Havaitsen, siten koen.

16450556416_bd53555dbe_b
Dilemma! Björn Hermans

Täydellinen parisuhde on illuusio. Ja reaalimaailmassa täydellistä ei ole olemassakaan, se on jopa matemaattisesti täysin mahdotonta. Mutta ihmismieli ei käsittele asioita siten, että niistä voitaisiin tehdä matemaattisia malleja tai muodostaa aksioomia. Illuusio syntyy mielissämme ja mielemme taas jättää huomioimatta paljon eri aistiemme tekemiä havaintoja. Intuitio, alitajunnassamme toimiva varoitusjärjestelmä käsittelee näitä kaikkia aistihavaintoja, mutta intuitiomme on ohitettavissa tietoisella mielellämme. Ja tietoinen mielemme haluaa olla se, joka määrää korviemme välissä. Intuitiomme ja tietoisen mielemme toimiessa samansuuntaisesti tunnemme olevamme onnellisia, mieltämme ei paina juuri mikään ja kehomme tuntuu kevyeltä. Jos tietoisesti toimimme muulla tavalla kuin mitä intuitiomme meille yrittää kertoa, niin vaivumme hyvin helposti melankoliaan ja saatamme kokea kehomme hyvin raskaiksi. Yksinkertaiseltakin tuntuvat toimet vievät hirveästi energiaa, sillä jokin jarru on päällä kehossamme.

Saatan vaikuttaa hyvin järkiperäiseltä ja analyyttiseltä toisinaan, mutta en ole sellainen.

Jos intuitiolle antaa mahdollisuuden ja yrittää edes hetkisen pukea siltä saatuja viestejä puhutuiksi sanoiksi, niin se vapauttaa sisimmässämme solmuja. Tätä samaa tehdään johdetusti terapiassa ja lopulta terapian tyylisuunnalla ei ole mitään väliä: Solmuja omaava ihminen pyrkii oppimaan itsestään, tulla tutuksi omasta sisimmästään. On oikeastaan aivan sama, taitetaanko tuo matka sitten kognitiivisen psykoterapian tai jonkin muun tyylisuuntauksen avulla.

Matkan päätepiste on kuitenkin täsmälleen sama, vaikka matka taitettaisiin eri tavoilla ja eri reittejä käyttäen. Jokainen ihmismieli on kuitenkin erilainen ja suunnan löytäminen oikealle reitille vie vaihtelevasti aikaa. Eksyminenkin on täysin mahdollista ja jopa odotettavissa oleva tapahtuma, prosessi, mikä pitää vain hyväksyä realiteettina itseensä tutustumisessa.

Meitä ajaa sisäinen halu tehdä asioita, joskus sen halun ollessa hyvin vaikeasti selitettävissä.

Oli kyseessä sitten itsensä tai parisuhteen kehittäminen, niin kaikkea yhdistää yksi asia: Puhuminen. Se, että edes yrittää pukea sanatonta tajunnanvirtaa sanoiksi ja välittää kokemiaan tuntemuksia toiselle ihmiselle. Vaatimuksena on tietysti se, että vastaanottaja on aidosti läsnä ja antaa rauhan toiselle tämän yrittäessä selvitä maailman vaativimman tehtävän suorittamisesta: Pukea sanaton sanoiksi. Tätä haasteellista tehtävää tekee päivittäin lukemattomat luovan taiteen tekijät, he yrittävät jatkuvasti saada immateriaalisen kaaoksen realisoitua konkretiaksi. Suomennan tuon kapulakielisen lauseen: Tehdä aineettomasta jotakin aineellista.

Eikä se rajoitu vain taiteilijoihin. Me kaikki yritämme suoriutua tuosta tehtävästä päivittäin, mutta erilaisissa ympäristöissä ja erilaisin motiivein. Meitä ajaa sisäinen halu tehdä asioita, joskus sen halun ollessa hyvin vaikeasti selitettävissä. Emme ehkä löydä sanoja motiiveillemme, mutta tiedämme niiden olemassaolon. Primitiiviset motiivit ovat helposti tunnistettavissa ja kuvailtavissa, haasteita alkaa ilmenemään, kun pitäisi kuvailla tavat noiden primitiivisten motiivien täyttämiseksi. Mikään ei ole niin vaikeasti opittava asia kuin oma itsensä, toisen ihmisen saattaa oppia tuntemaan huomattavasti helpommin. Tai niin me ainakin kuvittelemme ja siten saatammekin olla todella väärässä.

Saatan vaikuttaa hyvin järkiperäiseltä ja analyyttiseltä toisinaan, mutta en ole sellainen. Käytän järkeilyä ja analytiikkaa siellä missä siitä on hyötyä. Ratkaisen matematiikan avulla fysiikkaan liittyviä dilemmoja, koska vastauksia on saatavissa tietyillä välineillä noissa tilanteissa. Mutta oman mieleni analysointiin en käytä matematiikkaa, sillä en saa sen avulla tuloksia. Käytänkin siis apuna filosofiaa, biologiaa ja sovellettua lääketiedettä, mikäli haasteena on oma ihmismieleni. Siitäkin huolimatta koen tuntemuksia ja tunteita, joihin ei löydy suoraa vastausta noilta tieteenaloilta. Tämä viikko on tuonut eteeni paljon käsittämättömältä tuntuvia tapahtumia, ulkoisia ja sisäisiä, joihin epäilen löytäväni vastauksen minkään tieteenalan menetelmällä. Voin vain kirjata ylös havaintoni ja yrittää löytää niille juurisyyt. Juuri näitä havaintoja olen kirjannut muun muassa tähän blogiini.

Minä jätin, ei alkoholi

34257444211_38ceb4df88_b

Yritin kovasti muistella hyviä ja mieleen jääneitä hetkiä edellisestä parisuhteestani. Olen viime aikoina keskittynyt todella paljon muistelemaan kaikkia niitä huonoja ja nyt suurta ahdistusta aiheuttavia tapahtumia, jotka lopulta johtivat tuon suhteen päättymiseen tai sen päättämiseen, riippuen keneltä asiaa kysyy. Olin todella hämmentynyt, sillä en saanut palautettua juuri mitään muistikuvia, niitä hyviä ja muistamisen arvoisia. Minun oli pakko kaivaa esiin puhelimeni viestihistoria ja järjestelmäkamerani, löytääkseni muistia virkistäviä vihjeitä. Niitä oli pakko olla olemassa, eihän se yhteiselämä mitään tuskaa pelkästään voinut olla!

