Midaan kosketuksestani

Tänään minuun otti yhteyttä ihminen, jonka en koskaan kuvitellut tekevän niin. Etenkään sen jälkeen, miten olin jättänyt tuon ihmisen taakse elämässäni. Olin kuuntelemassa Joe Roganin podcastia, kun puhelimestani kuului viestiääni, jota en kuvitellut enää koskaan kuulevani. Vaihdettuamme muutaman viestin tuo keskustelu hiljeni jälleen, mutta mieleni keveni suuresti. Paskamaisuudestani huolimatta olen ilmeisesti onnistunut välittämään silloin aikoja sitten itsestäni sen kuvan, jollainen aidosti olen. Ei hän muuten olisi vaivautunut ottamaan minuun yhteyttä. Ja toivottavasti antamani vastaus hänen kysymykseensä poisti sen epävarmuuden, jota hän on mahdollisesti joutunut potemaan.

En tiedä oliko tuon epävarmuuden poistaminen piste tuolle ihmissuhteelle vai kenties jatkoa vanhaan, mutta se ei juurikaan kiinnosta minua. Eniten minulle merkitsee se, että hän tietää minun toimintani johtuneen hänestä riippumattomista tekijöistä. Olen kenties saanut osakseni elämäni aikana epämiellyttävää käytöstä, mutta olen minä itsekin tehnyt tukuittain virheitä toisten ihmisten suhteen. Usein virheeni liittyvät siihen, että olen ollut itse eksynyt ja sisälläni on myllertänyt ristiriitaiset tunteet aina syvästä tyhjyydestä suoranaiseen verenpunaiseen raivoon. Kun niin kauan olen ollut osaton mihinkään tiettyyn rooliin oman elämäni näytelmässä, niin se on vääjäämättä katkeroittanut sisintäni. Eikä siinä sivussa ainoa kärsijä ole ollut pelkästään minä itse.

Pyrkimykseni aiheuttaa hyvää kääntyy aina ajan myötä itseään vastaan ja aiheutan vain suunnatonta tuskaa, niin toiselle kuin itselleni.

Toivon, että hänellä menisi nyt ja jatkossa hyvin. Hän on ihmisenä hyvin lempeä, mutta määrätietoinen. Sellainen ihminen, jolle toivoisin suotavan suurta onnea niin arjessa kuin juhlassa. Aina kun siihen on mahdollisuus. En kuitenkaan usko itse olevani se, joka olisi osasyyllinen siihen onneen, vaan saattaisin enemmänkin olla sen este. Näin ollen kieltäydyn mielessäni sekaantumasta hänen elämäänsä uudelleen, jottei häneltä jää saamatta hänen ansaitsemansa kohtalo.

Tekemäni päätös saattaa vaikuttaa kovin lohduttomalta ulkopuolisen lukijan näkökulmasta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Kykenen myötäelämään hänen onnellisuuttaan etäältä, saaden silloin todennäköisesti enemmän kuin olemalla aktiivisesti osa hänen elämäänsä. Edellisen intiimin suhteen opetus oli se, että liian lähelle joutuessani estän toista ihmistä saavuttamasta mitään hyvää. Pyrkimykseni aiheuttaa hyvää kääntyy aina ajan myötä itseään vastaan ja aiheutan vain suunnatonta tuskaa, niin toiselle kuin itselleni. Se on kyllä sellaisenaan tragedia, mutta siitä oppineena olen ymmärtänyt yhden seikan: Saavutan tavoitteeni saada aikaiseksi hyvää toisen ihmisen elämään jättäytymällä ulkopuoliseksi, seuraten kulloistakin tarinaa sivusta.

Tuon opetuksen olisin suonut oppineeni jo aikoja sitten, mutta parempi saavuttaa tuo rajapyykki vasta nyt kuin ei milloinkaan. Ihan riittävän monta ihmiskohtaloa olen sinetöinyt niin sanotulla kultaisella Midaan kosketuksella; haluni saada aikaan hyvää on todellisuudessa ollut aivan kaikkea muuta kuin on pitänyt.

Vääjäämätön välirikko

Eilen maanantaina tein sen, minkä oli vääjäämättömästi tapahduttava. Uskoin todella pitkään kykeneväni välttämään välien täydellisen katkaisun entiseen avopuolisooni, jonka kanssa olen viettänyt aikaa hyvin tiiviisti tämän alkuvuoden ajan. Olimme eronneet, mutta hän onnistui saamaan minut vakuuttuneeksi siitä, että vihanpito ei kannata. Kykenimme palauttamaan välillemme yhteyden, mutta ymmärsin asioiden pysyneen melko muuttumattomana. Eromme jälkeen syksyllä kykenin huolehtimaan omista tarpeistani, mutta niistä huolehtiminen alkoi jälleen väistymään yhdessä oleskelun aikana. Keskityin liikaa hänen vaikeuksiinsa, vaikka omissani on ihan riittävästi selviteltävää.

