Kehittymisen jalo taito (ja puhumisen)

Mitä yhteistä on hyvällä parisuhteella ja koulunkäynnillä? Mikä taas korreloi onnellista parisuhdetta, jossa koetaan olevansa tasavertaisia osapuolia? Kysymykset ovat aika johdattelevia, mutta halu oppia uutta on se maaginen sana. Ilman sitä ei voi myöskään kehittyä, joten se on hyvin tärkeä ihmissuhdetaito. Oppiminen.

Moni meistä on varmasti lätkäissyt stigman koulunkäynnin ja oppimisen päälle, opiskelusta tulee aina jonkinlainen kouluinstituutio mieleen. Opiskelu ja siten uuden oppiminen on vähän vastenmielistä, se tuntuu työlle. Tämä on mielestäni huutavan suuri vääryys. Uuden oppiminen tulisi olla jokaisen päivän teema, pitäisi olla innokkaana ja halukkaana selvittämään, että mitä uutta sitä tänään pääseekään oppimaan. Ja sen pitäisi ulottua myös parisuhteeseen.

”No tällainen mä olen. Haluaisitko, että käyttäytyisin enemmän stereotyyppisen miesmäisesti?” Hyvä, että ehdin päättää lauseeni, kun sain jo vastauksen: ”Ei! Ei todellakaan.”

Jos luen käyttämissäni Some-kanavissa pari- tai ihmissuhdepäivityksiä, niin hälyttävän usein niistä paistaa suoranainen tietämättömyys. Ei tunneta sitä toista ihmistä kovinkaan hyvin, pitkäaikainen kumppani saattaa olla täysin tuntematon ihminen. Missä vaiheessa siinä suhdetta on tullut vaihe, jossa kysymykset jäävät kysymättä ja olettamukset valtaavat oman pään. ”Se varmaan ajattelee musta tällai tai sillä on pakko olla joku muu kiikarissa, kun se tuolla tavalla hymyilee puhelinta katsoessa!”

Miten ihmeessä voi nauttia toisen seurasta, jos et tunne häntä tai jättäydyt tuntemattomaksi hänelle? Tiedätkö edes, että mikä on hänen fantasiansa? Siis se, jota hän ei halua edes sinulle kertoa? Aika usein kerromme ne kesyimmät fantasiat, jotta meidän ei tarvitse jakaa niitä eniten tabuja sisältäviä mielikuvitusleikkejämme. Niitä, mitkä kiehtovat meitä salaa eniten. Pelkäämme, että leimaannumme toisen silmissä ja meitä aletaan käsittelemään ennakkokäsitysten kautta. Ei sellaisena kuin me todella olemme.

”Sä olet vähän erikoinen”, hän sanoi. Olin hieman ymmälläni siinä hänen vieressään ja katsoin häntä silmiin. ”No tällainen mä olen. Haluaisitko, että käyttäytyisin enemmän stereotyyppisen miesmäisesti?” Hyvä, että ehdin päättää lauseeni, kun sain jo vastauksen: ”Ei! Ei todellakaan.”

…kysy sen sijaan itseltäsi kysymys: ”Miten voisin itse kehittyä, että tuo toisen ’vika’ ei häiritsisi elämääni niin paljoa?”

Myöhemmin harrastaessamme seksiä nostin päätäni ja katselin häntä. Minulla oli tunne, että aivan kuin olisin tehnyt jotain väärin. ”Kerro mulle, jos teen jotain väärin. Pitäisikö mun tehdä jotain toisella tavalla?” Hän käänsi kasvonsa minun puoleeni ja piti silmänsä kiinni. ”Voi kuule, sä teet kaiken ihan oikein. Anna mennä vaan.” Kieltämättä olin todella huojentunut.

Mitä jos en olisi kysynyt? Entä jos olisin vain päättänyt tyytyä muodostamiini olettamuksiin ja muovannut käyttäytymistäni sen mukaisesti? Tai antanut yksittäisen kommentin jäädä leijumaan ja jättänyt täsmentävän, erittäin tärkeän kysymyksen esittämättä? Olisinko silloin jäänyt paitsi sellaisesta tiedosta, jonka ansiosta voin olla parempi ihminen toiselle? Tunnen kyllä itseni, se on se helpoin osuus. Vaikeinta on hyväksyä oma vajaavaisuus toisten kanssa toimiessa, toisten silmissä. Siis se, että et olekaan mikään täydellisyyden perikuva suhteessa toisiin ihmisiin. Jos haluaa kehittyä paremmaksi ihmissuhteiden osalta, niin täytyy olla valmis kuulemaan palautetta. Ja se voi olla todella hyvää ja kannustavaa, mutta myös negatiivista ja kolahtaa omalle tunnolle. Tai voisi kolahtaa, ellei käsittele sitä kehittävänä.

