Pohdiskelua johtamisesta

Ferrier Firefighting Class
Johtaminen ei ole aina sitä miltä näyttää. Lähde:commons.wikimedia.org

Kuinka mahtavaa onkaan olla hereillä ja tuntea olonsa virkeäksi. Samalla luen FB-päivityksistä ”without coffee” ja ”only coffee gets me going” -meemejä ja ajattelen, että valtaosa ihmisistä eivät osaa olla onnellisia omasta terveydentilastaan. Mitä antaisinkaan, että voisin olla täysin terve. Terve henkisesti ja siten myös kiinnostunut fyysisestä terveydestäni.

Aivan ensimmäisenä asiana tänään aion rientää kirjastoon ja lainata joukon kirjoja liittyen johtamiseen. Johtaminen on aina kiinnostanut minua, ei niinkään teoreettinen ja kuiva organisaatiojohtaminen mikä koskettaa esimerkiksi suuryrityksiä vaan ihmisten johtaminen, jota tapahtuu esimerkiksi projektiorganisaatioissa ja pk-yrityksissä.

Henkisen hyvinvoinnin puutteistani huolimatta on kiehtovaa huomata, että saatuaan johtamisvastuun masennus tavallaan siirtyy taka-alalle. Reservin aliupseerina olin loppukesästä kertausharjoituksessa, johon menin tietoisena henkisestä alavireestäni. Siitä huolimatta johtaja-asemassa kykenin suoriutumaan yhtä hyvin kuin normaalisti terveessä mielentilassa. Masennus ei vääristä onneksi ulkoisista ärsykkeistä johtuvaa toimintaa, sillä sitä sotilasjohtaminen pääasiassa on.

Johtaminen on kiehtonut minua aina siitä saakka, kun päätin varusmiesaikana hakeutua aliupseerikouluun. Siviilimaailmassa olenkin nähnyt sen jälkeen kaikenlaisia johtamistapauksia ja erilaisia johtamistyylejä, joista hyvin monessa tapauksessa esimiesasemassa olevalla ei ole mitään hajua johtamisen perusteista. On olemassa kahdenlaista ”taidotonta johtamistyyliä”: Joko johtaminen on vastenmielistä pakkopullaa (pienyrittäjä on palkannut työvoimaa keventääkseen omaa työtaakkaa) tai johtaminen käsitetään suurena johtajuutena (”minä olen suuri johtaja ja sinä olet minun alaiseni, tee siis mitä käsken”).

Olen yhden ihmisen koulinut oikeaksi johtajaksi tässä elämässä ja olen siitä jollain tavalla ylpeä. Ilman minun apua hän ei todennäköisesti olisi selvinnyt tehtävästään yhtä vähällä ponnistamisella ja kun kyseessä on nainen, niin hän on oppinut erottamaan henkilökohtaisen persoonan johtajapersoonasta. Uskon, että hän on tällä hetkellä hyvä johtaja, joka välittää aidosti alaisistaan ja kykenee hallitsemaan työssä esiin nousevat kriisitilanteet hyvällä taidolla.

Vaikket olisi itse johtaja työelämässä, niin kannattaa perehtyä johtamiseen. Ihminen saattaa joutua johtamaan spontaanisti jossain vaiheessa elämää, esimerkiksi olemalla vanhempana hyvänä esimerkkinä lapsilleen tai ottaa toiminta haltuun onnettomuuspaikalle ensimmäisenä saapujana. Johtamista ei kannata rinnastaa poliitikkoihin, kuninkaallisiin, yritysjohtajiin tai historiallisiin merkkihenkilöihin, kuten Aleksanteri Suureen. Johtaminen on tuloksiin johtavaa toimintaa, jossa nivoutuu yhteen tahto, taito ja kyky saada ihmisryhmä toteuttamaan yhteinen tavoite. Ei siis mitään rakettitiedettä, ei lainkaan sitä.

Elämä kerralla kuntoon. Huomenna.

van_gogh_-_trauernder_alter_mannTässä sitä taas ollaan, eilisen päivän ”elämä kuntoon” -asenne on vaihtunut ihmettelyyn siitä, että taas on päivä kulunut eikä mitään ole saatu aikaiseksi. Tai ainakaan se mitä on saanut aikaiseksi ei käytännössä vastaa eilen mielessä käynyttä tapaa elämäntapamuutoksesta. Niinpä olen taas päässyt hieman lipsahtamaan itsensä kusettamisen polulle ja toitottanut mielessäni itselleni: ”Huomenna sitten. Mikäs kiire tänään olisi ollut aloittaa?”