Kun löysin vihjeitä siitä elämästä minkä pystyy kuvailemaan onnelliseksi, minä koin äärimmäisen suuren ahdistuneisuuden puuskan pyyhkivän ylitseni.

Viestihistoriaa tuli selattua ajassa taaksepäin. Viikosta toiseen henkisiä haavoja aiheuttaneita viestejä ja puheluita, muistutuksia väkivaltaisista yhteenotoista. Syyttelyä puolin ja toisin, mutta omalta osaltani toisen syyttely muuttui entistä enemmän itsensä syyllistämiseksi mitä enemmän viestejä rullasi historiassa taaksepäin. Yllätyin, että pahimmalla hetkellä minä olin valmis kantamaan kaiken vastuun. Sulkemaan silmät tapahtuneelta ja kieltämään itseltäni totuuden. Sen totuuden, että joskus toisen kanssa saattaa olla mahdotonta elää. Eikä syy välttämättä ole aina itsessä, vaan on sitä vikaa siinä toisessa. Jos voisin lähettää itselleni viestin menneisyyteen niin se menisi jotenkin näin: ”Pelasta itsesi! Kokemasi rakkaus häntä kohtaan sokaisee sinut ja sinä et näe, että hän vetää sinut mukanaan syvemmälle!”

Niin. Jos soisin hänelle sen hetken, että selittäisin tämän vuoden tapahtumat hänelle omasta näkökulmastani, niin syyttäisin kaikesta sokaisevaa ja mykistävää rakkautta. Rakkaus vei minulta selkärangan olla rehellinen. Rehellinen siinä, että olisin kertonut hänelle mihin jotkut ongelmat tulevat johtamaan. Ongelmat olivat tiedossa, mutta eivät niistä johtuneet tapahtumat. Ne tapahtumat eivät kuitenkaan tapahtuessaan olleet triviaaleja, vaan hyvin helposti ennustettavissa. Humalan juodessaan koko elämänsä ajan traumatisoitunut ihminen toimii järjenvastaisesti ja sitä liian läheltä seuraava, toisesta välittävä ihminen reagoi siihen järjenvastaisesti, johtaen uusiin traumoihin.

Kun löysin vihjeitä siitä elämästä minkä pystyy kuvailemaan onnelliseksi, minä koin äärimmäisen suuren ahdistuneisuuden puuskan pyyhkivän ylitseni. Alitajunnastani vyöryi kauniita ja lämpimiä muistoja, siis tapahtumahetkellä sellaiseksi luokiteltavia onnellisia tapahtumia. Kesän 2018 lomareissu Savoon, festarireissu samana kesänä ja lukemattomia muita pienempiä hetkiä, jotka olivat täynnä rakkauden tunnetta. Huumaavaa sellaista, siis omasta puolestani. Ja pystyin välittömästi näkemään nuo tilanteet aivan erillä lailla kuin aikaisemmin. Katselin noita kaikkia tapahtumia ja hetkiä uusin silmin: Yksikään niistä ei sijoittunut sellaiseen päivään, että hän olisi ollut täysin ilman minkäänlaisia päihteitä.

..hän ei tule koskaan ymmärtämään alkoholin valtavaa vaikutusta suhteeseemme ja erityisesti sen päättymiseen.

Tämän tajuttuani, minua alkoi oksettamaan. Ja sisälläni syttyi suunnaton viha. Alkoholi ja siitä aiheutunut alkoholismi oli riistänyt minulta onnen. En tuntenut vihaa häntä kohtaan, vaan hänen tilaansa kohtaan. En hyväksy sitä tapaa millä tavalla hän kohteli minua eromme jälkeen, mutta se ei aiheuta minussa vihaa häntä kohtaan. Olen vihainen sille tosiasialle, että olin ensimmäinen ja ainoa ihminen, joka oikeasti näytti hänelle alkoholin haittavaikutukset. Siihen mennessä kaikki olivat tyytyneet vain juomaan hänen kanssaan ja humalassa saarnaamaan alkoholin vaaroista tai vaarattomuudesta. Jopa terapeutti uskotteli hänelle, että se kuuluu kompleksisen, post-traumaattisen stressioireyhtymän oirekuvaan! Eli niin kauan kuin sinulla on C-PTSD, niin alkoholismi on ymmärrettävää! Kuka vakavasti otettava terapeutti uskottelee asiakkaalleen tällaista?

Pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että hän ei tule koskaan ymmärtämään alkoholin valtavaa vaikutusta suhteeseemme ja erityisesti sen päättymiseen. Tulen olemaan aina se, joka hylkäsi ja rikkoi hänet. Minä olen se syypää, ei alkoholi. Minä olen se, joka aloitti väkivaltaiset riidat, ei alkoholin marinoima toinen osapuoli. Minä olen se, joka hävisi hänen elämästään, ei alkoholi.

Onneksi nyt on paremmin. Kukaan ei ole vieressäni provosoitumassa olemattomista eleistä tai väärinymmärretyistä sanoista. Saan valita oman rauhani juuri silloin kun siltä tuntuu, eikä kukaan ole kyseenalaistamassa lojaliteettiani välittämääni ihmistä kohtaan. Saan tuntea rakkautta ilman, että sen merkitys kyseenalaistetaan ja käännetään minua itseäni vastaan. Minun suuhuni ei olla tunkemassa sanoja, joita en ole itse sanonut ja joita en myöskään ikinä sanoisi. Minun kontolleni ei ole kukaan enää asettamassa sellaisia tekoja, joita en ole itse tehnyt.

Päätös edellisen parisuhteen päättämiseksi oli rankka, mutta ainoa mahdollinen. Mitään muita vaihtoehtoja ei ollut olemassa.

Olin raivoissani ja pysähdyin ajattelemaan

Joo me ollaan lasten kanssa turva kodissa koska mä varmaan tapan itteni kohta..

