Blogitekstejä kuunnelmiksi SoundCloudiin

350orangeOlen aina halunnut tehdä kirjoituksistani kuunnelmia ja vihdoinkin päätin tehdä asialle jotain. Otin kaapistani pari vuotta sitten ostamani laadukkaan Zoom H4N -digitaalitallentimen, avasin tämän blogini ja ryhdyin äänittämään. Puhuin melkein tunnin ajan ja lopputuloksena on SoundCloud-palvelussa profiili, josta löytyy tällä hetkellä kolme blogikirjoitustani ääniversiona. Lisään loput myöhemmin, sillä ilta alkaa olla aika pitkällä.

Lukiessani kirjoituksiani ääneen tajusin, että millaisen myllerryksen olen oikeasti käynyt läpi. Olen ollut niin huonossa henkisessä tilanteessa, etten ole edes painanut muistiini moniakaan näistä kirjoittamistani asioista. Eikä niiden kirjoittamisesta niin pitkä aika ole kuin luulisi.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan aiempia kirjoituksianne ääneen, sillä silloin sitä tajuaa elämänsä ailahtelevuuden. Lisäksi saattaa huomata, että hankalistakin tilanteista pystyy selviämään ajan ja päättäväisyyden avulla. En suosittele tätä pelkästään terveysblogien ylläpitäjille, vaan ihan kaikille teille, jotka kirjoitatte päästääksenne höyryjä ulos.

Niin, ne kuunnelmat löytyvät myös tämän blogin Audio-osasta, jossa on valmiiksi sinulle upotettuna soitin. Riittää kun menet sivulle ja laitat pyörimään.

Vaikutuksemme ympäristöön ja yhteisöömme

alegrc3adas_by_julio_romero_de_torres
Alegrías eli onnellisuus, Julio Romero de Torres. Lähde: commons.wikimedia.org

En ole saanut tänä yönä oikein nukuttua, joten päätin nousta ylös ja keittää aamun ensimmäiset kahvit. Koirani odottaa jo malttamattomana ulos pääsemistä, mutta se joutuu olemaan pitkälle iltapäivään yksin ja tässä vaiheessa ulkoilulenkille vieminen olisi vielä liian aikaista. Laitoin ylös noustessani television päälle ja DW-kanavalle, jolta tulee ympäri vuorokauden laadukasta asiaohjelmaa.

Katsoin illalla YLE Areenasta Heath Ledgeristä kertovan puolitoistatuntisen dokumentin. Hän oli hyvin ilmeisesti elinaikanaan yksi niistä harvoista maailmaan syntyneistä ihmisistä, jonka sisällä paloi jatkuva palo itsensä voittamiseen ja itsensä ilmaisemiseen jatkuvasti kehittyvin tavoin. Hän olisi ehkä saanut vielä suuremman vaikutuksen tähän maailmaan kohdistamalla tuon palon esimerkiksi ongelmien ratkaisemiseen. Hänestä olisi ollut jopa Elon Muskia suuremmaksi persoonaksi, ihmiseksi joka väsymättä haluaa edistää ihmiskuntaa parempaan suuntaan.

Olen usein kysynyt itseltäni, että millaisen merkin haluan jättää tähän maailmaan. Tarkoitan sellaista merkkiä, joka jättäisi jäljen huomattavasti pidemmäksi aikaa kuin maallinen ruumiini. Kun ajattelee tällaisten merkkien jättämiseen liittyviä asioita, niin tajuaa olevansa keskivertoihmisestä poikkeava yksilö. Tavallinen ihminen ajattelee ehkä nuoruudessaan näitä asioita, mutta tyytyy osaansa hyvin pian aikuisuuden saavutettuaan. Tavallinen ihminen tyytyy siihen, että oma merkki säilyy jatkamalla omaa sukuaan tai keskittymällä johonkin kapea-alaiseen harrastukseen. Tai ehkä tavallinen ihminen ajattelee jättävänsä jälkensä pienenä rattaana osana suurempaa koneistoa, esimerkiksi oman työnsä kautta.