Kuten aina ennenkin, koirani on tarkemmin ajateltuna yksi parhaista mielialani asiantuntijoista. Sen reagointi tänään on ollut aivan samanlaista kuin niinä muinakin matalan vireen päivinä. Jos koirastani ottaisi kuvan ja piirtäisi sille puhekuplan, se saattaisikin ihan hyvin sanoa tällä tavalla:

Jaha. Tänään on turha heiluttaa häntää ja parempi vaan nukkua tuossa lattialla. Ei se tuosta mihinkään ole menossa, vaikka eilen niin kovasti väitti.

Tässä sen huomaa, miten tärkeää olisi pitää huolta ihan perustarpeista. Ravinto, yöllinen riittävä lepo ja hyvä hygienia. Mistään näistä ei ole tullut pidettyä viimeisen vuorokauden aikana huolta kunnolla. Nyt kun se tuli myönnettyä niin ei ole ihmekään, ettei tästä päivästä tullut mitään. Ruokaa naamaan, riittävän ajoissa nukkumaan ja huomenna rutiinit käyntiin.

Masentunut ihminen käy tällaista dialogia hyvin usein ja terveeksi itsensä kokevien näkökulmasta masentunut on vain saamaton, aloitekyvytön tai velloo turhanpäiväisessä alemmuuden tunteessa. Kuten monissa muissakin tilanteissa, ihminen on välillä kykenemätön samaistumaan toisten henkisiin olotiloihin. Masentunut taas kysyy mielessään, että miksi maailma jatkaa samalla radallaan? Miksi se ei pysähdy, kun minulla on näin paha olla?

Niin. Ei se maailma pysähdy, sen on nähnyt jo lukemattoman monia kertoja. Se kun istut Helsingissä ulkona vuonna 2004 ja olet juuri nähnyt tyttöystäväsi kuolleen, sinertävän ruumiin asunnon lattialla ja katsot epäuskoisena maailman jatkavan samaa rutiiniaan. Se kun joudut jätetyksi ja toinen jatkaa elämää kuin mitään ei olisi ulkoisesti tapahtunut. Se kun kohtaat vastoinkäymisiä toisensa perään ja kysyt, miksi minulle täytyy aina käydä näin?

Maailma on epäreilu ja vastoinkäymisiä sisältävä, herkälle ihmiselle hyvin julma paikka. Olen usein tullut siihen lopputulokseen, että masennukseni johtuu siitä, ettei silmilläni ole suodattavia laseja. Näen elämän raadollisuuden ja pääni ei suodata näkemääni kurjuutta. Olen siten kateellinen yksinkertaisille ihmisille, jotka tallaavat elämänsä alusta loppuun saakka sen kummemmin murehtimatta elämässään yhtään mitään. Heidän ei tarvitse eikä heille ehkä tule mieleen jäädä pohtimaan hetkeksi oman elämän syvimpiä tuntoja.

Tässä sitä taas ollaan. Aika aloittaa oma päivä, nyt kun kello on jo yli neljän. Niin kuin monesti aiemminkin.

Ajatuksia kehityksestä

robot-job-takeover-unemployment
Tulevaisuuden trendi (kuva:  
Qniksefat, Wikimedia Commons)

Myöhäisen heräämisen jälkeen istun nyt kahvikupposen ääressä ja olen juuri lukenut Carnegie Mellon Yliopiston tutkimuksesta, jossa on tutkittu aivokuvauksen ja tietokonealgoritmin avulla itsemurha-ajatuksia. Tutkimuksen tuloksena tutkijat ovat sitä mieltä, että tulevaisuudessa itsetuhoisuuteen alttiit ihmiset voidaan tunnistaa melko luotettavasti tietokonealgoritmia käyttäen.

Itse lukisin mielelläni uutisia tutkimuksista, jossa perehdyttäisiin siihen millaisessa modernissa ympäristössä ihminen olisi luontaisesti onnellisimmillaan. Automaation yleistyessä ja kehitys, joka vääjäämättä tuo ihmisten avuksi oikean tekoälyn, voisi mullistaa ihmisten mahdollisuudet voida hyvin modernissa yhteiskunnassa.