Sain edellä olevan viestin nuorelta naistuttavaltani, jonka poikaystävä oli kuollut juuri edellisenä päivänä. Olin kätellyt kyseistä nuorta miestä viisi päivää aikaisemmin, kun olin käynyt vierailemassa heidän luonaan ja kuulemassa kuulumiset. Heti perään sain taas jälleen toistaa hänelle samat sanat kuin lukemattomia kertoja aikaisemmin: Ei, hän ei ole murhaaja. Ei, häntä ei ole kirottu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken asiaa mietittyäni tulin jopa vihaiseksi. Olen itse ollut sovittamassa muutaman kerran hirttosilmukkaa kaulani ympärille, mutta olen pyörtänyt päätökseni puhtaasti velvollisuuden tunnosta. Ei, kuka sitten pitäisi huolta koirastani? Ei, kuka sitten kävisi omaisuuteni läpi ja joutuisi tekemään tavaroiden hävittämisen? Elämä on joskus näyttänyt täysin lohduttomalta, mutta viime hetkellä olen oivaltanut jonkin syyn, miksi minun ei tulisi tehdä sitä. Suurin ja painavin syy olla edes ajattelematta viimeistä vaihtoehtoa olisi oma lapsi tai lapset. Olin vihainen siitä, että ihminen voi heittäytyä niin itsekeskeiseksi, sellainen ihminen, jonka kontolla on kahden pienen lapsen elämä. Olin aivan raivoissani. Kunnes rauhoituin ja totesin, että yhteiskuntamme on perseestä kun huomioi mielenterveyspalveluiden tason.

Mielenterveyspalvelut saavat tyydyttävän arvosanan minulta siinä hoidon vaiheessa, kun ihminen on jo joutunut pohjalle. Hylätyn arvosanan MiePä-palvelut saavat pro-aktiivisesta työstä. Mielenterveyshoitajalle pääsee ilmaiseksi, mutta tieto tästä ei leviä yhtään mihinkään. Ihan kuin sitä tietoa ei edes haluttaisi kuuluttaa kaikelle kansalle. Ongelmiin pitäisi puuttua, ennen kuin niistä edes tulee ongelmia. Se säästäisi yksittäisen ihmisen kallisarvoista elämää ja madaltaisi pitkässä juoksussa terveydenhuollon kustannuksia. Jos mieli sairastuu, niin sitten alkaa sairastumaan koko keho. Tai kehon sairastuessa mieli seuraa mukana. Miten vaikeaa yhteiskunnan päättäjille tämän asian tajuaminen voikaan olla?

Eilen oli viimeinen työpäiväni opettajana. Tarkistin viimeisiä kokeita ja löysin erään puolivillaisesti tehdyn kokeen lopusta viestin, josta osan julkaisen tässä seuraavaksi:

…tämä oli viimeinen tunti minkä pidit minulle. Olet loistava opettaja ja yksi niistä harvoista kenestä pidin (ja niitä opettajia ei ole paljon)… Olet esimerkki siitä, että ei tarvitse sitä yliopisto(koulutusta) ollakseen hyvä opettaja…

Viestissä oppilas kertoi keskeyttävänsä opinnot, jotta hän saa elämänsä kuntoon muilta osa-alueilta. Luin tekstin useaan kertaan, pohdiskelin tämän oppilaan tilannetta ja päädyin samaan lopputulokseen. On parempi selvittää oman elämän ongelmat, jotta pystyy keskittymään opiskeluun ja sen jälkeen koittavaan työelämään. Uskon, että tuo määrätietoinen nuori nainen tietää parhaiten oman tilanteensa ja osaa tehdä elämässään oikeat päätökset.

Tiedättekö mitä? Tekisin itse hänen asemassaan samanlaisen ratkaisun: Oma pesä ensin kuntoon, sitten vasta muut asiat. Toivonkin todella, että kyseinen oppilas tai oikeastaan entinen oppilas saisi elämänsä haasteet selvitettyä, että voisi keskittyä elämiseen. Hän on sen ansainnut, hyvän elämän.

 

Käsittelyssä seksi ja introvertit naiset

7692021252_8f7a9b56bd_b

Seksivinkkejä. Introvertti nainen. Parasta seksiä. Siinä hieman internet-hakuja, joiden yhteydessä blogini on tullut eteen hakutuloksissa. Yhtäkään näistä en ole käsitellyt aikaisemmin (ainakaan samassa yhteydessä), mutta tehdään asiaan pieni muutos tämän artikkelin myötä. Aloitetaan toisesta, siirrytään vinkkeihin ja lopulta siihen, millä tavoin seksistä saadaan parhaat puolet esiin. Varoitan jo välittömästi, tämä teksti on reilusti yli 1 400 sanaa pitkä! Varoitan myös siitä, että tästä tekstistä voit saada inspiraatiota, mutta loput sinut pitää itse hoitaa. Kukaan ei voi pidellä sinua kädestä, kun lähdet itse tälle tutkimusmatkalle.

Introvertti nainen

Jos kuvaukselle ”pidellä kuin kukkaa kämmenellä” pitäisi etsiä reaalimaailmaan liittyvä vastine, niin siinä se on: Introvertti nainen. Moni määrittää itsensä introvertiksi, mutta aika usein moni tekee sen kulttuuriperimänsä pohjalta. Suomalaiset ovat sisäänpäin lämpenevää kansaa ja jos vertailee oikeasti introvertin temperamentin omaavaa tavalliseen suomalaiseen kaduntallaajaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Ja mitä tulee eri temperamenttien yhteensopivuuteen, niin väittäisin sopivaksi yhdistelmäksi introvertin naisen ja ekstrovertin miehen. Tämä on oma mielipiteeni ja perustuu kyllä käytännön kokemukseen, mutta muunlaisetkin temperamenttiyhdistelmät toimivat varmasti. Se yhdessä toimeen tuleminen kun ei ole pelkästään kiinni omasta ja toisen temperamentista. Kyse on enemmänkin siitä, että elävätkö molemmat samassa tempossa, samalla aaltopituudella ja jakavatko he samanlaista arvopohjaa. Eläimiä rakastava nainen harvemmin tulee toimeen saman katon alla eläimiä vihaavan miehen kanssa. Taas. Voi se kyllä toimia, mutta kitkaa siitä yhteiselosta ei tule puuttumaan.

Introvertit naiset ovat tunneälykkäitä ihmisiä, sille ei voi mitään. Väsymättä he analysoivat oman mielensä kiemuroita ja heille on tyypillistä olla sivusta seuraajina.

Introvertti nainen pidättää sisällään hyvin paljon, eikä tälle tule ensimmäisenä mieleen jakaa ajatuksiaan miehen kanssa. Voi olla, että perinteiset sukupuoliarvot ovat osuneet tällaiselle ihmiselle kuin nenä päähän. Mies määrää ja nainen vikisee. Onko tällainen ihminen sitten onnellinen tällaiseen järjestelyyn. Ei välttämättä ja harvoin täysin tyytyväinen.

