Väkijoukon keskellä olet todella yksin

Lähde: Flickr.com

Laitoin eilen Spotifysta soimaan Simon & Garfunkel -duon kappaleen ”The Sound of Silence”. Hetken sitä kuunneltuani istuin koneelle ja etsin sen sanat. Tänään istuin jälleen koneelle ja etsin Paul Simonin vastauksia siihen, mistä laulu kertoo. Ja vastaukset voisi lyhentää siten, että laulussa ”kerrotaan ihmisten kykenemättömyydestä emotionaaliseen yhteyteen keskenään ja se näkyy erityisesti niissä paikoissa, joissa ihmisiä on paljon.”

The Sound of Silence – Simon & Garfunkel,
sanat: Paul Simon 1963-1964

Hello darkness, my old friend
I’ve come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left it’s seeds while I was sleeping
And the vision that was planted
In my brain still remains
Within the sound of silence

In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone
’Neath the halo of a street lamp
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed by the flash of
A neon light that split the night
And touched the sound of silence

And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs that voices never share and no one dared
Disturb the sound of silence

Fools said I, you do not know
Silence like a cancer grows
Hear my words that I might teach you
Take my arms that I might reach you
But my words like silent raindrops fell
And echoed in the wells of silence

And the people bowed and prayed
To the neon God they made
And the sign flashed out it’s warning
In the words that it was forming
And the signs said, ’The words of the prophets
Are written on the subway walls and tenement halls’
And whispered in the sounds of silence

Sanat on kirjoitettu 54-vuotta sitten, mutta niiden takana olevat kielikuvat ja merkitys on vain entisestään kasvanut. Me ihmiset emme muutu luonteeltamme mihinkään, vaikka tekniikka kehittyy tänä päivänä kiihtyvään tahtiin. Ehkä meillä ei ole ollut koskaan kykyä emotionaalisuuteen suurissa ihmisryhmissä, joten ponnistelut ongelmien ratkaisemiseen luontomme vastaisesti ovat jo alussa tuhoon tuomittuja. Ainoa ratkaisu olisi se, että eläisimme pienryhmissä kuten kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Emotionaalisuus ja kyky kokea sympatiaa toista kohtaan eli astua toisen asemaan, on kyky jota muilla eläimillä ei ole. Sen kyvyn avulla olemme selvinneet vaikeistakin ajoista, josta kertoo se, että ihmispopulaatio on joskus ollut alle 100 yksilöä. Noin pienen populaation kohtalona on luonnossa sukupuutto, mutta ihmisen kyky tuntea vihaa, rakkautta ja kiintymystä on auttanut meidät maapallon hallitsevaksi lajiksi. Silti, siitäkin huolimatta emme tunne yhteyttä toisiimme kaupungeissa ja väenpaljoudessa.

Tulen olemaan huomenna ihmismeren keskellä ja tulen taas jälleen toteamaan tämän totuuden. Säälin meitä kaikkia ihmiskuntana, sillä emme ole vielä niin kehittyneitä, että kykenisimme muuttamaan luontoamme. Tekniikkamme kehittyy ja meillä olisi täysi mahdollisuus päästä välittömästi nälänhädistä, sodista ja kriiseistä. Mutta ihmisluontomme estää tämän, joten ainoa pelastus on tekniikan kehittymisen nopeuttaminen. Ehkä jonain päivänä rationaaliset päätökset tekee kone, joka on älykkäämpi kuin koko ihmiskunta yhdessä, mutta tuntee samalla empatiaa meitä kaikkia kohtaan. Se ei nimittäin onnistu keneltäkään ihmiseltä tällä sinisellä pisteellä, nyt tai tulevaisuudessa.

Extra: Naisten asemasta ja tasa-arvosta

Päätin käsitellä päivän ylimääräisessä postauksessa eräästä tärkeäksi kokemaani asiaa: Naisten asemasta ja tasa-arvosta yhteiskunnassa. Kuten yleensä, niin olen pohtinut tätä tärkeäksi kokemaani asiaa useita päiviä ja kerännyt sen johdosta siihen liittyvää tietoa niin netistä kuin esimerkiksi kansalliskirjastostamme siellä käydessäni.