Minä haluan kuitenkin jättää tulevaisuutta varten pysyvämmän merkin. En ehkä muistettuna kirjailijana tai tieteen tekijänä, mutta ihmisenä joka pyrki muuttamaan omaa ympäristöään parempaan suuntaan. Haluaisin nähdä nykyisen yksilökeskeisen yhteiskunnan palaavan hieman taaksepäin yhteisöllisempään suuntaan, ihan yleisen kansanterveydenkin kannalta. Ei ihmistä ole tarkoitettu kilpailemaan jatkuvasti toisten yksilöiden kanssa, vaan tekemään jatkuvasti yhteistyötä ja kurottamaan samoihin tavoitteisiin oman yhteisönsä kanssa. Yhteisö on vastine kivikauden pienheimoille, jolloin oli olemassa haasteita ja näiden joukkoon ei todennäköisesti kuulunut ahdistuneisuushäiriö tai masennus.

Mielenterveyden järkkyessä tuntuu, että yhteiskunta vähättelee asiaa. Se johtuu ehkä siitä, että sen hoitamiseen ei ole olemassa leikkausta joka poistaisi ongelman. Masennuksen syytä ei voi poistaa kirurgisesti eikä siihen ole olemassa täsmälääkettä. Päinvastoin, valtaosa mielenterveyslääkkeistä eivät edes tehoa kaikille ja niiden teho on kyseenalaistettavissa. Omalla kohdallani lääkkeistä on ollut hyötyä mielialan tasaamisessa, mutta olisin todennäköisesti pärjännyt pelkän kognitiivisen psykoterapian avulla. Oma masennukseni johtuu ajatusmalleista, jotka olen kehittänyt itselleni kasvatuksen, kokemusten ja itsesuggestion kautta.

Sinä joka luet tätä tekstiä, olethan ihmisenä onnellinen. Jos elämästäsi tuntuu puuttuvan onni ja ilo, niin katso ympärillesi. Kaikki elämä ympärilläsi tuo sinulle lohtua ja antaa sinulle toivoa jatkosta. Jos taas osaat iloita elämästäsi, niin pidäthän huolta sen tartuttamisesta ympäristöösi. Ilon ja onnen leviäminen on toivottava epidemia tässä tämän hetken maailmassa, josta löytyy jo omasta takaa harmautta ja synkkyyttä. Olkaamme iloisia toisistamme, vaikka elämä heittäisi välillä mitä eteemme.

Raikkaita kohtaamisia ja uskoa huomisesta

haseki_huerrem_sultan_roxelane
Roxelana, Suleiman Suuren vaimo. Maalaus on fiktiivinen näkemys hänestä, mutta hyvin kaunis sellainen. Lähden:commons.wikimedia.org

Jotain edistystä on tapahtumassa, sillä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen uskaltauduin nostamaan katseeni ja katselemaan kaupungilla vastaan tulleita naisia. Ja millaisia naisia näinkään! Jokaisella näkemälläni oli seuranaan omanlaisensa viehätysvoima ja mieltäni piristi aina kun näin jonkun naisen hymyilevän. Minulle riittää se, että saa nähdä ihmisten voivan hyvin ja nauttivan elämästä edes pieniä hetkiä kerrallaan, sillä se on tarttuvaa ja sitä osaa itsekin nauttia mukana. Vaikkakin vain hyvän välimatkan päästä.

Huomenna on taas se päivä, jolloin pääsen jakamaan vuosien aikana kartuttamaani tietoa tietotekniikasta sitä tarvitseville nuorille miehille. Tuo kyseinen toiminta on oikeastaan sitä mikä piti minut pinnalla jo vuosi sitten. En pääse hukkumaan omaan murheeseeni ja itsensä arvostamisen puutteeseen, kun voin auttaa niin pienin teoin ihmisiä, joilla vielä vuosi tai kaksi sitten ei ollut tietoa edes hengissä selviämisestä. Tarkoitan siis vapaaehtoista toimintaa turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa.

