Hurmurin karisma ja muuta opittua

”Sä taidat olla sellainen hurmuri, naiset lakoaa vain kun pistät menemään”, hän sanoi ja katsoi minua sitten hiljaa, aivan kuin mittaillen reaktiotani. Niin. Ei se hymystäni ehkä hänelle välittynyt, mutta luontaista ei karismani todellakaan ole. Se on kehittynyt vuosien saatossa ja voisi olla teiniminäni kovin hämillään nykyisestä kolmenkympin ylittäneestä minästäni. Jos se olisi elämäni itseisarvo, niin pistäisin tuolla menemään ja käyttäytyisin kuin pahainen Casanova konsanaan.

Jokainen mies kykenee olemaan hurmaava, jos vain oikeasti haluaa olla sellainen. Siihen ei loppujen lopuksi paljoa tarvita, hitunen mielikuvitusta ja niiden omien luontaisten hymykuoppien hyödyntämistä. Se mitä joku kutsuu hurmaamiseksi, niin minä kutsun sitä toisten mielten piristämiseksi. Jos hymyni ja lävitse porautuva katseeni aiheuttaa lämpimän tunteen koko loppupäiväksi, niin sitten en ole turhaan herännyt ja noussut sängystä tuona päivänä. Muutenkin suomalainen kulttuuriympäristö on täynnä naama norsunvitulla kulkevia tosikkoja, niin mitä yksi vähäjärkisellä tavalla hymyilevä ja kepeästi elämään asennoituva ihminen haittaa siellä tekisi.

Tällaisen miehen kanssa eläminen voi olla tuskaisaa, jos on taipuvainen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Tiedän sen kokemuksesta.

Vaan ei kepeyteen ole aina ollut aihetta ja tänään viimeksi kerroin keskustelukumppanilleni, että itselle hyvään päivään ei paljoa vaadita. Ihan riittävän moni päivä elämäni historiassa on kallistunut paskan puolelle, joten jäljellä olevat päivät pitää vain yrittää saada sellaisiksi, että voi suhteellisen tyytyväisenä käydä nukkumaan. Tiedän kyllä nahoissani, että vastoinkäymiset eivät ole loppuneet. Ne odottavat tuolla huomisessa, mutta asenne ratkaisee kuinka ne kohtaan. Ennen asenteessani oli suuria valuvirheitä, nyt ne tiedostaen ehkä kykenen kohtaamaan haasteet enemmän jalat maassa -tyylillä.

Takaisin siihen hurmaamiseen. Ruusut. Ja värit. Niistä on tilannetaju rakennettu, jota miehen tulisikin aina silloin tällöin toteuttaa naisen arjessa. Viimeksi sopivaa ruusua valitessani yritin kuumeisesti miettiä väriteemaa ja lopulta päättelin keskustelukumppanini lempivärin hänen käyttämistään värikkäistä paidoista. Täysin vastaavan sävyistä ruusua ei löytynyt, mutta lähelle kuitenkin. Pääväri itsessään oli kukassa oikea. Ja kortti valikoitui siten, että sen etupuolella komeili se asia, joka on hänen sydäntään lähellä.

..he osaavat kyllä hurmata, mutta paljastavat todellisen luonteensa vasta kun toinen on saatu nalkkiin.

Tällaisen miehen kanssa eläminen voi olla tuskaisaa, jos on taipuvainen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Tiedän sen kokemuksesta. Se tosin ei ole kummankaan vika silloin, oma persoona vain asettuu törmäyskurssille toisen kyvyttömyyteen olla luottavainen minua kohtaan. Tiedän sen myös kokemuksesta, että tuolla on mieletön määrä epäluotettavia ihmisiä ja puhun ilman sukupuolileimaa johtuen epäluotettavien ihmisten tasaisesta jakautumisesta molemmissa sukupuolissa. Yhtenäistä näille ihmisille on usein se, että he osaavat kyllä hurmata, mutta paljastavat todellisen luonteensa vasta kun toinen on saatu nalkkiin. Niin. Ei ihme, että minuun on vaikea luottaa ”hurmaavan” käytökseni takia. Maineeni on tavallaan jo loattu muiden toimesta, ennen kuin minulla on ollut mahdollisuus todistaa olevani kaiken luottamuksen arvoinen.