Huivi ei ole pelkästään muslimien keksintö, sen juuret ovat kaukana historiassa. Naisen pään hunnuttaminen on perinteistä myös kristinuskossa ja yleinen tapa myös Suomessa itsenäisyytemme aikana. Kuva: Asian Development Bank, lähde Flickr.com

Hyvä johdatus aiheeseen löytyy tälle hetkellä YLE Areenasta nimellä ”Historia: Naisten nousu”. Valitettavasti ensimmäinen osa on enää alle vuorokauden ajan nähtävissä, mutta onneksi sarja on uusinta viime vuodelta ja tulee todennäköisesti myöhemmin uudelleen nähtäväksi. Sarjan on juontanut äärimmäisen taitava ja korrekti tohtori Amanda Foreman, joka on erikoistunut eriarvoisuutta käsittelevään historiaan.

Naiset eivät saa sitä arvostusta ja kohtelua minkä he ansaitsevat tänään, eivätkä naiset ole niitä saaneet juuri koskaan ihmiskunnan historian aikana. Nykyaikana olemme kuitenkin hyvin lähellä tasa-arvoa, mutta sen saavuttamiseksi täytyy miesten tehdä perustavanlaatuinen muutos omissa ajatusmalleissaan. Tämä lähtee liikkeelle varhaislapsuudesta ja sen tulee kestää koko elämän ajan. Se ei tarkoita millään tavalla ”äijäilyn” tai maskuliinisuuden hylkäämistä, vaan voi parhaimmillaan jopa tukea sitä. Sen sijaan naisten kokeminen uhkana on lopetettava tyystin, sillä se on täysin mielipuolinen tapa ajatella vastakkaisesta ja siitä älykkäämmästä sukupuolesta.

Yhteiskunnan ja sivilisaatioiden tahtotila on aina heijastunut sen säätämistä laeista. Muinaishistoriaa tarkastellessa näkee, miten Assyrialainen sivilisaatio kurjisti naisten asemaa ja osa noista assyrialaisten tuomista kulttuureista näkyy tänään musliminaisten käyttäminä huntuina, vaikka he eivät ole ainoita jotka ovat joutuneet hunnuttamaan päänsä. Esimerkiksi antiikin kreikassa nainen oli miehen omaisuutta siinä missä talo, orjat ja eläimet. Hunnuttaminen oli alistamisen muoto, jolloin ainoastaan hunnutettuna kunniallinen nainen sai poistua omasta kodistaan.

Suomen 100-vuotis juhlavuotena naisten tasa-arvon juhliminen on ollut todella vähäistä. En ymmärrä mistä tämä johtuu. Meillä kuitenkin naiset taistelivat itselleen äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena maailmassa. Silti Suomessakin kamppaillaan samoista tasa-arvoon ja naisten asemaan liittyvien epäkohtien kanssa kuin muuallakin läntisellä pallonpuoliskolla. Mieleeni tulee vain se, että naiset ovat ehkä unohtaneet tällaisten seikkojen kokonaismerkityksen, sillä on helpompaa nostaa julkisuuteen tai tarttua julkisuudesta esimerkiksi #metoo-kampanjan kaltaisia yksittäisiä epäkohtia. Epäkohtia esille nostaessa kissaa ei pitäisi nostaa pöydälle yksin vaan koko pesue kerralla.

Naisten asema ja tasa-arvo ovat todella tärkeä asia jo maailmanrauhan kannalta. Pitäisi kuitenkin tietää mitkä ovat niiden edistämisen tärkeimpiä kulmakiviä: Saada miehet ymmärtämään näiden tärkeys, saada heidät sitoutumaan muutokseen ja pysymään mukana tuossa muutoksessa. Se aito ja alkuperäinen feminismi (jonka kannattaja itse myös olen) otti tämän asian huomioon. Miesten ja naisten tasa-arvon kannalta on tärkeää osoittaa meille ”tyhmemmän” sukupuolen edustajille se, että naiset eivät kaappaa valtaa maailmassa saatuaan todellisen tasa-arvon kurvaamalla meistä ohitse. Sen sijaan naisten tulisi muistuttaa miehiä siitä, että miehiä tarvitaan edelleenkin tässä maailmassa vaikkakaan ei aina perinteisessä mielessä. Pitäisi muistuttaa, että yhteiskunta ei rakennu enää suurista luokista vaan pienistä yhteisöistä ja olemme näin ollen palaamassa takaisin siihen harmoniseen tilaan, josta olemme lähtöisin: Pienyhteisöihin, joskin suurten yhteiskuntien sisällä.