Henkiseen hyvinvointiin liittyvät sairaudet tulevat varmasti olemaan tulevaisuudessa suurin ihmiskuntaa koskettava tieteellinen ongelma. Tähän mennessä ihmisten henkinen hyvinvointi on jäänyt taka-alalle, kun murehdittavana on ollut näennäisesti suuremmat ongelmat: Kansallinen ja kansainvälinen talous, työllisyys ja työttömyys, fyysiset sairaudet kuten diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, poliitikkojen rummuttama kestävyysvaje ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ihmisillä on valitettavasti taipumus olla näkemättä tulevaisuuden kehitystrendeihin, onhan meidän ajatusmallimme parhaiten soveltuvin vuosituhansien takaiseen elämään savannilla: Petoeläinten ja saaliseläinten liikkeet ovat lineaarisia, joten mielikuvissa liikkeen ennustaminen on ollut yksinkertaista. Nykyisyydessä tulevien tapahtumien ennustaminen noudattaa lineaarisuutta vain lyhyellä ajalla tulevaan: Tien ylittäminen arvioimalla tiellä liikkuvien autojen etenemä matka tietyssä ajassa, omien tekojen ajoittaminen kellonajan mukaan, välittömien impulssi-reaktio-tilanteiden aiheuttamat seuraussuhteet… Listaa voisi taas jatkaa loputtomiin.

Osaisitko itse ennustaa omaan elämääsi liittyviä trendejä viiden vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä? Kymmenen vuotta sitten kuskittomat autot olivat vielä tieteistarinoihin liittyvä mielikuva, mutta tällä hetkellä kaikki suurimmat autovalmistajat ovat käyttäneet miljardien eurojen verran kuskittomien autojen kehittämiseen ja ensimmäiset kaupalliset mallit tulevat tien päälle heti kun lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuuden. Kymmenen vuoden päästä tästä hetkestä voikin olla, että tieliikenteen kuolemat ovat sukeltaneet puhumattakaan vakavista onnettomuuksista. Tulee hetki, jolloin auton ajaminen taitona alkaa olla arkipäiväisen toiminnan kannalta turha taito suurimmalle osalle väestöstä.

En ole mikään tulevaisuuden tutkija, mutta olen perehtynyt sellaisten kirjoituksiin. Alle viidenkymmenen vuoden aikana todellinen tekoäly tulee mullistamaan elämämme täydellisesti. Tekoäly kykenee tekemään tutkimusta ja kehitystä sellaisella nopeudella, että sen jälkeen ihmisen täytyy oikeasti olla jo tietoinen siitä, mihin aikansa todella käyttää. Työ nykyisessä muodossa tulee mullistumaan, sillä tekoälyn avulla katukuvaan tulevat arkipäiväinen automatisointi ja robotisaatio. Tähän mennessä ihmissuhteemme ovat liittyneet pääasiassa opiskelu- ja työympäristöön. Jälkimmäisen merkitys tulee muuttumaan, aiempi tulee korostumaan. Ihminen on oppiva ja tunteva organismi, työ on vain tuon organismin elämistä tukeva toimintamuoto.

Lätkää, alkoholia ja kevyempi mieli

Lopulta miellyttäväksi muodostunut viikonloppu on takana. Lauantaina herätessä mielialasta ei olisi kyllä voinut päätellä mitään, sillä se oli kyllä hyvin raskas verrattuna tähän hetkeen. Eilisen päivän vaihtuessa illaksi sain kiinni hauskanpidosta ja pääsin unohtamaan hyväksi toviksi omat henkilökohtaiset murheeni. Samalla tuli toki kumottua jo vuosia sitten lahjaksi saamani pienehkö Brandy-pullo, mutta suomalaisittain sivistyneellä tavalla.

pengrowth_saddledome_nhl_game
Calgary oli myös illan ”änäripelin” yksi joukkueista.

Iltaa tuli vietettyä hyvin perinteiseksi muodostuneella tavalla eli pelaamalla ”änäriä” samalla päihtyen. Jääkiekkopeli vaihtui lopulta legendaariseen Worms-pelisarjaan, jossa liittouduimme aina vuorotellen toisiamme vastaan.