Mä osaan hurmata hitto vie, mutta en halua sen olevan se päällimmäisin vaikutin sun päätöksessä. Sitä en paljasta, mihin päätökseen viittasin tuolla hänelle osoitetulla viestillä, mutta olen joutunut tavallaan katselemaan omaa käytöstäni suurennuslasilla peilin ääressä. Se viehkeä ja hurmaava käytös on opittua, mutta sen karistaminen itsensä ja persoonani päältä on todella vaikeaa aika ajoittain. Vain aika näyttää, että olenko siinä onnistunut. Onnistumisesta saattaa kieliä kahden pienen polun yhdistyminen yhdeksi tieksi, epäonnistuminen näkyy vain kahden polun risteilynä tulevaisuudessa. Olipa kielikuvia taas kerrakseen täksi yöksi..

Seksiä pimeään syksyyn

Lähde: Flickr.com

Palataanpa jälleen kestosuosikin eli seksin ääreen. Sillä onhan se aika vuodesta, kun pimeys jatkaa valloitustaan, mutta valkoisen lumipeitteen hohto saa meihin valettua salaperäistä voimaa näinä hetkinä. Ja onhan se muitakin puhuttanut viime päivinä: Larissa on kirjoittanut hienosti BDSM:stä Teekutsuilla blogissaan, Sami käsitteli kirjoituksessaan naisen haluttomuuden stereotypiasta ja Marianne otti kantaa ”sen” kokoon.

Hatut pois päästä, seksi on ihmisyyden yksi kauneimmista esiintymisen muodoista. Siitä ei vain pääse mihinkään. Epätyydyttävä, pelkästään himoja tyydyttävä seksi on mitä todennäköisemmin tuttua melko usealle. Epätyydyttävä, ei oikeastaan minkäänlaisia fiboja synnyttävä seksi vielä useammalle naiselle. Joillekin se on rutiini, joka pitää vain hoitaa alta pois, kun kuuluuhan se suorituksena parisuhteeseen. Mielestäni se on huutava vääryys, jos seksiin liittyy jotain mikä hämärtää sen ydinjutun: Mielihyvän tuottamisen toiselle.

Mitä? Ajatteleeko mies partneriaan? Aivan ennen kuulumatonta, painokoneet seis! Noh noh, eipäs sentään hätäillä. Meitä ihmisiä mahtuu tälle pallolle melkoisen moneen junaan, mutta tasapainoisen ja terveen arvomaailman omaava ihminen tulee välittäneeksi lähimmäisistään. Kahden aikuisen ihmisen välisessä intiimissä suhteessa siihen kuuluu toisen huomioon ottava seksuaalielämä. Seksuaalielämä ei ole pelkästään itse seksiin rajoittuva käsite, vaan se on jotain niin paljon suurempaa. Olen käsitellyt sitä aiemmassa blogitekstissäni ja suosittelenkin Maaret Kallion ja Taru Jussilan kirjaa Syvyyttä seksiin: Kohti elävämpää seksuaalisuutta iltalukemiseksi niin sinkuille kuin pariskunnille.

Seksuaalielämän paljastamat ongelmat nimittäin eivät välttämättä liity itse aktiin, vaan ne voivat olla oire jostain syvemmällä omassa psyykessä olevasta vauriosta. Ja vauriot ovat korjattavissa, usko pois. Niiden korjaamiseen, jos malttaa käyttää voimavaroja ja ennen kaikkea aikaa, niin yllättävästi itse seksiaktikin saattaa alkaa tuottamaan yllättävää mielihyvää. Siis niille, jotka eivät ole siitä aikaisemmin saaneet mitään. Mitään ihmeitä se ei saa aikaan, mutta seksistä alkaa saamaan irti paljon sellaista, mitä ei ehkä luullut siihen liittyvän.

Seksin ja itse seksuaalisuuden peruskysymys itselleni on ollut aina tämä: ”Haluaako kukaan minua?” Ja siitä johtuu hyvin helposti jatkokysymys: ”Mikä tekee minusta sitten haluttavan?” Vastaukset yllättävät, jos alkaa tarkastelemaan muiden toimintaa itseään kohtaan. Tarkastellaanpa siis muutamia havaintoja.