Jos olisin aikoinaan syntynyt sellaiseen perheeseen, jossa välittäminen olisi näytetty konkreettisesti ja jossa minua olisi kasvatettu aktiivisesti, niin en ehkä olisi tässä tilanteessa. Ainoa asia jonka lapsena opin positiivisesta palautteesta oli se, että hassuttamalla tai muulla tavoin saattoi saada toisille hymyn aikaiseksi. Hymyn saaminen aikaan toiselle ihmiselle tuntuu hyvältä, samoin naurun kuuleminen ja näkeminen. Jos haluaisin kerätä huomiota, niin olisin jo aikoja sitten valinnut saman tien kuin useat tässä maassa toimivat koomikot ja viihdyttäjät. Minulla on tosin myös kokemusta hyvin negatiivisista asioista, joten haluan mieluummin pysytellä taustalla. Haluan kyllä vaikuttaa ja mahdollisimman paljon, mutta teen sen mieluummin esiripun takaa.

On toinenkin asia mistä huomaan jonkinlaista edistymistä tapahtuneen. Esitin tänään viime viikolla päässäni pyörineitä ideoita oikealle taholle ja sain heti vihreää valoa. Vastaanotto oli erittäin myönteistä ja sain tietää, että toimintani edellä mainitussa viiteryhmässä on kerännyt ”melkoista suitsutusta”. Ehkä tuon takia vastaanotto olikin niin myönteistä ja samalla kertoo hyvin suomalaisesta tapakulttuurista: Kukaan ei usko ennen kuin näkee tai saa kuulla luotettavalta taholta. Sanaasi ei uskota, ellet ole saanut aikaan tuloksia tai ilman, että olet osoittanut sanasi itsestäsi todeksi jossain viitekehyksessä. Ei ihme, että tässä maassa muutoksen saaminen vie aikansa joissain asioissa.

On mahtavaa lukea itsensä kirjoittamaa tekstiä ja lukea positiivisia asioita, joita on kohdannut elämässään. Varsinkin minun tilanteessani, jossa kuukausi sitten olin perin loppu. Onneksi olen löytänyt jostain syvältä itsestäni uudelleen sen kipinän, joka saa minut nousemaan joka aamu vuoteestani. Ja täytyy tunnustaa, että ilman ammattilaisten apua ja uudelleen aloitettua mielialalääkkeiden käyttöä en olisi siinä ehkä onnistunut. Ilman ulkopuolista apua en ehkä kirjoittaisi tätä ja koneen ääressä (kahvikupposen kanssa) istumisen sijasta makaisin puisessa palttoossa. Onneksi näin, sillä silloin minulta saattaisi jäädä jotain mielenkiintoista tästä elämästä välistä.

Sanoja rakkaudesta ja rakastamisesta

640px-diego_velaquez2c_venus_at_her_mirror_28the_rokeby_venus29
Venus mit Spiegel, Diego Velázquez. Lähde:commons.wikimedia.org

Tapasin eilen baarissa seurueen, johon kuului kaksi paria ja parien yhteinen ystävä. Oli miellyttävää istua sellaisten ihmisten seurassa, jotka rakastavat toisiaan estottomasti. Seura oli sen verran miellyttävää, että humalluin suunniteltua enemmän ja olen potenut tänään krapulaa. Ja voin sanoa sen olevan harvinaista, sillä yleensä olen hyvin tarkka alkoholin käytöstäni.

Eilisen johdattelemana ja puhuttuani tänään puhelimessa exäni kanssa, aloin pohtia rakkautta ja rakastamista. Kaipaan kyllä elämääni rakkautta ja sitä, että saisin rakastaa jotain naista täydestä sydämestäni. Olen kuitenkin löytänyt elämääni muutakin sisältöä lähiaikoina, niin tuo kaipaus ei ole ensimmäisenä mielessäni, kun herään aamulla.