Mitä tarkoitan tuolla ensimmäisen kappaleen kuvauksella, ”pidellä kuin kukkaa kämmenellä?” Se on kirjaimellisesti sitä, että vuorovaikutuksen osalta introvertille naiselle pitää antaa ympäristössä rauha, jos meinaa selvittää tällaisen temperamentin omaavan ajatusmaailman. Se on pitkäjänteistä työtä, siinä pitää rakentaa vahva luottamussuhde ja olla kärsivällinen. Pitää antaa toiselle aikaa rentoutua ja muistuttaa, että ”puhu hyvä ihminen, minä haluan kuulla sinun mielipiteesi. Lupaan, etten arvostele sitä. Haluan tietää sen, sillä vain siten voin ottaa sinut paremmin huomioon.” Edelliset sanat olivat vapaasti lainattu omasta elämästäni, olen ne joskus lausunut hieman vastaavanlaisessa muodossa, eikä siitä ole kovinkaan kauan. Vaikutus oli hämmästyttävän nopea, sillä keskustelukumppanini alkoi puhumaan mielipiteitään ja tunteitaan ääneen jo saman vuorokauden aikana. Se on melkoinen suoritus introvertilta. Vai oliko se sittenkin saavutus minulta itseltäni? Tiedä häntä.

Introvertit naiset ovat tunneälykkäitä ihmisiä, sille ei voi mitään. Väsymättä he analysoivat oman mielensä kiemuroita ja heille on tyypillistä olla sivusta seuraajina. He eivät ehkä turvaudu välittömään vuorovaikutukseen ympäristössään, mutta heidän vastaanottimensa on jatkuvasti päällä. Se johtaa erinomaiseen tunneälyyn, mutta voi joskus johtaa myös siihen liittyen väärinkäsitysten syntymiseen. He alkavat kuvitella, että kaikki muutkin ovat yhtä lailla ylianalysoivia ja käsittävät pian eleitä sekä ilmeitä väärin. Heille täytyy siis muistuttaa kahdesta asiasta: Kaikki eivät ole yhtä monitahoisia ja -mutkaisia ihmisiä kuin he itse, ja kukaan ei hallitse telepatiaa eli ajatusten siirtoa. Epäselvissä tilanteissa pitäisi aina muistaa kysyä ja jos jokin asia painaa vähänkin mieltä, niin pitäisi muistaa sanoa niistä. Harvoista asioista todellisessa elämässä joutuu viemään päänsä pölkylle.

Ja korjataan vielä tämä väärä käsitys: Introvertti nainen vaikkakin on sisäänpäin lämpiävää sorttia, niin siitä ei saa vetää suoraa johtopäätöstä hänen seksuaalisista tarpeistaan. Voi olla, että niitä on jopa laiminlyöty hyvin paljon. Tässä astelee esiin vihdoin väittämäni toimivasta temperamenttiyhdistelmästä introvertti nainen ja ekstrovertti mies: Ekstrovertti uskaltaa ottaa introvertin tiukkaan halaukseen, siinä missä introvertti jää pohdiskelemaan toimintansa vaikutusta ja saattaa jopa unohtaa moiset välttämättömät vuorovaikutustoimet. Introverttien suhteessa voi olla tietysti paljon hyvää, mutta pystyvätkö he vastaamaan toistensa toiveisiin ja fantasioihin? Saanen epäillä useassa tapauksessa, varsinkin niissä missä keskusteleminen ei ole kovinkaan luontevaa ja mutkatonta.

Ja korjataan nyt heti perään se toinenkin väärä käsitys: Introvertti nainen kaikesta huolimatta saattaa pitää myös kovistakin otteista. Se selviää vain kysymällä. Se, että toinen vaikuttaa olemukseltaan ujolta ja hiljaiselta, voi peittää alleen mitä mielenkiintoisempia fantasioita. Niin, se temperamentti liittyy vain vuorovaikutuksen tyypillisyyteen, ei ajatusmaailman raiteisiin.

Seksivinkkejä – miehille

Miehen käsiä ei ole luotu pitämään kiinni naisen jaloista tai käsistä kuin mitä tahansa koivuhalkoja, vaan niiden tarkoitus on vaeltaa naisen keholla.

Naisille ei tarvitse erikseen mielestäni kirjoittaa muunlaista seksivinkkiä kuin sen, että ”avaa perhana suusi ja opeta mies tuntemaan itsesi!” Keskitynpä siis miehille osoitettaviin seksivinkkeihin, jotka sinä naisena (mikäli sinulla on sellaiset sukupuolielimet haarojesi välissä) voit välittää varovaisesti miehelle.

Ehdottomasti tärkein asento on lähetyssaarnaaja ja sen eri variaatiot. Siitä ei pääse mihinkään. Se on ainoa asento, missä millä tahansa miehellä riittää peniksessä mitta ja jossa pystyy luomaan vaivattomasti samalla katsekontaktin. Lisäksi tuossa asennossa miehen vähäpätöiseltä tuntuva asennon muutos vaikuttaa välittömästi siihen, millä tavalla mies työntyy naisen sisään ja millaisen stimulaation tuosta saa naiselle aikaiseksi. Mikäli mies on enemmän pystyasennossa, niin kädet vapautuvat tuolloin naisen hyväilyyn. Ei klitoriksen, vaan koko vartalon.

Ennen kahteen muuhun asentoon ja niiden etuun siirtymistä otan käsittelyyn miehen kaksi tärkeintä seksuaalista elintä, eli vasemman kouran ja oikean kouran. Erityisesti niissä kourissa sijaitsevien sormien takia. Miehen käsiä ei ole luotu pitämään kiinni naisen jaloista tai käsistä kuin mitä tahansa koivuhalkoja, vaan niiden tarkoitus on vaeltaa naisen keholla. Päästä varpaisiin saakka, jos oikein kärjistetään. Jos toisen käden vie naisen kaulalle ja toisen antaa kulkea vapaasti, niin johan on erilainen seksikokemus. Itse asiassa jokainen seksiakti voi olla erilainen kokemus, sillä silloin se seksi ei ole pelkkää sisään-ulos-sisään-toimintoa, vaan siinä tapahtuu jotain muutakin. Naisen tehtävä on kertoa miehelle, että missä hänen namipaikkansa sijaitsevat ja millaisella intensiteetillä miehen pitää häntä koskea. Ohjata pitää ja täytyy myös, mies on edelleenkin kivikauden tuote!