Lauantai muistutti minua hyvin paljon niistä onnellisimmista ajoista, joita koin ennen aikuisuutta. Tuolloin pelasimme hyvin paljon, mutta pelaaminen ei koskaan ollut varsinaisessa keskiössä. Se oli aivan samanlainen ajanviettotapa yhdessä kuin mopojen korjaaminen, kalassa käyminen ja bileiden järjestäminen milloin kenenkin kaverin luona. Tuolloin eivät huolet juuri painaneet, sillä näin jälkikäteen nähtynä sen ajan murheet eivät olleet kovinkaan järisyttäviä. Silloin nuorta miestä ajoivat suuret tunteet ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Onnellisten aikojen muistelun lomassa muistaa kuitenkin ne hetket, jotka vaikuttavat vieläkin. Niiden muistaminen on tuskallista, mutta myös tarpeellista. Nuo kokemukset olisivat saaneet jäädä kokematta, mutta ilman niitä en olisi juuri sellainen kuin nyt olen. Vastoinkäymiset ovat antaneet minulle onneksi jotain, jota ei voi saavuttaa kirjoja lukemalla tai korkeakouluja käymällä: Viisautta.

Jätän tällä kertaa kirjoittamisen normaalia lyhyemmäksi, sillä hauskanpito on samalla vienyt minusta voimat, hyvällä tavalla. Hetken rentoutumisen jälkeen on aika käydä levolle ja ryhtyä rakentamaan henkisesti terveellisempää elämää huomisesta alkaen. Sitoutumiseni tervehtymiseeni alkaa silloin ja perustus aiemmin antamalleni lupaukselleni parantumisestani saa ensimmäiset rakennusaineensa.

Ystävät ovat rikkaus, olen siis köyhä

thoma_loneliness
Hans Thoma, Loneliness

Tunsin eilen oloni lähes innokkaaksi siitä ajatuksesta, että tänään näen pitkästä aikaa vanhan koulukaverin ja vietämme aikaa pelaillen, alkoholilla höystettynä. Aamulla heräämiseni oli kuitenkin vaivalloista ja nyt mielialani on päinvastainen eiliseen verrattuna. Tiedostan, että valtaosa tästä olosta johtuu henkisestä terveydentilastani. Päivät seuraavat toisiaan ja päivien mielialat heittelevät, minne sattuvat.

Yritän kuitenkin kovasti saada käännettyä tämän olotilan pakkaselta takaisin lämpöasteille, miettimällä miten paljon voikaan kohottaa mielialaa vanhan ystävän tapaaminen ja se, että voi keskustella. Keskustella lähes mistä vaan ja pitää hauskaa. Nyt hauskat miellekuvat ovat vielä pelkkä toivo, mutta olen toiveikas päivän kääntyessä iltaan.

Huomenna minun olisi tarkoitus käydä elokuvissa naispuolisen tuttuni kanssa. Melkoinen saavutus tässä terveydentilassa, sillä yhteisten menojen sopiminen vaatii aina melkoista sovittelua ja tulevaisuuteen katsomista. Tuo nainen on kyllä mielestäni hyvin kaunis, mutta ensisijaisesti toiveenani on saada uusia ystäviä. Ystäväpiirini on lähes nolla, sillä päättyneessä parisuhteessani tulin nojanneeksi ehkä liiaksikin ex-puolisoon. Masennuksellani on jo pitkä historia ja sekin on osaltaan vaikuttanut ystäväpiirin kaventumiseen.

On oikeastaan mahtavaa elää nykyistä aikaa ihmiskunnan historiassa, uusia keksintöjä tulee kuin liukuhihnalta ja tekninen sekä tieteellinen kehitys tapahtuu suurin harppauksin. Toisaalta olen erittäin murheellinen siitä, että nykyään kaikki pyrkivät ylikorostuneeseen yksilön korostamiseen kaikessa. Johan jo kaikki tutkimukset todistavat sen, että ihminen on edelleen se pienryhmiin sopeutunut sosiaalinen olento, joka kärsii sosiaalisen tukiverkoston poissaolosta. Pienestä lapsesta saakka olemme tuomittuja rikkomaan sosiaaliset tukiverkkomme, sillä muutamme opiskelun ja työn perässä usein pakotettuna. Tietoisesti ajamme omaa etuamme, mutta alitajunnassa joudumme hylkäämään liian usein tutut tukiverkkomme ja ihmiset ympärillämme.