Kaipaan rakkautta elämääni ihan yhtä lailla kuin muutkin ihmiset. Haluaisin todella seuraavan rakkauteni kohtaamisen tapahtuvan muulla tavalla kuin aiemmin. Olisi mahtavaa kohdata seuraava rakkaus oikeassa elämässä, rakastua ensisilmäyksellä. Siihen liittyy tosin suuria vaaroja, rakkauden kohde saattaa myös tuoda elämääni enemmän surua kuin iloa. Mitä jos rakastun naiseen, joka käyttää minua henkisesti hyväkseen?

Exäni on juuri tuollaisessa tilanteessa ja hän tiedostaa sen täysin. Hän ei kuitenkaan pysty päästämään irti ja syy on vain ja ainoastaan siinä, että meillä oli niin pitkä suhde ja se, että se alkoi hänen ollessa hyvin nuori. Toivon, että hän kohtaisi elämässään häntä arvostavan miehen. Ei mitään perusjunttia, vaan miehen joka pystyisi suunnittelemaan elämää pitemmälle kuin yhden ryyppäysviikonlopun yli.

Rakkaus on muuten kummallinen asia. Se saa meidät järkevätkin ihmiset tekemään järjettömiä asioita ja tavalliset ihmiset suoriutumaan ihmeellisiin tekoihin. Rakkaus on joskus eteenpäin työntävä voima ja joskus se taas saa meidät lamaantumaan täysin. Rakkaus on kuitenkin oleellinen osa ihmisyyttä ja kokonaisterveyttä, ilman sitä emme tulisi toimeen.

Sinä joka luet tätä, annan sinulle yhden neuvon. Rakasta, mutta kuuntele järkesi ääntä. Jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, niin harkitse eroamista. Ihminen joka hyväksyy sinut tuollaisena, on kultaakin kalliimpaa ja sellaisesta kannattaa pitää kiinni. Ihminen joka taas ei hyväksy sinua tuollaisena, on lopulta painolasti ja saa sinut voimaan pahoin. Se ihminen haluaa muuttaa sinut toisenlaiseksi, hän haluaa sinun olevan jotain muuta kuin olet. Lopulta kun et kykene muuttumaan, tämä ihminen voi jättää sinut pulaan. Älä anna tilanteen luisua siihen pisteeseen vaan ajattele sydämesi parasta. Voit rakastaa häntä myös ystävänä, eroaminen ei ole elämän loppu.

Ideointia, väsymystä ja toiveikkuutta

assistants_and_george_frederic_watts_-_hope_-_google_art_project
Toivo. George Watts. Lähde:commons.wikimedia.org

Olen mielestäni jo aika hyvin päässyt yli erostani ja uskallan lähteä tänään hänen kanssaan viettämään aikaa kaupungille. Puhun uskaltamisesta, sillä pelkään taka-alalta työntyvän mustasukkaisuuden ja ristiriitaisuuden tunteiden yllättävän minut. Olen kuitenkin jo päättänyt päästä yli menneistä ja suunnata katseen mieluummin tulevaan, jossa exäni on vain yksi muista ystävistäni. Ehkä läheisin ja parhaiten tuntemani ystävä, mutta silti vain yksi niistä muista.

Kaksi edellistä päivää olen ideoinut valtavasti ja palannut takaisin sellaisiin ideoihin, jotka jäivät ikään kuin kirjoituspöydän laatikkoon odottamaan otollisempaa aikaa. Ideat liittyvät läheisesti niihin mielenkiinnon kohteisiini, joihin suhtaudun palavalla intohimolla.