”Katseesi on aika läpitunkeva”, on ehkä kuulemistani asioista se lempparini. Mitä katseeni siis viestii? Ensinnäkin se kertoo sen, miten vahvasti olen kiinnostunut toisesta ja tämän tunne-elämästä, tämän ajatuksista. Kiinnitän huomiota ja silloin kun vastaanottimeni on viritetty oikealle taajuudelle, minä olen läsnä. Sen näkee ja havaitsee katseeni intensiivisyydestä. Olen huomannut, että herkimmät ja Jungilaisen määritelmän mukaiset introvertit kokevat sen hyvin voimakkaasti. Se pistää joskus ”pasmat sekaisin” kun joku katsoo intensiivisesti ja siitä katseesta näkee, että katsoja tekee jatkuvia havaintoja ja ottaa vastaan ihan joka ikisen liikkeen, eleen, muutoksen ja viestin toiselta vastaan.

”Sinussa on karismaa”, tulee sitten mielenkiintoisena toteamuksena aina silloin tällöin vastaan. Otetaanpa sanakirjamääritelmä sille:

Compelling attractiveness or charm that can inspire devotion in others. Lähde: Lexico.com, Oxford Dictionary. Käännös: Vastustamatonta puoleensavetävyyttä tai viehätysvoimaa, joka voi herättää omistautumista toisissa.

Täysin nappi määritelmä, sillä olen käyttänyt omaamaani karismaa esimerkiksi opetustyössä. Olen saanut oppilaani omistautumaan oppimiselle inspiroivan motivoinnin avulla ja siihen olen heittäytynyt koko olemuksellani, sillä vähemmästä havaitsisi vähän kömpelömpikin jonkinlaisen teennäisyyden.

Ja nappi määritelmä sille, että olen herättänyt omistautumista myös intiimeissä kanssakäymisissä. Ja siinä on suuri vaaran paikka. On suorastaan vahingollista, jos kumppani tai partneri alkaa kiinnittämään enemmän huomiota minun tarpeisiini kuin omiinsa. Se johtaa nimittäin aikaa myöten hänen omien tarpeidensa laiminlyöntiin. Parisuhteessa molempien velvollisuuksiin kuuluu omista tarpeista huolehtiminen ja niistä toiselle viestintä. Pitää osata vaatia, pitää osata puolustaa omaa tonttia. Voi kuulostaa selviöltä joissain parisuhteissa, joissa ei sitten muuta tehdäkään kuin puolustetaan verisesti omia mieltymyksiä ja tarpeita toisen ymmärtämisen sekä kuuntelemisen kustannuksella.

”Missä helvetin vaiheessa tulee ne seksivinkit?”, saattaa jollain lukijallani tulla mieleen tässä vaiheessa. Pahoittelen, mutta se mikä toimii yhden kohdalla, voi aiheuttaa vilunväreitä ja suoranaista hylkimistä toisella. Kun yksi ihminen saa sähköisiä purkauksia mielihyväkeskuksessaan sisäreiden hivelystä, niin toinen ihminen taas saa mielettömät kutiamisrefleksit ja alkaa sätkimään vimmatusti. En voi siis neuvoa sinua siinä, mikä on sinun velvollisuutesi: Tutustu toisen mieltymyksiin, kehoon ja fantasioihin. Penetraatio ja siihen liittyvät asennot ovat noin 10 % seksistä, loput 90 % koostuu näistä: Äänenpaino, puhetavan leikkisyys, katsekontakti, etäisyyden vaihtelut, koskettaminen, vuorovaikutteinen puhetapa, huomioon ottaminen, huomion vaatiminen, ympäristön muovaaminen tai rauhoittaminen miellyttäväksi, tuoksumaailma… Voisin jatkaa listaa, mutta taisit jo hiffata mitä ajoin takaa.

Jos nyt näin tekstini loppupuolella sinulla heräsi kysymys: ”Voihan vittu, olen missannut aika paljon”, niin ei mitään hätää. Menneet on menneitä, ja jos niihin liittyy jotain syvällisempiä dilemmoja, niin ne ovat hoidettavissa. Parasta keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan, sekä sen intiimimmän suhteen kehittämiseen. Jos sellaista ei ole, niin itse asiassa näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä sellainen tulee omaan elämään hyvinkin liukkaasti. Sen nimittäin voi aistia alitajuisesti, jos kohtaa sinut itsensä kanssa olevan ihmisen tuolla kadulla. Mark my words.