Tunnelukon avautuminen, ensimmäistä kertaa

14303889428_a0429a6d7d_c
Drab Makyo, Flickr.com

Eilen illalla se tapahtui, mitä olin odottanut jo hyvin pitkään: Koko päivän kannattanut hyvä olo loppui ja yhtäkkiä tunsin tunnelukkoni avautuvan. Menin pitkäkseni sängylle ja aloin itkeä. Tunsin sisimmässäni ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen sellaisia tunteita, joita olin kokenut viimeksi lapsena. Minut täytti pohjaton surun tunne siitä, että olen tässä maailmassa vailla tarkoitusta sekä siitä, että poistumiseni tästä elämästä vaikuttaisi tuskin millään tavalla muiden elämään.

Soitin sen jälkeen entiselle avopuolisolleni ja äidilleni. Päätin hetken toipumisen jälkeen siitä, että tämä saa riittää minulle. Haluan parantua lopullisesti masennuksestani. Tämä tunne on sellainen, että haluan sen väistyvän ja haluan parantua lopullisesti, tulla kokonaiseksi ihmiseksi. Päätin vakaasti siitä, että keväällä aloitan kognitiivisen psykoterapian, jossa tulen käsittelemään lapsuudessa kokemiani traumoja. Tunsin selkeästi, että masennus on vain jatkumo siitä, mitä olen kenties kokenut lapsuudessani.

Olen vilpittömän kiitollinen siitä, että minulla on onneksi ollut muutamia ihmisiä lähelläni, jotka ovat toimineet minun turvaverkkonani. Ilman heitä en olisi ehkä kirjoittamassa tätäkään tekstiä. Ilman heitä en olisi hakeutunut ammattiavun piiriin, enkä olisi jaksanut tähän asti. Hirvittää ajatella niitä ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan tämän myllerryksen täysin yksin ja vailla minkäänlaista tukea lähimmäisiltä. Sen takia, että heitä ei vaan ole olemassa. Heidän tukenaan ovat vain ammattilaiset, jotka eivät jo inhimillisyyden takia ja ammatillisen aseman takia alentua tuntemaan potilaidensa tuskaa.

En olisi jaksanut näinkään pitkään ilman koiraa, joka on pakottanut minut ulos vähintään kaksi kertaa päivässä. Eläimenä koirani ei ole pystynyt minua inhimillisellä tavalla lohduttamaan, mutta eläimenä se kykenee kyllä aistimaan, että kaikki ei ole hyvin. Sillä on oma tapa lohduttaa minua, se pyrkii aina surun hetkinä piristämään minua. Se tulee viereeni sängylle, tunkee syliini ja nuolee minua kaulasta ja käsivarsista. Se haluaa pitää minusta huolta omalla tavallaan ja parhaimpien kykyjensä mukaan. Ilman tuota koiraa olisin saattanut kallistua jo ajat sitten epätoivoon, ehkä lopullisella tavalla. Sen avulla en ole kallistunut päättämään päiviäni tässä maailmassa, vaan on pakottanut tekemään lupauksen. Lupauksen, etten jätä sitä yksin tähän julmaan maailmaan.

Toivon hartaasti, että tämä kirjoitus jää blogihistoriani melankolisimmaksi kirjoitukseksi ja voisin lukea sen aikojen päästä tervehtyneenä. Muistaa, että olen joskus saavuttanut aallon pohjan. Ja noussut sieltä ylös uutena ihmisenä. Toivon myös, että kirjoitukseni antaa toivoa teille muille, jotka olette samassa tilanteessa tai tilanteessa, josta on vielä matkaa näin pitkälle. Samalla toivon myös sitä, että voin dokumentoida näiden kirjoitusten kautta elämääni auttaakseni teitä muita, jotka olette avaamassa omia tunnelukkojanne.

Tänään on päivä, jolloin on kulunut 100-vuotta ja yksi päivä siitä, kun Suomi itsenäistyi. Eilen oli isänmaallisen hurmoksen päivä minulle, mutta ilta muistutti minua myös yksilön tuskasta. Ilman yksilöitä ja ihmisiä tämä maa ei olisi mitään, eikä sen instituutioita olisi voitu juhlistaa eilen. Eilen oli myös moneen vuoteen tilanne, etten halunnut edes seurata linnan juhlia. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut siinä tunnetilassa seurata toisten kättelyjä ja iloista illan viettoa. Tänään on toivottavasti toinen ääni kellossa. Jos ei, niin sitten se päivä koittaa huomenna. Olen varma siitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.