Lisääntynyt aktiivisuuteni ja aktivoitumiseni on saanut jo lyhyessä ajassa aikaan ulkoista tunnustusta, joka motivoi minua jatkamaan. Siitä huolimatta minua vaivaa hyvin paljon se tosiseikka, että melkein maanisen innonpuuskan jälkeen tunnen oloni erittäin väsyneeksi. Tiedän sen olevan uupumusta ja johtuvan siitä, että henkiset voimani eivät ole vielä palautuneet entiselleen. Saan kuitenkin jokaiseen päivään voimaa ponnistaa uudelleen ja sen koen erittäin lupaavana. Kunhan jaksan sitoutua asettamiini välitavoitteisiin ja vältän liiallista uupumista, niin olen jo hyvän matkaa edennyt kohti toipumista.

Kuukausi sitten en kyennyt puhumaan juuri mistään asioista juuri kenenkään kanssa, ainoa asia joita pystyin käsittelemään, olivat tunteeni ja olotilani purkaminen ammattilaisille. Noista asioista puhuminen oli erittäin raskasta henkisesti, mutta huomaan jo nyt kykeneväni asioihin joihin en olisi pystynyt kuukausi sitten.

Ainoa asia joka edelleen painaa tosin mieltäni on se, että rahatilanteeni ei ole kohentunut ollenkaan. Saan kyllä sairauspäivärahaa, mutta se on vähäisten viime vuotisten tulojeni takia todella pieni. Sen lisäksi saan asumistukea, joka sekin kattaa vajaan 60-prosenttia asumiskustannuksistani. Siihen ei ole laskettu edes sähkökuluja. Olen käytännössä vanhempieni rahallisen tuen varassa ja se painaa mieltäni. Koitan olla kuitenkin murehtimatta asiaa sen enempää ja yritän olla onnellinen siitä, etten joudu näkemään nälkää ja pystyn ruokkimaan koirani.

En ole kirjoittanut yhtä tiiviiseen tahtiin viime päivinä kuin aikaisemmin. Hyvä niin, sillä se on merkki toimeliaisuudesta ja siitä, että elämääni löytyy vihdoinkin muutakin mielenkiintoista sisältöä. Jos en löydä sitä itsestäni, niin löydän sen varmaan jostain muualta.

Naamio, jota kasvoillani kannan

verona_-_maschera_veneziana
Venetsialainen naamio on aina ilmentänyt ulkoista mystiikkaa, joka peittää alleen todellisen ihmisen. Kuva:commons.wikimedia.org

Eilinen jää kyllä mieleeni pitkäksi aikaa, sillä valtavasta väsymyksestä huolimatta kykenin juhlimaan ja kykenin työntämään mieltäni painavat tunteet täysin sivuun. Pystyin nauttimaan olostani muiden seurassa ja minulla oli todella hyvä olo juhlista lähtiessäni.

Eilisen päivän johdosta minulla on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin virtaa ja päähäni tulvii spontaaneja ideoita. Haluan toteuttaa itseäni minulle mieleisellä tavalla ja tunnen sen myötä kykeneväni selättämään tämän masennuksen. Haluan tehdä asioita, joista saisin takaisin luottamuksen itseeni ja luottamuksen omiin kykyihini. Se on vaikeaa, sillä introverttina en ehkä aina pysty tuomaan esille omia vahvuuksiani. Osaan kyllä ”näytellä” ekstroverttiä, mutta se on opittu tapa.

Kun matkasin eilen bussissa pukeutuneena smart casual -tyylin mukaisesti (ja tätähän ei tapahdu edes joka vuosi), niin keräsin valtavasti katseita. Näytin varmaan itsevarmalta ja tyylikkäältä verrattuna muihin miespuolisiin kanssamatkustajiini verrattuna, mutta harva tuskin osaisi arvata millaiset henkiset painolastit kannan hartioillani.