Juon kahvia, istun tietokoneella ja aina silloin tällöin rapsutan koiraani, joka hakee minulta ehdotonta huomiota. Se aistii mielialani vaihtelut hämmästyttävän hyvin ja onkin ollut minulle korvaamaton kumppani. Ulkona sataa ja kerrostalolähiö on vasta heräämässä tähän päivään. Taidan seuraavaksi alkaa valmistautumaan tähän iltaan ja pitää huolen siitä, että koiraani ulkoiluttamassa käyvä exäni ei tarvitse etsiä koiran talutushihnoja tai koiran ruokia sekaisin olevista kaapeistani tai asunnostani.

Kirjoja, seksiä ja perjantai-elokuva

Mielenterveyshuollon tapaaminen oli tällä kertaa hyvin raskas, sillä mieleen piti palauttaa paljon jo unohduksiin painuneita asioita. Istuessani sairaanhoitajan huoneessa ja hoitajaparin haastatellessa tuntemuksiani ja olemisiani, tunsin painautuvani yhä syvemmälle alla olevaan tuoliini. Jossain vaiheessa olisin halunnut olla vain hiljaa, mutta tyhjyyden keskeltä löysin hetkeksi oman ääneni.

Henkisesti raskaan koettelemuksen jälkeen päätin mennä kirjastoon, olihan minulle tullut lainauskielto maksamattomien myöhästymismaksujen takia. Kulkiessani hyllyrivien välissä ajauduin ensin terveyskirjallisuuden keskelle ja löysin käsiini pienen kirjasen: Irti murehtimisesta, kustantaja Duodecim. Selailin sitä hetken ja löysin muutaman mielenkiintoisen harjoitteen, jotka voisivat auttaa hädän tullen.

Seuraavaksi käännyin ympäri ja näin toisen hyllyrivin alatasossa seksologian kirjoja. Muistin, että tapaamisessa olin nostanut esille mielialalääkkeiden yhden sivuvaikutuksen, joka aiheuttaa vaikeuksia saada orgasmi. Tuolta alahyllyltä löysin kirjan naisen seksuaalisuudesta ja hetken mielijohteesta tutustuin sen sisältöön. Sen vieressä olisi ollut 1400-luvulta peräisin oleva Nefzawin Tuoksuva Puutarha, mutta sen sikäli mielenkiintoinen sisältö oli liian uskonnollissävytteistä. Käteeni jäänyt kirja on toki miehen kirjoittama, mutta teksti pohjautuu lähes yksinomaan eri tutkimuslähteisiin.

sexual_scene_on_pompeian_mural
Seinämaalaus Pompeijista. Roomalainen kaupunki oli tunnettu yläluokkaisten roomalaisten lomakohde.

Seksi on ollut minulle aina tärkeä osa elämää eikä siitä puhuminen ole tuottanut minulle ongelmia, jos vain kuuntelija sattuu olemaan sopiva. Pisimmän, yli vuosikymmenen kestäneen parisuhteeni ehkä eniten harmittavimmista asioista oli se, että en kokenut voivani puhua seksistä täysin avoimesti. Aivan kuin toiselle olisi syntynyt painolasti aina silloin kun otin puheeksi seksin, siitäkin huolimatta, etten nostanut seksiä puheenaiheeksi sen puutteen takia.

Kun pääsin asunnolleni lainaamieni kirjojen kanssa (lainasin myös muutakin kuin mainitsemani), niin avasin tuon naisen seksuaalisuudesta kertovan kirjan ja silmäilin sen läpi kannesta kanteen. Luin kyselytutkimuksesta, jonka mukaan naiset arvostavat pitkissä suhteissa ulkoisia seikkoja eniten sitä, että pystyy puhumaan avoimesti seksistä. Ilmeisesti itse olin löytänyt elämääni sellaisen ihmisen, jolle tuo kriteeri ei juurikaan merkinnyt mitään vaan suhteessa alkoi hiertää jotkin muut asiat; saadako koskaan tietää lopulta miksi?

