Hyvää syntymäpäivää epäonnistunut maamme

Vapaus. Sana, joka on raiskattu säälimättömästi lifestyle-ihmisten toimesta. ”Minua ei kahlitse kukaan!”, voi julistaa tällainen ihminen. Jolle tämä sana on tullut pakkomielteeksi. He ovat liittäneet sen yhteyteen vastakohdaksi sitoutumisen, vaikka kaikki tietävät vapauden vastakohdan olevan vankeus tai riippuvaisuus.

Ensinnäkin ihminen voi olla vapaa, vaikka sitoutuisi mihinkä. Jopa elämäntapaintiaani on sitoutunut noudattamaan toimissaan niitä perusperiaatteita, jotka ohjailevat hänen toimintaansa elämäntapaintiaanina. Meitä ohjailee melkoisen monimutkikkaat normit ja henkiset rajoitukset, halusimmepa sitä tai emme. Jopa zen-buddhalaisuus lähtee siitä, että elämme ympäristössä, jossa on olemassa lainalaisuuksia ja rajoituksia. Wou! Me sitoudumme ideoihin, aatteisiin, normeihin, tapoihin ja yllätys: Ihmisiin.

Tekemäni havainto tällaisesta vapauden merkityksen raiskaamisesta liittyy usein niihin ihmisiin, joilla on syviä ongelmia riippuvuussuhteiden osalta. He saattavat olla herkästi läheisriippuvuuden muodostavia ihmisiä, päihderiippuvuuden kanssa kamppailevia tai jostain muusta riippuvuudesta kärsiviä. He mukiloivat tuota sanaa, mutta se ei ole heidän oma vikansa. He vain yrittävät selviytyä. Katseeni kohdistuukin toisaalle ja syyttävä sormeni osoittaa aivan muualle.

Yritys hyvä, lopputulos nolla

Yhteiskuntamme on täysin epäonnistunut sosiaalipolitiikassa. Tai tarkemmin sanottuna sosiaalisessa normistossa. Tämä yhteiskunta perustuu säälimättömään oman edun tavoitteluun, ja alkaakin olemaan sellainen ajanjakso, kun emme tiedä mitä solidaarisuus tarkoittaa. ”Mikä? Onko se kommunistinen sana?” Voi hyvä luoja!

Tuolla ei enää uskalla mennä keskeyttämään kiusaamista tai tilannetta, jossa näkee jollekin aiheutettavan kärsimystä. Siitä saa paskaa niskaan. Olen huomannut, että tämä meidän rakas maamme on luisunut kiusaajien käsiin. Sellaisten, jotka häikäilemättä astuvat muiden varpaille. Täällä menestyy, jos on kusipää. Tässä maassa Instagramissa kerää eniten seuraajia sellainen toiminta, missä pönkitetään omaa egoa. Mitähän vittua?

Kiitos tällaisen itseään ruokkivan järjestelmän meillä on tällä hetkellä ongelmia oman kielemme kanssa. Moni heitteille jätetty ihminen, joka olisi tarvinnut apua tai suojelua karmaisevilta ihmisiltä, on ihan ulapalla sellaisen sanan kanssa kuin vapaus. Ei mikään ihmekään, että moni päättää hakea vapautta itsetuhoisesta päihteidenkäytöstä, mikä johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, ELLEI itse ymmärrä lopettaa ajoissa.

Vapaus on sitä, että valitsee itse ne asiat joihin sitoutuu. Sitoutumisen voi purkaa, jos se aiheuttaa tuskaa ja silloin tuska päättyy. Riippuvuus on sitä, että sen purkaminen aiheuttaa tuskaa myös jälkikäteen. Ellei sitä onnistu käsittelemään, jolloin siitä vapautuu täysin. Silloin voi sanoa aidosti, että ”minä olen vapaa valitsemaan sen mihin minä sitoudun.”

P.S: Pahoittelen karua kielen käyttöä.

Tietoa kirjoittajasta

Mies Vailla Varjoa

Bloggaaja vuoden 2017 lokakuusta alkaen, aiheina elämä henkilökohtaisesti ja läheltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.