Ystävät ovat rikkaus, olen siis köyhä

thoma_loneliness
Hans Thoma, Loneliness

Tunsin eilen oloni lähes innokkaaksi siitä ajatuksesta, että tänään näen pitkästä aikaa vanhan koulukaverin ja vietämme aikaa pelaillen, alkoholilla höystettynä. Aamulla heräämiseni oli kuitenkin vaivalloista ja nyt mielialani on päinvastainen eiliseen verrattuna. Tiedostan, että valtaosa tästä olosta johtuu henkisestä terveydentilastani. Päivät seuraavat toisiaan ja päivien mielialat heittelevät, minne sattuvat.

Yritän kuitenkin kovasti saada käännettyä tämän olotilan pakkaselta takaisin lämpöasteille, miettimällä miten paljon voikaan kohottaa mielialaa vanhan ystävän tapaaminen ja se, että voi keskustella. Keskustella lähes mistä vaan ja pitää hauskaa. Nyt hauskat miellekuvat ovat vielä pelkkä toivo, mutta olen toiveikas päivän kääntyessä iltaan.

Huomenna minun olisi tarkoitus käydä elokuvissa naispuolisen tuttuni kanssa. Melkoinen saavutus tässä terveydentilassa, sillä yhteisten menojen sopiminen vaatii aina melkoista sovittelua ja tulevaisuuteen katsomista. Tuo nainen on kyllä mielestäni hyvin kaunis, mutta ensisijaisesti toiveenani on saada uusia ystäviä. Ystäväpiirini on lähes nolla, sillä päättyneessä parisuhteessani tulin nojanneeksi ehkä liiaksikin ex-puolisoon. Masennuksellani on jo pitkä historia ja sekin on osaltaan vaikuttanut ystäväpiirin kaventumiseen.

On oikeastaan mahtavaa elää nykyistä aikaa ihmiskunnan historiassa, uusia keksintöjä tulee kuin liukuhihnalta ja tekninen sekä tieteellinen kehitys tapahtuu suurin harppauksin. Toisaalta olen erittäin murheellinen siitä, että nykyään kaikki pyrkivät ylikorostuneeseen yksilön korostamiseen kaikessa. Johan jo kaikki tutkimukset todistavat sen, että ihminen on edelleen se pienryhmiin sopeutunut sosiaalinen olento, joka kärsii sosiaalisen tukiverkoston poissaolosta. Pienestä lapsesta saakka olemme tuomittuja rikkomaan sosiaaliset tukiverkkomme, sillä muutamme opiskelun ja työn perässä usein pakotettuna. Tietoisesti ajamme omaa etuamme, mutta alitajunnassa joudumme hylkäämään liian usein tutut tukiverkkomme ja ihmiset ympärillämme.

Juon kahvia, istun tietokoneella ja aina silloin tällöin rapsutan koiraani, joka hakee minulta ehdotonta huomiota. Se aistii mielialani vaihtelut hämmästyttävän hyvin ja onkin ollut minulle korvaamaton kumppani. Ulkona sataa ja kerrostalolähiö on vasta heräämässä tähän päivään. Taidan seuraavaksi alkaa valmistautumaan tähän iltaan ja pitää huolen siitä, että koiraani ulkoiluttamassa käyvä exäni ei tarvitse etsiä koiran talutushihnoja tai koiran ruokia sekaisin olevista kaapeistani tai asunnostani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.