Kaikkein intiimein asento on lusikka. Olette lähimpänä toisianne, kädet ovat molemmilla vapaana hyväilyä varten ja pienellä miehen kurottautumisella sekä naisen pään kääntämisellä saa aikaan katsekontaktin. Penetraation laatu on tässä asennossa hyvin pitkälle kiinni miehen ”miehisistä mittasuhteista”, muttei läheskään niin paljoa kuin seuraavassa.

Sakset ja sen muunnelma korkkiruuvi. Mies on joko kyljellään (nainen selällään) tai polvillaan (ja nainen kyljellään), jälkimmäisessä painopistettä siirtämällä mies voi vaikuttaa suuresti naisen saamaan stimulaatioon. Kyljellään ollessa miehen pituudella on väliä, mutta polvillaan ollessa sitä pääsee käytännössä koko kehon avulla riittävän lähelle naisen lantiota, jolloin vaateet pituudelle poistuvat. Tämä asento on ehdottomasti lempparini, sillä se on kuin luotu hieman käyrälle nahkatapille.

Näillä hakusanoilla löydätte yltäkyllin erilaisia kuvia ja visuaalisia apuja, jos edellä mainitut asennot eivät nimien puolesta avautuneet: Lähetyssaarnaaja – Missionary, Lusikka – Spoon tai Spooning, Sakset – Scissor tai Korkkiruuvi – Corkscrew. Mikäli se ei selvinnyt edellä, niin tuossa olen tarjoillut englanninkieliset vastineet suomalaisille termeille. Korkkiruuvista löytyy kuva esimerkiksi tämän linkin takaa (ohjaa ulkoiselle sivustolle).

Parasta seksiä – molemmille

Seksi on subjektiivinen kokemus, ja parhaaseen seksiin ei ole olemassa autuaaksi tekeviä vinkkejä. Hyvän kokemuksen eteen nimittäin joutuu valitettavasti näkemään vaivaa. Huonoiten oppia saat pornosta ja toiseksi vähiten viisastut kenenkään ulkopuolisen neuvoista, minä mukaan lukien. Paras neuvoja on partnerisi ja jos omaat edes hitusenkin kehittymishalua, niin sinusta tulee kyllä aikaa myöten mahtava rakastaja hänelle. Olit sitten nainen tai mies.

Kun otat huomioon toisen ihmisen kaikki aistit, niin et voi epäonnistua. Saatat tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovatkin edellytys uuden oppimiselle.

Mutta jaan tässä sellaisia vinkkejä, joita voisi pitää hyvin universaaleina ja jotka ovat myös käsitelty hyvin laajasti itse Kama Sutrassa. Korjataan virhekäsitys: Tuo kirja ei ole mikään panokirja, vaan opas toisen kohtaamiseen intiimisti ja aistillisesti.

26264813466_7585a8ce66_b

Rentoutuminen on hyvän ja tyydyttävän seksin alku, joka saavutetaan kaikilla muilla tavoin kuin päihteillä. Hartia-, selkä- ja jalkahieronta ovat hyviä rentouttamismenetelmiä, joista itse suosin erityisesti jälkimmäistä. Sen etu on siinä, että sormivoimia ei juurikaan tarvitse ja selkähieronnasta poiketen oma selkä ei joudu koetukselle. Muita rentouttavia menetelmiä ovat miellyttävä, mutta rauhallinen musiikki ja niin sanottu tunnelmavalaistus. Hämärä voi tosin alkaa väsyttämään, joten kovan ja kirkkaan valon vaihtaminen pehmeämpään olisi suotavaa.

Vuosituhansia sitten on jo ymmärretty hygienian merkitys halujen herättämisessä, jota voi ryydittää erilaisilla tuoksuilla. Mikään ei ole niin haluja tappavaa kuin se, että haisee rankkitynnyriltä, vanhalta viinalta tai tuhkakupilta. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi haista noiden kaikkien yhdistelmältä. Peseytyminen ja erilaisten hajusteiden käyttäminen voi kuulostaa joidenkin ihmisten korviin itsestään selvyydeltä, mutta tälle maapallolle mahtuu myös niitä, joiden mieleen tällaiset asiat eivät ole pälkähtäneet.

Olen maininnut tässä tekstissä miehille osoitetuissa seksivinkeissä käsien käytöstä eri asennoissa. Se pätee myös kaikessa muussakin intiimissä kosketuksessa, nimittäin käsien kokonaisvaltainen käyttäminen. Hyväilemisen pitää olla napakkaa, mutta ei mitään kourimista. Tarkoituksena kun on aiheuttaa mielihyvää, eikä kivun tunnetta. Hyväilyssä kannattaa muistaa se, että ihmisen koko ihon alue on täynnä tuntoreseptoreita, niin sanottuja Meissnerin kappaleita. Niitä löytyy erityisen paljon huulista, sormista ja jalkapohjista. Erogeenisilla alueilla olevat tuntoreseptorit eivät ole siis ainoita, jotka tulee muistaa hyväillessä toista. Oletko esimerkiksi kokeillut hyväillä sormenpäillä toisen huulia? Jalkapohjissa on erityisiä vyöhykkeitä, jotka saavat joillakin aikaan kiihottumista. Itselläni sellainen vyöhyke sijaitsee kantapäästä hieman päkiään päin, ja se aiheuttaa melkoisia väreitä koko lantion seudulle. Vyöhyketerapiassa käytettävät vyöhykekartat ovat suuntaa antavia, niistä on tietysti hyvä lähteä opiskelemaan aihetta, mutta on hyvä muistaa jokaisen ihmisen erilaisuus tässäkin asiassa. Toiselta saatava palaute on se tärkein saatava oppi aivan kaikessa.

Viimeinen, mutta tärkein neuvo

Viimeinen, mutta se tärkein oppi tulee tässä: Puhuttujen sanojen merkitys unohdetaan aivan liian usein. Myös se, että äänenpainolla on puhuttaessa todella suuri merkitys. Viehättävä ja miellyttävä puhetapa yhdistettynä kuulijan mielikuvaan siitä, että toinen tuo jo ilmi puheessaan kuinka tämä puhuja haluaa kuulijan kaikilla mahdollisilla tavoilla, aina näköaistimuksesta kosketukseen ja seksin harrastamiseen saakka, voi kiihottaa äärimmäisen paljon. Jo ennen minkäänlaista kosketusta. Ja jos tuota puhetapaa muistaa harjoittaa viettelystä seksin kautta kliimaksin jälkeiseen hyväilyyn asti, niin tuollaiset seksikokemukset jäävät takuulla mieleen.

