Etäinen perspektiivi avuksi

2811635016_e7a29c8208_b

Tein testin. Päätin ryhtyä etsimään sub-Redditin viestejä, joissa esitettyihin kysymyksiin osaisin antaa jonkinlaisen vastauksen. Olen nimittäin pitkään epäillyt kykyäni asettaa itseni toisen ihmisen asemaan ja arvioimaan heidän sen hetkistä elämäntilannetta sekä heidän kohtaamiaan haasteita siinä. Valitsin aihealueeksi epävakaaseen persoonallisuushäiriöön keskittyneen alueen ja ryhdyin lukemaan sinne kirjoitettuja viestejä. Vastaan tuli kysymyksiä, joihin arvelin kykeneväni vastaamaan ja ryhdyin kirjoittamaan. Ja sain niihin myös vastauksia.

Se on kuin yrittäisi painia karhun kanssa.

Olin hieman yllättynyt, että esittämäni neuvot ja kannustukset saivatkin hyvän vastaanoton. Se on jotain sellaista, mitä harvemmin saa nähdä ja kokea mikäli tekee samaa itselle huomattavasti läheisempien ihmisten kanssa. Sanat joita kirjoitin olivat toki englanniksi, mutta eivätpä ne hirveästi eroa suomeksi käännettynä siitä mitä saattaisin sanoa kasvotusten niin tilanteen vaatiessa. Ja tähän mennessä vastaanotto kasvotusten on ollut melko usein vihamielistä tai mitään sanomatonta olkien kohauttelua. ”Saattaa se noinkin olla” tai ”ei sitä voi tietää.”

Kunnes oivalsin, että nettikirjoittelussa pätee aivan eri olosuhteet kuin todellisessa elämässä. Todellisessa elämässä tunteet käyvät välillä niin suurilla ylikierroksilla, että sanotut asiat yleensä jäävät tunteiden varjoon. Ja haasteellisin keskustelutilanne on käydä keskustelua epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa. Se on kuin yrittäisi painia karhun kanssa. Siinä jää lähes aina tunteiden tallaamaksi ja silloin voi satuttaa todella pahasti itseään. Ei fyysisesti, mutta henkisesti. Ja jos on yhtä kivenkovalla jästipäällä varustettu yksilö kuten minä, niin usein tulee tahattomasti satutettua sitä päälle käyvää tunteiden karhua.

Kirjoittaminen, oli se sitten keskustelualueen viesteihin vastailu tai esimerkiksi tämän blogin ylläpitäminen, on minulle henkilökohtaisesti eräänlainen ’reality-check’, jonka ansiosta osaan asettaa kokemani asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikken kärsi mistään varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä itse, niin minäkuvaani vääristää aika-ajoittainen masennus ja melankoninen virittyneisyys. Kun kirjoittaessani asetan itseni asiayhteyksistä etäälle, niin kykenen näkemään asioiden todellisen tilan huomattavasti paremmin.

Joskus minusta tuntuu, että ymmärrys loppuu fyysisen kehon astuessa ovesta sisään.

Mieleeni muistuu Redditistä erään nuoren naisen kirjoitus. Tämä Yhdysvalloissa asuva nainen kertoi asuvansa autossa, sillä hänen lähipiirinsä oli käytännössä hylännyt hänet johtuen kenties hänen irrationaalisesta käyttäytymisestä, mikä taas on aika tyypillistä reagointia omiin tunteisiin ja muiden toimintaan epävakaassa persoonallisuushäiriössä. Lyhykäisyydessään neuvoin häntä olemaan yhteydessä hänen olinpaikkansa mielenterveystyötä tekevään järjestöön, sillä terveydenhuolto maksaa tuossa maassa järjettömästi verrattuna kotimaahamme. Asiaa hieman selvitettyä sain suuret kiitokset vastaukseksi.

Joskus minusta tuntuu, että ymmärrys loppuu fyysisen kehon astuessa ovesta sisään. On hyvin turhauttavaa elää ympäristössä, missä varsinaiset suuret oivallukset tulevat hyvin usein vasta jälkiviisauden mukana. ”Olisi pitänyt sitä ja tätä”, voisi kiteyttää kaikkein intiimeimmät keskustelut. Toisaalta voi miettiä, että kuinka moni ihminen edes käy näitä keskusteluja kriisien jälkeen? Kun kirjoitan kokemuksiani ventovieraille ja toisella puolen maapalloa eläville ihmisille, niin hämmästelen tuota edessäni esiintyvää kuilua: Miksi kokemukseni hyödyttää enemmän etäällä olevia kuin lähellä olevia? Miksi en itse saa siitä suurempaa hyötyä irti?

Työ on vielä kesken. Niin ihmisenä kehittyminen kuin itsensä asettaminen oikeaan suuruusluokkaan ympäröivässä yhteisössä, joskin sen yhteisön näkeminen on joskus hyvin hankalaa. Ja tuo työ tuskin loppuu tämän eliniän aikana, vaikka sitä kuinka haluaisi jo ottaa omasta kehitystasostaan jonkinlaista kunniaa ja olla siitä ylpeä. Se tosin ei ole mahdollista, sillä muuten sitä saattaisi havahtua pysähtyneensä itselleen asettamansa kehityksen tiellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.