Olen laihtunut. Siitä on jo lyhyen ajan sisään huomauttanut pari henkilöä, jotka yleensäkin uskaltavat huomauttaa ulkoisista asioista. Olen hieman huolissani laihtumisestani, sillä se ei ole ollut ensimmäisenä tärkeyslistallani. Syön kyllä hyvin, mutta ruoan valmistaminen jää usein välistä. Syön pääasiassa ruisleipää, sillä se pitää kohtalaisen hyvin nälkää ja parin päivän välein syön jotain oikeaa ruokaa. Olen laihtunut, sillä käyn ulkoiluttamassa koiraa kahdesta kolmeen kertaa päivässä. Liikun, mutta syön liikkumiseeni nähden liian vähän.

Näin muuten eilen juhlissa tutun opiskelijapiireistä. Hän oli jo tuolloin vuosia sitten hieman syrjäytyneen oloinen, mutta eilen näin murtuneen oloisen ihmisen. Hän ei ilmeisesti edes tunnistanut minua aluksi, tervehdykseni aiheutti sellaisen ulospäin nähtävän hämmennyksen. Tai sitten se oli häpeää, koska saattaisin kokea sellaista samassa asemassa. Taas tilanne jossa ihminen ei arvaa, että se siistin puvun kantaja on lähes samassa tilanteessa kuin hän. Minä vaan en ole vielä saavuttanut sitä aallonpohjaa, jota niin kovasti pelkään ja osaan vetää ulkoista teatteria todella hyvin. Olen loistava näyttelemään. Jos en muussa ole hyvä, niin olen hyvä näyttelemään jotain muuta kuin oikeasti olen.

Kun oikea aivopuolisko voittaa vasemman

SAMSUNG CSCOletko ikinä havahtunut kirjaa lukiessasi siihen, että toinen aivopuoliskosi lukee tekstiä ja toinen aivopuolisko ottaa spontaanisti luetusta idean, ryhtyen pallottelemaan sitä mielessäsi? Ja havahdut lopulta siihen, että olet lukenut useita sivuja, etkä muista lainkaan mitä olet juuri lukenut? Muistat vain sen, mitä toinen aivopuolisko ”huusi” pääsi sisällä.

Minulla on ollut tänään pitkään kadoksissa ollut idea ja lainasin tänään pari aiheen ytimeen liittyvää kirjaa. Ryhdyin lukemaan noista toista tietopakettia, jota käytetään lähinnä yliopistoissa tietyn tieteenalan koulutuksessa ja sitä tuskin kukaan on lainannut ajantappotarkoituksessa aikaisemmin. Parinkymmenen sivun jälkeen jostain kumman syystä ajatukseni lähti laukkaamaan joutuakseni myöhemmin toteamaan, että olin jälleen lukenut pitkän pätkän ilman käsitystäkään lukemani sisällöstä.

Sama tapahtuu huomattavasti useammin televisiota katsoessa. Katsot jotain elokuvaa tai esimerkiksi asiaohjelmaa ja jokin näkemässäsi laukaisee joko muiston tai kuvitelman. Saatat istua siinä katsomassa televisiota useita tai kymmeniä minuutteja, kunnes havahdut ja olet todennäköisesti hämilläsi.

En tiedä kuinka yleistä tällainen on muilla, mutta minulla nämä ”toisen aivopuoliskon laukkaamiset” sijoittuvat yleensä masennusjaksoille tai hetkeen, jolloin olen hyvin stressaantunut. Silloin ei varmaan muutenkaan tule lukemisesta juuri mitään, mutta yrittäessäsi esimerkiksi opiskella aivosi laittavat kaikin tavoin kampoihin. ”Ei tänään, ähäkuttia!”, aivosi huutavat ja lopulta sinun on vain annettava periksi. Häviät silloin itsellesi ja huvittuneena huomaat, että omat aivosi pesivät sinut.

P.S: Lunttasin netistä kumpi aivopuolisko tällaisia temppuja tekee ja ilmeisesti saan syyttää oikeaa aivopuoliskoa tästä.