Olen saattanut ehkä jossain välissä antaa itsestäni sellaisen kuvan, että voin olla joissain asioissa hyvä. Se on illuusio. Olen yhtä taitamaton kuin kuka tahansa muukin, mutta se ei estä minua tulemasta paremmaksi. Olin ensin umpisurkea kirjoittaja. Parempi tosin kirjoittamaan kuin puhumaan. Lopulta kehityin paremmaksi kirjoittajaksi harjoittelun ja palautteen avulla. Samalla kehityin myös puhujana, sillä ryhdyin lukemaan kirjoittamiani tekstejä. Olin myös naurettavan huono kumppani, varsinkin seksikumppani. Tein havainnon, että ainoa ihminen jota voin auttaa kehittymään on ’minä itse.’ Ryhdyin kyselemään, tekemään asioita eri tavalla. Se on johtanut tähän pisteeseen.

Kun seuraavan kerran mieleesi nousee toteamus, että ”tuossa toisessa taitaa olla tällainen vika”, niin kysy sen sijaan itseltäsi kysymys: ”Miten voisin itse kehittyä, että tuo toisen ’vika’ ei häiritsisi elämääni niin paljoa?” Saatat kehittää omia toimintamallejasi tai päätyä jopa sellaiseen lopputulokseen, että ehkä sinun pitäisi oppia seisomaan omilla jaloillasi. Miksi taistella tuulimyllyä vastaan, kun voisi ihan hyvin itse valita omat taitelukenttänsä paremmin?

 

Miehen käyttöohje (FIN)

Tässä se tulee, kiire pois ja lukkiutukaa hetkeksi rauhalliseen tilaan. Olit sitten nainen tai feminiini osapuoli homoseksuaalisessa suhteessa, niin tässä tulee kaiken kattava (ja helvetin lyhyt) opas siitä, miten miestä käytetään. Ja minä tiedän, että te naiset ja feminiinit luette näitä ohjeita, sillä tosimiehet lukevat ohjeita vasta kun psykiatri antaa käteen lääkemääräyksen masennuksen hoitoon viinan sijaan. Tai siinä tilanteessa, kun nainen tulee kertomaan, että sehän lukee siellä saatanan ohjeessa!

Provosoimalla totuus esiin – pelisilmää härkkimisessä

Oli mies sitten kuumaverinen sähikäinen tai rakastettava nallekarhu ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan esikuva, niin kenet tahansa saa kakistamaan totuuden ilmoille provosoimalla. Miehen tunne-elämän taidot ovat niin alkeelliset, että pienellä tökkäyksellä saa kaivettua sen oleellisen ja tarpeellisen informaation käyttöönsä. Jos olet yrittänyt provosointia ja epäonnistunut siinä, niin sitten et tunne miestä riittävän tarpeeksi. Provosointi tapahtuu miehen selkärangan ja periaatteiden kautta, joten ihmistuntemus tässä tilanteessa on kaiken A ja O.

Mutta varoituksen sana. Jos nainen on kykenevä muistamaan miehen virheet vuosien päähän, niin miehen kokema liiallinen ja ilmiselvän ilkeä provosointi siirtyy sukupolvelta toiselle. Vähäisemmästäkin on historiassa merkittävien vaikuttajanaisten maine loattu vuosisadoiksi, siinä missä miehet ovat kusipäisyydestään huolimatta esitetty usein uudistajina ja ihailtavina hallitsijoina. Naisen muisti häviää hautaamisen myötä, miesten liikkeelle panemat legendat kestävät vuosisatoja. Jos ette usko, niin perehtykää keisarinna Theodoran elämään. Siinä melkoinen nainen, joka sattui astumaan erään virkamiehen ja historioitsijan varpaille kerran. Ja tuon naisen maine elää edelleen, vaikka hän kuoli vuonna 548.

Ja todellinen varoituksen sana liittyy myös tähän provosointiin. Liika on liikaa ja jos tästä tulee tapa, niin kenestä tahansa voi sukeutua lopulta nyrkkisankari. Siinä on turha itkeä ritarillisten asenteiden perään, jos on itse aiheuttanut provosoinnillaan itselleen mustan silmän. Tiedän, että joidenkin ihmisten otsasuonet pullistuvat tämän edellisen lauseen takia, joten väännän tämän rautalangasta: Väkivalta on ehdottomasti väärin, mutta tiikerillä ratsastava päätyy yleensä sen tiikerin suuhun. Tuo vertauskuva on suoraan John F. Kennedyn virkaanastujaispuheesta.