Kaikki nämä edellä mainitut vinkit perustuvat sen yhden ja tärkeimmän seksuaalisen elimen stimulointiin: Aivot. Kun otat huomioon toisen ihmisen kaikki aistit, niin et voi epäonnistua. Saatat tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovatkin edellytys uuden oppimiselle.

 

Perkele, joka aivojani asuttaa

22817244188_9d1f95834f_b

Tänään on ollut henkien taisto, jollaista ei mielellään joka päivä haluaisi kokea. Se on kuitenkin arkipäivää masennuksesta kärsiville. Sellaiset ihmiset, joiden taakkana tämä taipumus ei ole, eivät ymmärrä pätkääkään, millaisen henkisen paineen alla ihminen voikaan olla. Valitsisin mieluummin sotatantereen, jossa joutuisin asettamaan henkeni alttiiksi taistelutovereideni puolesta kuin tämän tunteen. Se saa kyseenalaistamaan joka ikisen päätöksen ja joka ikisen teon elämässäsi. Hyvin alkanut uusi ihmissuhde oli vähällä kaatua tänään siihen, että koin olevani maailman suurin paha kaikille muille ihmisille.

Olen usein miettinyt tällaisten hetkien jälkeen, että kuinka moni kannon nokkaan pyssynsä kanssa istunut olisi voitu pelastaa pelkillä sanoilla.

En yhtään kadehdi niitä ihmisiä, jotka eivät enää kykene kestämään tällaista painetta ja päättävät riistää itseltään hengen. Heidän ja meidän riesanamme ovat omat aivomme, jotka ovat liian keskittyneitä omaan sisäiseen kamppailuumme ja pyrkivät löytämään sellaisia ominaisuuksia, jotka oikeuttaisivat hetkellisen kivun ja kärsimyksen kaiken tämän elämän päättämiseksi.

Olen usein miettinyt tällaisten hetkien jälkeen, että kuinka moni kannon nokkaan pyssynsä kanssa istunut olisi voitu pelastaa pelkillä sanoilla. Sillä, että joku olisi viime hetkellä soittanut ja kysynyt, että ”miten sulla Matti menee?” Kuinka moni arvokas elämä olisi voitu säästää itsesyytöksiltä sanoilla, jotka on muodostettu jossain muualla kuin masentuneen ihmisen päässä.

..koin tänään olevani rasite toisten ihmisten raskaalle päivälle, näin perjantaina.

Ja meitä on moneksi. Harmi vain, tai oikeastaan onni on se, että meitä ei ole enemmistöä ihmiskunnassa. Kannamme usein aivan liian suurta taakkaa harteillamme, myös muiden kanssaihmisten. Koemme usein, että monen ihmisen elämä voisi olla kevyempää, jos me emme olisi riippakivenä yhdelle, jos toiselle ihmiselle tässä elämässä. Surullista luettavaa, jos et itse kärsi ajoittaisesta tai jatkuvasta masennuksesta, mutta meille tämä on niin arkipäiväistä asiaa, että voimme parhaimpina päivinämme lyödä hyvin raadollistakin huumoria näistä synkimmistä hetkistämme. ”Saa nähdä milloin tämä pää saa isomman reiän kuin tämän hetkisen suun tässä rumassa pärstässä!”

Ajatus, joka toimi siemenenä tälle raskaalle päivälle oli vain ja ainoastaan se, että koin tänään olevani rasite toisten ihmisten raskaalle päivälle, näin perjantaina. Moni on tehnyt pitkän ja raskaan viikon töissä, niin sitä ei haluaisi olla kenellekään ylimääräiseksi taakaksi. Tällaisena hetkenä kun kuuntelijaa eniten tarvitsisi, niin se sattuu olemaan juuri perjantaina. Miksi nämä asiat eivät ala vaivaamaan alkuviikosta, kun muilla ihmisillä olisi tarmoa istua alas ja kuunnella vain.

Älkää minusta lukijat huoliko, minulla on keinoni taklata nämä asiat päässäni. Olkaa mieluummin huolissa niistä, joilla keinoja ei ole. Mistä voit tietää, ellet kysy? Mistä voit tietää, että onko tällaiset vaivat omaava ihminen juuri nyt sovittelemassa kaulalleen väärinpäin istuvaa kravattia, jonka tarkoituksena on katkaista elämänlanka? Ihan vain sen takia, että tuon ihmisen aivot syyttävät tätä ihmistä taakaksi muille.

Näiden asioiden eteen ei pidä järjestää minkäänlaisia teemaviikkoja, vaan niiden pitäisi olla arkeamme. Ihmisille tulisi soittaa ja kepeän, merkityksettömän jutustelun sijaan pitäisikin kysyä, että ”miten sulla ihan oikeasti menee? Jaksatko sä?”

Huomenna toivuttuani viimeistelen artikkelin, jossa käsittelen tälle vuodelle viimeisen kerran sellaista asiaa kuin seksi. Se on jo jotakuinkin valmiina, mutta tarvitsee vielä viimeiset silaukset. Toivottavasti siitä on sitten apua, kuka ikinä hakeekaan neuvoja parhaaseen seksikokemukseen elämässään.

Seksiä, sekä muita ensimmäisiä kertoja

2054820501_ac7d1d0376_oSormet kulkeutuivat paitani alle ja nostivat sitä, jotta käsi pääsi kunnolla sen alle ja mittailivat matkallaan jokaisen lihakseni hyvin tarkasti. Vedin häntä lähemmäs itseäni, hänen lantionsa omaani vasten ja hyväilin hänen alaselkäänsä. Hänen kätensä teki edelleen matkaansa keskivartaloani myöten, tehden käännöksen rintakehälläni, palaten alaspäin kylkeäni pitkin ja pysähtyen hetkeksi kohdatessaan alushousuni. Etu- ja keskisormi livahtivat lantioresorin alle, johdattaen koko käden jalkojeni väliin. ”No huhhuh”, hän sanoin naurahtaen. Yritin nähdä hänen kasvojaan pimeydessä ja sanoin hänelle, että ”pitäisi käydä nukkumaan. Sulla on työpäiväkin huomenna”, jolloin nostin hänen alushousujensa reunaa hieman ylemmäs. ”Joo, niin pitäisi.”