Kun on alkanut seksistä kirjoittamaan, niin jatketaan samalla linjalla. Mielestäni #metoo-keskusteluun on luikerrellut käärme sekaan. Seksuaalinen ahdistelu (ja ahdistelu muutenkin) on vastenmielistä, mutta samalla on kiihkeimmät henkilöt päässeet demonisoimaan seksuaalissävytteiset lähestymiset ja suoranaisen flirttailun. Jos yksikään mies ei kehuisi yhdenkään naisen ulkonäköä tai pukeutumista, ei vastaisi vietteleviksi kokemiinsa viestittelyihin ja ehdottaisi intiimimpää kanssakäymistä, niin mielenterveysongelmien määrät ampuisivat kattoon. Samalla syntyvyys painuisi pakkasen puolelle, puhumattakaan parisuhteiden tai ylipäätään suhteiden muodostumisesta. Hyvät käytöstavat, toisten huomioon ottaminen ja omana itsenään olemalla pääsee jo aika pitkälle, mutta omaa seksuaalisuuttaan ei tulisi kieltää.

Tähän on oikeastaan hyvä lopettaa ja antaa filosofisten aivojeni antaa hengähtää. On sentään perjantai. Telkkarista tulee illan teemaan hyvin sopiva elokuva, Braveheart – taipumaton. Siinä (vaikkakin historiaa reilusti vääristääkin) skotti nousee brittejä vastaan menetettyään rakkaansa miehittäjille ja johtaa maanmiehensä vastarintaan Englannin kruunua vastaan. Se on tragedia, mutta mitä muuta elämältä voisikaan lopulta odottaa kuin tragediaa?

 

Vuoristoradan kyydissä

Tänään on taas se päivä, kun menen kaupungin mielenterveyshuoltoon sovittuun tapaamiseen. Tapaamiset ovat aina vaikeita, sillä niiden väliin mahtuu varsinainen vuoristorata tuntemuksia, olotiloja ja niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Onneksi olen kirjoittanut tähän blogiin, sillä sen avulla voin muodostaa käsityksen kuluneista päivistä ja viikoista. Tässä mielentilassa ei nimittäin meinaa aina muistaa mitä päivät ovat pitäneet sisällään, huonoja päiviä ei haluaisi muistella ja hyviä päivä on niin vähän, että täytyy luntata, milloin sellainen on sattunut omalle kohdalle.

Ammattilaisilta saatu apu on ollut aina kaksijakoista. Joinain kertoina tuntuu, että saa todellista apua ja tuntuu, että ammattilaiset välittävät aidosti minun jaksamisestani. Joinain kertoina taas tuntuu siltä, että tapaaminen on ollut täysin turha. Siihen ei vaikuta mikään muu kuin se, että sattuuko tapaamispäivänä olemaan hyvä tai huono päivä itsellä.

Masentunut tarvitsee kuitenkin kaiken saatavilla olevan avun. Itse toivoisin pääseväni ryhmäkuntoutukseen, jossa olisi vertaistukea saatavilla. Olisi ihmisiä, jotka erilaisista taustoista riippumatta ovat samassa tilanteessa. Voisi keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tietävät tasan tarkkaan niistä tunteista ja olotiloista joita itse käy jatkuvasti läpi. Eihän alkoholistikaan saa todellista vertaistukea sellaiselta, joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Mieleeni muistuu erään tv-ohjelman kautta eräs entinen alkoholisti, joka auttaa muita alkoholisteja pääsemään irti entisistä elintavoista hakemalla avun tarvitsijat suoraan kadulta.

Onneksi on viikonloppu tulossa ja olen saanut sovittua tuoksi ajaksi itselleni menoja. Tapaan vanhan kaverin, jonka kanssa olisi tarkoitus viettää aikaa. Käyn ehkä elokuvissa, mikäli tuttuni menot osuvat yksiin omien menojeni kanssa. Tämä päivä tulee olemaan rankka, mutta sitä keventää ajatus viikonlopusta ja siitä, että on mahdollisuus asettua arjen ulkopuolelle.

Niin. Vaikka viime päivinä olen väsynyt hyvin nopeasti, niin olen kuitenkin kyennyt keskittymään mielenkiintoisiin asioihin. Olen keskittynyt politiikan seuraamiseen ja kansalaistoimintaan sekä tehnyt ammattiini liittyviä asioita, jotka eivät tunnu varsinaiselta opiskelulta tai työn tekemiseltä. Uusien asioiden opettelu on taas tuntunut mielekkäältä, mutta asioiden muistamisessa on vielä suuria ongelmia. Väsymys iskee aina nopeasti, vaikka olisi kuinka hyvä olo ja draivi päällä. Tällä viikolla onkin tullut nukuttua hyvin runsaita iltapäiväunia, jotta on jaksanut tehdä jotain myös illalla.