Pehmeät eli hitaat, mutta palkitsevat keinot

Esittelin provosoinnin ensin, sillä se on se helpoin tie lyhytaikaiseen onneen. Saat aivan varmasti taattuja riitoja aikaiseksi provosoimalla, mutta todellinen onni piilee hienotunteisuudessa ja suoruudessa. Johtuen juuri aiemmin mainitsemastani miehen heikosta tunne-elämän taidosta tämä on kuin avautumaton ruusu, joka kukoistaa vain oikeissa olosuhteissa. Sille pitää antaa aikaa, mutta huolenpitoa. Ei riitä, että kerran kysyy ja jättää asian sikseen, jos vastauksena on murinaa. Pehmeällä äänensävyllä ja säännöllisellä toistolla alkaa se murinakin muuttua ymmärrettäviksi lauseiksi.

Suoruuden pitää ilmetä siinä, että se kissa nostetaan välittömästi pöydälle (pehmeällä äänensävyllä): ”Mikä nyt on, haluaisitko kertoa siitä minulle?” Siinä teille vuorosanat, joita hokemalla se sanainen arkku aukeaa vihdoin! Nuo sanat voivat kuulostaa sanan ”haluaisitko” myötä ehdolliselta, mutta eihän se niin ole. Mies miettii tämän kaavan mukaan: ”Perkele, sehän haluaa tietää! En mä haluaisi, mutta toisaalta.. Kun se kerrankin noin kysyy, niin kerronpa pois. Lakkaapahan kyselemästä.”

Tai mieshän ei näin ajattele, mutta jotenkin se lakoninen ajatusvirta täytyy pukea ymmärrettäviksi sanoiksi.

Miehen tunteet ja peniksen pituus

Mikään ei ole niin herkkä ja hauras kuin miehen tunteet (sekä itsetunto penikseen liittyen). Jälleen kertauksena se, että miehen tunne-elämän taidot ovat jotakuinkin kehittymättömät, mikäli niitä vertaa naisen vastaaviin. Siksi saattaa vaikuttaa siltä, että naiset kestävät mitä vain. Se on vain harjoituksen puutetta ja miehille lätkäistyn roolin syytä. Kun ei saa porata, niin sitä tunne-elämän säätelyä ei pääse harjaannuttamaan. Pojat eivät kasva kovinkaan usein nukkeleikkien avulla sosiaalisen kanssakäymisen ammattilaisiksi, vaan pääasiassa he rassaavat pikkuautoja tai potkivat palloa keskenään. Jos tulee erimielisyyksiä, niin se hoidetaan turpaan vetelemällä tai kiusaamalla. Jäikö vielä epäselväksi miksi naiset ovat yliedustettuja sosiaali- ja terveysalalla?

Tässä kultainen neuvo:

Jos mies vaikuttaa suuttuneelta tai loukkaantuneelta, niin älä saatana naura!

Mikään ei ole niin nöyryyttävää, että miehen itseensä ottamiselle nauretaan. Oikea lähestymistapa on ensin sovittelu ja vasta sitten asialle nauraminen. Anna siis miehelle itselleen aikaa tajuta tilanteen naurettavuus. Sitä miehet tekevät, vetävät herneet aivan ihme asioista.

No entä se penis? Oli se millainen tai minkälainen tahansa, niin se ei koskaan ole täydellinen. Mies voi sanoa, että ”hän on siihen ihan tyytyväinen.” Paskapuhetta isolla P:llä. Mies on vain hyväksynyt tappionsa luonnon arpajaisissa, se on kaukana tyytyväisyydestä. Sama kuin nostaisi kädet viime hetkellä ennen rekan iskeytymistä pikkuauton keulaan ja yrittäisi verrata sitä siihen, että ainakin viime hetket tuntuvat sitten jännittäviltä. Totuus ei muutu mihinkään. Mies ei ole veitikkaansa tyytyväinen sen ulkoisten puitteiden suhteen, vaikka saakin sen kautta ison osan elämänsä nautinnoista. Peniksestä ei saa miehelle nauraa, mutta penikselle saa suoraan puhua. ”Oletpa sinä niin lutuinen” kuulostaa jo paremmalta kuin ”onpa sinulla lutuinen pippeli.” Jälkimmäisen lauseen kuultuaan mies todennäköisesti muuttuu pölyksi ja häviää lattialautojen välistä näkymättömiin.

Post Scriptum

Eivät nämä ohjeet kaiken kattavia ole ja muistuttaisinkin, että pitäkää miestä tasavertaisena ihmisenä itsenne kanssa tietyin poikkeuksin: Älä oleta, että miehellä on ne samat viimeiseen asti hiotut ihmissuhde- ja tunne-elämän taidot kuin sinulla. Tasa-arvoa ja -vertaisuutta voi harjoittaa täysin, mikäli ymmärtää miehen puutteet ja ottaa tehtäväksi kouluttaa ne miehelle. Se on parisuhteen paras puoli: Toiselta voi oppia joka päivä aina jotain uutta. Jos ei opi, niin sitten ollaan jo hieman kusessa.