Olen nenäni koosta saanut kuulla, mutta voinut sitten hiljaa mielessäni lohduttautua mittasuhteiden epäsuhdalla muiltakin kehon osilta.

Tuona yönä tosin nukkuminen tuli mieleen vasta reilua tuntia myöhemmin, sillä sitä ennen tapahtui hyvin paljon. Hän muun muassa nauroi katketakseen sille toteamukselleni, että ”onneksi luoja sentään kompensoi suurta nenääni jossain muussakin mittasuhteessa, niin ei tarvitse olla vitun pahoilla mielin sen päätä rumentavasta vaikutuksesta. Olen nenäni koosta saanut kuulla, mutta voinut sitten hiljaa mielessäni lohduttautua mittasuhteiden epäsuhdalla muiltakin kehon osilta.” Tuon lisäksi teimme asioita ensimmäisen kerran ja tuohon yöhön liittyi niin paljon odotuksia, että on suoranainen ihme, kuinka seksistä ylipäätään tuli yhtään mitään.

Kun sitten aamutuimaan seisoin alastomana hänen makuuhuoneensa ovella, katsellen häntä ja odottaen aamukahvien valmistumista, hän katsoi minua päästä varpaisiin. ”Nyt susta voisi ottaa kuvan.” Kuvaa ei tuona aamuna otettu, mutta uskoisin tuon kaiken, sitä edeltävän ja sitä seuranneen jääneen hänelle valokuvamaisena muistiin. Sellaisena se ainakin itselleni jäi. Olin edellisenä päivänä jo miltei luovuttanut ja lähtenyt kotiin ajamaan, kun sain viestin. ”Mä olin jo valmis laittamaan viestin, että tuu vaan.” ”Odota, mä tulen hetkeksi.”

..tein sen kuin jännittäessä veden kylmyyttä ennen siihen hyppäämistä keväällä ensimmäistä kertaa.

Seksiä voisi pitää intiiminä asiana, jota ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen jakaa tuiki tuntemattomien kanssa. Ei se niin ole. Ne intiimeimmät asiat liittyvät niihin asioihin, jotka salaamme läheisiltämme ja uskaltaudumme jakamaan vasta sitten, mikäli kykenemme luottamaan toiseen. Paljastetut asiat ovat oikeasti todella intiimejä, niiden paljastamiseen liittyy pelkoa ja ensimmäiset sanat tulee lausuttua aina melkoisen jännityksen vallassa. Siksi minulle ei tulisi mieleenkään kirjoittaa asioista, joista keskustelimme ennen sänkyyn päätymistä. Seksi? Omakohtaisten mieltymysten kertomisessa ei mitään ongelmaa. Toisen paljastamat ajatukset minusta ja hänestä itsestään. Ajatukset, jotka ovat pyörineet päässä koko päivän? Ne seuraavat mukanani sellaisenaan hautaan saakka.

Se kaikkein intiimein asia, jota en teille valitettavasti paljasta ja jonka jaoin hänelle vastikään, aiheutti minulle sydämen tykytyksiä, suoranaista heikotusta ja koko kehoa koskettanutta heikkoutta. Mietin jatkuvasti, miten hän siihen reagoisi, miten hänen käsityskykynsä muuttuisi täysin minua kohtaan. Kun lopulta päätin avata suuni, niin tein sen kuin jännittäessä veden kylmyyttä ennen siihen hyppäämistä keväällä ensimmäistä kertaa. ”Kerran se vain kirpaisee, tuntuuhan se ihan helvetin kylmältä! Entä sitten saatana?” Hämmästykseni oli kuitenkin melkoinen, kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Keskustelu jatkui, en saanut edes kummeksuvaa katsetta osakseni. Olenko oikeasti elänyt elämääni näin arkaillen?

Lukija. Pohdi tätä asiaa omaan elämääsi sovitettuna: Mitä olisikaan tapahtunut, jos silloin kerran olisit uskaltautunut avaamaan suusi ja puhumaan ne kaikkein intiimeimmät asiasi hänelle? Olisiko pelolle ollut aihetta vai olisiko keskustelu jatkunut aivan tavan tapaan? Mitä jos nyt seuraavaksi menisit tai soittaisit ja puhuisit sille sinulle tärkeimmälle ihmiselle ne salaisimmat asiasi, jotka ovat olleet taakkanasi tuossa suhteessa ja joita olet arkaillut ikinä paljastaa? Sillä ei ole niinkään väliä, onko kyseessä minkä laatuinen suhde, sen läheisyydellä on vain väliä. Tärkeintä on se, että valitset läheisimmän suhteen elämässäsi.

Minä, manipuloija

”Sä osaat varmaan manipuloida mua mielesi mukaan?”, hän sanoi ja siltä seisomalta myönsin sen. Kerroin, että ”se onkin ainoa taito, josta olen itsessäni erittäin varma ja voin näyttää miten se toimii.” Pyysin hänet istumaan pöydän ääreen ja siirsin toisen tuolin aivan hänen tuntumaan, johon kävin istumaan. Ryhdyin puhumaan ja jututtamaan häntä. Rehellisesti sanottuna minulla meni alle minuutti siinä, että sain hänet puhuttua pussiin. Puhuin, kuuntelin ja takerruin hänen eleisiin sekä sanoihin, joita aloin kyseenalaistamaan. Turhautumisen pystyi välittömästi näkemään hänen silmistään. Lopetin siihen ja sanoin, että tuota taitoa en ikinä tule käyttämään häntä tai muita läheisiäni kohtaan, vaan mieluummin pidättäydyn lahjani osalta. Sen käyttäminen olisi minulle kovin vaivatonta, mutta se johtaisi vain tulehtuneeseen ihmissuhteeseen ja väärinkäyttöön.

45351422385_4ddc0261d7_b
”Joskus manipuloimme jopa itsemme uskomaan johonkin sellaiseen, mitä ei oikeasti ole olemassa.”

Jos et ole ensimmäistä kertaa lukemassa kirjoituksiani, niin tiedät minun seuraavan Docventures-ohjelmaa joka viikko. Minulle tärkeintä antia eivät ole niinkään elokuvat, sillä niitä voin katsoa aina silloin kun haluan. Paras anti kyseisessä ohjelmaformaatissa on elokuvan jälkeinen keskustelu, jossa oman alansa asiantuntijat keskustelevat elokuvan aihepiiristä erittäin rakentavaan sävyyn.

