Tunteistani ja järjestäni

640px-diego_velaquez2c_venus_at_her_mirror_28the_rokeby_venus29

Menen tänään katsomaan Tuntemattoman Sotilaan Tennispalatsissa yhdessä naisen kanssa, joka oli mukanani tuon elokuvan kuvauksissa. Kuuluimme elokuvan tekemistä tukeviin joukkoihin ja kokemamme oli varsin stressaavaa, sillä jouduimme tekemään yhteistyötä varsin yhteistyöhaluttoman ihmisen kanssa. Tuosta muutamasta päivästä meille jäi muistoja, joita muistelemme mielellämme, mutta tuskin haluaisimme kokea noita asioita uudelleen täysin vapaaehtoisesti.

Täytyy myöntää, että minulla on tunteita tuota naista kohtaan. Arvostan kuitenkin yhteistä aikaamme ja hänen aktiivista otetta elämään niin paljon, että en halua antaa omille toiveilleni aihetta. En kuitenkaan uskoisi sellaiseen suhteeseen, jossa olemme kuitenkin niin erilaisia. Esimerkiksi motiivini toimia samoissa ”ympyröissä” hänen kanssaan on täysin eri ja arvostamme todennäköisesti hyvin eri asioita.

Exäni kertoi eilen jatkaneensa viestittelyä erään miehen kanssa. Olemme sopineet olevamme avoimia toisillemme, mutta tämä mies vaivaa minua suuresti. Haluan toki entisen avopuolisoni löytävän yhteisen onnen jonkun muun kanssa, jos hän ei sitä voinut saavuttaa minun kanssani. Pelkään kuitenkin, että hän tulee vaihtaneeksi yhden epäonnen vielä epäonnisempaan suhteeseen. Hän on kertonut miehen [ote poistettu asianomaisen toiveesta]. Silti exäni on kertonut olevansa ihastunut häneen ja tiedän, että hänellä on toiveita häntä kohtaan.

Eniten minua harmittaa se, että kaikista varoitusmerkeistä huolimatta hän haluaa nyt toimia järkeänsä vastaan. Hän haluaa toimia täysin päinvastaisesti kuin minun kanssani. Eromme oli järjellisten keskustelujen lopputulos, vaikka rakastimme toisiamme eron aikaan. Syystäkin olen hänestä huolissaan ja samalla taas ihmettelen hänen epäloogista asennettaan: ”Katsotaan mitä tästä tulee”. Tuon saman lausahduksen avulla me olimme niin pitkään yhdessä ja se ei toiminut. Siitä ei tullut lopulta mitään. Minä jouduin muuttumaan hyvin paljon, että suhteestamme tuli ylipäätään mitään. Hänkin muuttui, muttei tarpeeksi. Ja jokin siinä ahdisti häntä.

Ehkä minun ei pitäisi välittää yhtään ja jatkaa elämääni aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pitäisi jatkaa ja pyyhkiä mielestä ne vuodet jättäen muistiin vuosien aukot omista kokemuksista. Toisaalta nuo kokemukset tekivät ja tekevät minusta edelleen hyvän ihmisen. Yritin olla hänelle hyvä ihminen, rakastettava ja välittävä. Kun en siinä onnistunut, niin ehkä onnistun siinä joskus tulevaisuudessa ja jonkun muun kanssa. Mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ala syyttää minua hänen omasta ahdistuksestaan. Ja mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Silloin voisin rakastaa tuota ihmistä samalla tavalla takaisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.