Kosketus – ja sen merkitys elämälleni

Vastasyntynyt tarvitsee äitinsä kosketusta selvitäkseen hengissä, eikä tuo perustarve häviä iän myötä mihinkään. Ilman kosketusta ihmisestä tulee ihmisraunio, jonka henkinen tasapaino järkkyy pysyvästi. Kosketuksen puute vaikuttaa kielelliseen kehitykseen, empatiakyvyn kehittymiseen ja tunteiden ilmaisemiseen. Kosketus on niin tärkeä perustarve ihmisellä ja muilla nisäkkäillä, että ilman sitä elämällä ei olisi mahdollisuuksia kehittyä tässä maailmassa, tällä maapallolla.

5738172253_6eeab1f9b7_z
girlbythewhirlpool @ flickr.com

Kosketus on tapa välittää tunteita ja empatiaa toiselle ihmiselle. Se on niin perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä, että emme usein tule ajatelleeksi sitä. Kosketamme ihmisiä, joista välitämme ja joita rakastamme. Siihen liittyy sellainen tunnelataus, että hätkähdämme kosketusta tuntemattomilta tai lähipiiriimme kuulumattomilta ihmisiltä. Tuon kosketuksen sisältämän tunnelatauksen takia ymmärrämme usein väärin toisen motiivit, koemme emotionaalisen tunnelatauksen usein seksuaaliseksi lähestymiseksi.

En kirjoita, enkä tarkoita seksuaalista ahdistelua. Se on helppo erottaa, sillä siihen liittyvät puheet, kontakti ja lähelle työntyminen ovat yksipuolista. Ahdistelu on toistuvaa kielloista huolimatta. Kommunikoinnissa on tällöin ongelmia, sillä toinen ymmärtää täysin väärin toisen välittämän viestin: ”Älä koske minuun, se ei ole haaste sinulle”.

Tarkoitan niitä tilanteita, jotka saavat meidät hämilleen. Viimeisten vuosien aikana olen kokenut kosketuksen hyvin harvoin, hienoilla sanoilla sanottuna ”ani harvoin”. Edes pitkän parisuhteen viimeisinä vuosina en saanut kosketusta, vaan minä olin se, joka kurotti koskettaakseen. Se jätti minuun jäljen, joka vaikuttaa minuun tälläkin hetkellä. Kaipaan kosketusta, sillä tuo pienen lapsen tarve kosketukseen ei minusta ole pyyhkiytynyt pois. Sillä ei ole väliä kenen kosketuksen saan tuntea, kunhan tuolla ihmisellä on vain välittävä tunneside minuun. Se ei riitä, että minulle tuntematon koskettaa minua.

Ehkä sen takia kaipaan parisuhdetta niin paljon. En siksi, että minulla olisi kumppani tai ihminen rinnallani, jonka kanssa voisin jakaa elämän ilot ja enimmäkseen surut. Tuo toinen olisi minulle tae siitä, että saisin henkisen yhteyden ja saisin tulla kosketetuksi. Sillä ei ole väliä olisiko tuo suhde eroottinen tai enimmäkseen emotionaalinen, kunhan kosketuksen saisi tuntea jokaisena päivänä.

Kaipaan kahdenkeskisiä keskusteluja, henkistä yhteyttä ja erityisesti kosketusta. Sitä olisi onnellinen niin vähästä, mutta tiedän sen olevan mahdotonta juuri nyt. Minulta puuttuu itsearvostus ja kosketukseni olisi ontto. Samoin saamani kosketus ei tyydyttäisi ja tarpeeni olisi kuin pohjaton jano. Se olisi kuin ravinto, joka ei ravitse tai seksi, joka ei tyydytä edes satamäärin. Kun on tällainen tyhjä kuori tällä hetkellä, joka näyttelee reipasta ja rohkeaa, niin minkäänlaiset toiveet tulevasta eivät tunnu lohduttavan. Tiedän saavani joskus tulevassa tuntea jälleen haluamani kosketuksen, mutta en tiedä selviänkö niin pitkälle. Jos tuo hetki koittaa kaukana tulevaisuudessa, niin en välttämättä ehdi elää niin kauan. En pelkää aiheuttavani itselleni mitään, mutta tiedän elämänlangan olevan niin herkän katkeamaan. Tämän ajattelu saa minut surulliseksi, sillä olisihan se epäoikeudenmukaista jos en saisi enää koskaan tuntea sähköistä kosketusta ihollani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.