuvat yksiin omien menojeni kanssa. Tämä päivä tulee olemaan rankka, mutta sitä keventää ajatus viikonlopusta ja siitä, että on mahdollisuus asettua arjen ulkopuolelle.

Niin. Vaikka viime päivinä olen väsynyt hyvin nopeasti, niin olen kuitenkin kyennyt keskittymään mielenkiintoisiin asioihin. Olen keskittynyt politiikan seuraamiseen ja kansalaistoimintaan sekä tehnyt ammattiini liittyviä asioita, jotka eivät tunnu varsinaiselta opiskelulta tai työn tekemiseltä. Uusien asioiden opettelu on taas tuntunut mielekkäältä, mutta asioiden muistamisessa on vielä suuria ongelmia. Väsymys iskee aina nopeasti, vaikka olisi kuinka hyvä olo ja draivi päällä. Tällä viikolla onkin tullut nukuttua hyvin runsaita iltapäiväunia, jotta on jaksanut tehdä jotain myös illalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.