Opiskelijan uskon puute itseensä
Tein tänään hartiavoimin töitä sen eteen, että viisi oppilasta samalla oppitunnilla yli kymmenestä alkaisi uskomaan itseensä ja kykenin luomaan uskoa näistä neljään. Viidennen usko itseensä ei kohentunut, mutta jos joku on ehdollistanut häntä luuseriksi koko tämän iän, niin sitä ei käännetäkään yhden oppitunnin aikana. Yhden taidon häneltä sain lypsettyä, jossa hän kokee olevansa hyvä ja haastoinkin hänet tuomaan siihen liittyvän esineen seuraaville tunneille ensi viikolla. Aion näyttää hänelle, että hänellä on harvinainen lahja ja hän kyllä kykenee kehittämään taitojaan, tulemaan hyväksi myös muissa taidoissa.
Täytyy sanoa, että opettajana olen käyttänyt karkeasti oman arvioni mukaan 70 % ajastani oppitunnilla motivointiin ja itseluottamuksen iskostamiseen oppilaisiin. Loppuaika on mennyt opastamisessa, mutta tuo loput 30 % ei meinaa oikein riittää kaikille apua tarvitseville.
Miten ihmeessä voin onnistua itseäni tyydyttävällä tavalla tietojen ja taitojen opettamisessa, jos joudun ensin käyttämään hirveän määrän voimavarojani ihmisen kasvattamiseen muilla elämänaloilla? Säästöt, laiskuus ja johtajien irtaantuminen todellisuudesta maksavat nyt velkojaan takaisin siinä, että positiiviset oppimiskokemukset puuttuvat nyt useilta täysin ja minä, itseäni kunnioittava muodollisesti ei-pätevä sijaisopettaja saa tehdä käsittämättömän raskaita tekoja, että saan opetettua oppilailleni edes tyydyttävät tietotekniikan taidot, jotta he kykenevät suoriutumaan koulusta ja pääsisivät joskus työelämään. Vajavaiset IT-taidot tosin seuraavat työelämään, jolloin he saavat kylmää kyytiä YT-neuvotteluissa ja toimivat jarruina uuden teknologian jalkauttamisessa.
Positiivista palautetta esimiehelle oppilailta
Saavutin onnistumisia kyseenalaisilla osa-alueilla, olen toki niistä ylpeä. Kykenin siis suoriutumaan jossain, mitä minulta ei olla edes vaadittu. Ja viimeisen luokan kohdalla sain toistamiseen suoraa palautetta oppilailtani, positiivista sellaista. Muistutin heitä, että myös positiivinen palaute tulisi välittää eteenpäin organisaatiossa, muuten asioihin ei voi vaikuttaa ja pistää muutoksen rattaita liikkeelle. Miksi negatiivisen palautteen pitäisi olla ainoa asia, joka etenee esimerkiksi esimiesten korviin?
Olen tosin huolestunut, sillä eihän minulla pitäisi olla mahdollisuuksia puutteellisen koulutuksen ja pätevyyden takia positiiviseen vaikutukseen. Minun pitäisi yhteiskunnan silmissä rämpiä pohjamudissa ammatillisesti, eihän opettaminen ole edes minun ammattini.
Koulutettu opettaja, sana sinulle!
Jos olet ammatiltasi opettaja, lue tämä tarkasti. Äärimmäisen tarkasti! Mene oppilaiden joukkoon, olet ihminen kuten he. Koulutuksesi ei tee sinusta parempaa kuin he, sinä olet heidän vertainen. Sinulla on vain velvollisuus toimia kasvattajana, taitojen ja tietojen opettajana. Sinulla on myös velvollisuus kehittyä ihmisasiantuntijana ja selvittää oppilaita motivoivia asioita. Sinun täytyy keskustella heidän kanssaan ja lypsää heitä kiinnostavat asiat esimerkiksi rivien välistä tehtäväpalautuksissa, jos he eivät uskalla erottua niiden osalta luokassa.
Jos et tee kaikkeasi tämän suhteen, niin häpeä! Minä korjaan nyt sinun jälkiäsi, minä joka en ole edes kollegasi ja vertaisesi jos tarkastelemme koulutustasoa! Palkkaako sinä vain käyt siellä oppilaitoksessa nostamassa?
Mies Vailla Varjoa 