Tänä tiistaina aiheena on ihmisten tahallinen harhaanjohtaminen, jonka motiivina on yleensä raha. Aina motiivina ei suinkaan ole raha, vaan ihmisen läpeensä turmeleva valta. Tällaista vallankäyttöä ilmenee melko usein parisuhteissa, toinen kiertää toisen oman pikkurillinsä ympärille. Tuolla tavoin toimiva voi sen tehdä myös lähes tietämättään itseään puolustaessaan, jos sattuu omaamaan erinomaiset vuorovaikuttamisen taidot. Yleensä toisen harhaanjohtaminen ja suoranainen sumuttaminen ovat kuitenkin täysin tietoisia valintoja. Manipulointi on toisen hyväksikäyttöä, alistamista omaan tahtotilaan. Ja nyt voisi kysyä sen klassisen miksi-kysymyksen: Miksi toinen halutaan alistaa omaan tahtotilaan?

Eikö alistetun kanssa eläminen olisi todella tylsää? Toinen tekee juuri niin kuin itse haluat. Ei. Väärä kysymys. Onko eläminen alistetun partnerin kanssa itselle palkitsevaa. Kyllä. Itselläni ei tästä ole suoraa omakohtaista kokemusta, mutta lukemieni tosikertomusten pohjalta se on todella sitä. Se on alistajan itsetuntoa palkitsevaa toimintaa, saada toinen toimimaan oman tahtonsa mukaan. Valta tuntuu hyvältä, sillä sitä ei voi rahalla suoraan ostaa. Voit olla miljardööri, mutta mikään kauppias ei myy valtaa siten, että sitä voisi ostaa. Pois luettuna tietysti BDSM-alakulttuurisuuntaus dom-sub, joskin siinä mielihyvän saavuttaminen on tiukasti rajatuissa olosuhteissa ja kestoltaan lyhytaikainen.

Jonkinlaista samaistumispohjaa minulla on olemassa koiranomistajana. Tosin en saa mielihyvää siitä, että koirani on alistuvainen minulle. Mielihyvää tuottaa se, että koira onnistuu joskus tekemään oikein jonkin tempun, jota olen yrittänyt sille kouluttaa ja eläimen osoittamat alistumisen merkit oikeastaan aiheuttavat minulle pahaa oloa. Ei minulle pidä alistua, muuta kuin käskyihini palata luokseni tai lopettaa ei-haluttu toiminta, kuten hyppiminen vieraita vastaan.

Onko palkitsevaa saada ihmismassat toimimaan sinun tai työnantajasi tahdon mukaan? Kyllä. Tätä työtä tekevät päivittäin myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset, he yrittävät manipuloida asiakkaita ostamaan sellaista, millä ei heille oikeastaan sillä hetkellä ole tarvetta. He ovat puhelinmyyjiä, f2f-markkinoijia, kytkykauppiaita, saneerausfirmojen ovelta ovelle kiertäjiä, yritysten markkinointiassistentteja ja -päälliköitä, aluemyyntipäälliköitä ja niin edelleen. He ovat päivittäisiä raatajia, jotka ovat sellaisen kuin kapitalismin verikoiria. Ilman heitä kasvua ei olisi, ilman heitä ihmiset eivät kuluttaisi yhä enemmän ja enemmän. He manipuloivat meitä päivittäin ja se on hyväksyttyä.

Ja sitten suutumme, kun joku kauppaa onnellisia ajatuksia verkkokurssin kautta lääkkeeksi vaivoihin. Kyllä, on edesvastuutonta markkinoida tarjontaansa ylimalkaisesti ja vasemmalla kädellä hutiloituna. Maassamme historiallisen suurena pidetty uhkasakko lyötiin henkilölle, joka ei oikein ymmärtänyt mahdollisuutta saada kyseenalaista julkisuutta markkinointityylillään. Tässä tapauksessa viranomaiset saivat helpon kohteen, kun tuolla markkinoilla on oikeasti vaarallisia sumuttajia, jotka piilottavat haittavaikutukset kilometrejä pitkiin tuote- tai käyttöturvallisuusselosteisiin. Oletteko ikinä tarkastelleet millaisia haittavaikutuksia joillakin mielialalääkkeillä voi olla? Sydäninfarktilta tuntuvat oireet voivat olla suhteellisen yleisiä joidenkin harmittomalta tuntuvien lääkkeiden kohdalla, mutta silti lääkärit määräävät niitä meille.

Tapasin viime viikolla psykiatrian erikoislääkärin keskustellaksemme tahdostani päästä kognitiiviseen psykoterapiaan, tavoitteenani oppia tehokkaampia menetelmiä aika-ajoittain ilmenevän masennuksen ennaltaehkäisyyn. Masennus kun on ollut kohdallani välillä sen verran paha, että se on tehnyt minusta täysin työkyvyttömän. Hän kysyi, että miksi olin jättänyt mielialalääkityksen pois. Kun olin kertonut perusteluni, jotka liittyivät niin sivuoireisiin kuin itse asiassa mielialalääkkeen tasaavan vaikutuksen tarpeettomuuteen tietyn käyttöajan jälkeen, niin hän kertoi minulle seuraavan asian: ”Sinä näytät tuntevan itsesi todella hyvin ja uskon, että juuri kognitiivisella psykoterapialla sinä saat parhaiten tuloksia aikaan. Oikeastaan sillä koulukunnalla ei ole väliä, vaan sillä millainen se terapeutti on ihmisenä.” Niin. Oliko hän samaa mieltä kuultuani perusteluni, vai manipuloinko hänet uskomaan, että minä tunnen terveydentilani ja tarpeeni häntä paremmin? Voitte miettiä sitä, sillä sitä vastausta en aio teille tarjota.

Niin. Olen mestari manipuloimaan, saamaan ihmiset hämilleen itse lausumistaan sanoistaan ja kyseenalaistamaan omat ajatusmallinsa, omat käsityksensä tapahtuneista. Pystyn johdattelemaan, pystyn saamaan ihmiset kiihtyneiksi ja seuraavassa hetkessä osoittamaan heille, että ”sinulla taitaa olla joku ongelma, kun tuolla tavalla riehaannut? Huomasitko?” Mutta miten usein turvaudun tähän taitovalikoimaan, jonka hallitsen? Todella harvoin. Miksi huijaisin elämän pelissä, sillä tiedän mitä huijaamisesta seuraa tietokonepeleissä: Peleistä tulee tylsiä, jos voittaa aina.