Väkijoukon keskellä olet todella yksin

6175918536_5630ed071a_b
Lähde: Flickr.com

Laitoin eilen Spotifysta soimaan Simon & Garfunkel -duon kappaleen ”The Sound of Silence”. Hetken sitä kuunneltuani istuin koneelle ja etsin sen sanat. Tänään istuin jälleen koneelle ja etsin Paul Simonin vastauksia siihen, mistä laulu kertoo. Ja vastaukset voisi lyhentää siten, että laulussa ”kerrotaan ihmisten kykenemättömyydestä emotionaaliseen yhteyteen keskenään ja se näkyy erityisesti niissä paikoissa, joissa ihmisiä on paljon.”

The Sound of Silence – Simon & Garfunkel,
sanat: Paul Simon 1963-1964

Hello darkness, my old friend
I’ve come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left it’s seeds while I was sleeping
And the vision that was planted
In my brain still remains
Within the sound of silence

In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone
’Neath the halo of a street lamp
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed by the flash of
A neon light that split the night
And touched the sound of silence

And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs that voices never share and no one dared
Disturb the sound of silence

Fools said I, you do not know
Silence like a cancer grows
Hear my words that I might teach you
Take my arms that I might reach you
But my words like silent raindrops fell
And echoed in the wells of silence

And the people bowed and prayed
To the neon God they made
And the sign flashed out it’s warning
In the words that it was forming
And the signs said, ’The words of the prophets
Are written on the subway walls and tenement halls’
And whispered in the sounds of silence

Sanat on kirjoitettu 54-vuotta sitten, mutta niiden takana olevat kielikuvat ja merkitys on vain entisestään kasvanut. Me ihmiset emme muutu luonteeltamme mihinkään, vaikka tekniikka kehittyy tänä päivänä kiihtyvään tahtiin. Ehkä meillä ei ole ollut koskaan kykyä emotionaalisuuteen suurissa ihmisryhmissä, joten ponnistelut ongelmien ratkaisemiseen luontomme vastaisesti ovat jo alussa tuhoon tuomittuja. Ainoa ratkaisu olisi se, että eläisimme pienryhmissä kuten kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Emotionaalisuus ja kyky kokea sympatiaa toista kohtaan eli astua toisen asemaan, on kyky jota muilla eläimillä ei ole. Sen kyvyn avulla olemme selvinneet vaikeistakin ajoista, josta kertoo se, että ihmispopulaatio on joskus ollut alle 100 yksilöä. Noin pienen populaation kohtalona on luonnossa sukupuutto, mutta ihmisen kyky tuntea vihaa, rakkautta ja kiintymystä on auttanut meidät maapallon hallitsevaksi lajiksi. Silti, siitäkin huolimatta emme tunne yhteyttä toisiimme kaupungeissa ja väenpaljoudessa.

Tulen olemaan huomenna ihmismeren keskellä ja tulen taas jälleen toteamaan tämän totuuden. Säälin meitä kaikkia ihmiskuntana, sillä emme ole vielä niin kehittyneitä, että kykenisimme muuttamaan luontoamme. Tekniikkamme kehittyy ja meillä olisi täysi mahdollisuus päästä välittömästi nälänhädistä, sodista ja kriiseistä. Mutta ihmisluontomme estää tämän, joten ainoa pelastus on tekniikan kehittymisen nopeuttaminen. Ehkä jonain päivänä rationaaliset päätökset tekee kone, joka on älykkäämpi kuin koko ihmiskunta yhdessä, mutta tuntee samalla empatiaa meitä kaikkia kohtaan. Se ei nimittäin onnistu keneltäkään ihmiseltä tällä sinisellä pisteellä, nyt tai tulevaisuudessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.