Hän otti välien katkaisemisen hyvin raskaasti, mutta hänen kokonaisreaktionsa todisti valintani oikeaksi. Minä olin se, joka oli ymmärtänyt väärin. Minä olin se, joka oli valehdellut ja pimittänyt asioita. Minä olin se, joka on sanonut kaikkein julmimmat asiat hänelle. Minä olin jopa pahempi kuin hänen äitinsä, joka oli siihen asti ollut hänen kokemansa tuskan suurin lähde ja suoranainen Nemesis. Tuossa hetkessä ymmärsin, että kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta minä en pysty vaikuttamaan ihmisen ajattelumalleihin väkisin. Ei, vaikka kuinka polvistuisin joka hetkessä ja käsittelisin kaikkea silkkihansikkain.

Toivon todella, että tämä pakottaisi hänet kohtaamaan yhden todella tärkeän asian ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa: Toisen ihmisen tunteita ei voi  missään tapauksessa väheksyä, mikäli mielii heidän pysyvän itselle läheisenä. Tunteiden vähättely, niiden eriarvoistaminen omiin tunteisiin verrattuna ja niiden itsekeskeinen käsittely ainoastaan omasta näkökulmasta ei toimi kahden välisessä kaupassa. Sorruin tosin välien katkaisemisen yhteydessä tähän täysin samaan, enkä ole siitä missään tapauksessa ylpeä. Toimin vastoin omia ihanteitani, sillä en keksinyt muutakaan pakotietä.

Jos hän todella onnistuu valjastamaan käyttöönsä hänessä näkemäni vahvuudet, niin ehdottomasti annan hänelle ja itselleni vielä mahdollisuuden olla ystäviä, olla yhteydessä toisiimme.

Yritin alkuvuoden aikana usein nostaa käsittelyyn omia tunteitani ja muodostamiani käsityksiä, jotta ne tulisivat hänen tietoonsa ja olisimme saaneet mahdollisuuden aikuismaiseen keskusteluun. Keskusteluun, jonka tavoitteena olisi ollut väärinkäsitysten oikominen ja se, että pidetään toinen ajan tasalla omista tunteista, tuntemuksista ja käsityksistä. Alkuun se toimi jollain tavalla, mutta väheni sitä mukaa kun aloin saamaan vastaukseksi haista vittu ja mitä vittua? -tyylisiä raivonpuuskia, jotka tyypillisesti tulivat hänen suustaan jonkinlaisessa humalatilassa. Tilalle tuli se, että aloin välttelemään vaikeita, mutta ensiarvoisen tärkeitä puheenaiheita ja kyseenalaistukset muuttuivat välinpitämättömäksi myötäilyksi. Vaikeista asioista ei voinut puhua, sillä ongelman juuri olisin ollut minä itse. Ja nyt hän joutui kohtaamaan nuo asiat kerralla, ilman mahdollisuutta estää väliemme katkaiseminen.

Voisin väittää, että hänen ongelmansa alkoholin ja mielenterveyden suhteen olisi ollut suurin vaikuttava tekijä. Sitä en tee. Syytän mieluummin hänen kykenemättömyyttään tarttua vaikeisiin asioihin, kyvyttömyyttä ryhtyä korjaamaan perusteellisesti ongelmia ja saattamaan asioita loppuun saakka. Ihmisen on itse ymmärrettävä ongelmansa ja tartuttava niihin, se ei ole kenenkään muun tehtävä. Muiden ihmisten tehtävä on vain valita itselleen sopivin seura ja jos se ei toimi vihjeenä toiselle, niin sitten ei mikään. Ei kenelläkään ole velvollisuutta jäädä odottamaan ryhdistäytymisliikettä, sen joko tekee tai jättää tekemättä.

Entä jos hän lopulta päättää ottaa suurimmista ongelmistaan niskalenkin ja hän käsittelee ne, kyeten selättämään ne ainakin osittain? Siinä tapauksessa tarkastelen tilannetta uudelleen, mutta teen sen todennäköisesti hyvin epäillen ja varovaisesti. Olen kirjoittanut ihmisten käyttämättömästä potentiaalista, johon edelleenkin uskon hänen kohdallaan. Jos hän todella onnistuu valjastamaan käyttöönsä hänessä näkemäni vahvuudet, niin ehdottomasti annan hänelle ja itselleni vielä mahdollisuuden olla ystäviä, olla yhteydessä toisiimme. Mutta ennen kuin tuollainen realisoituu käytännössä, niin aion valita seurani hyvin tarkasti ja keskittyä pelkästään omiin tarpeisiini, omiin haasteisiini.

Konfliktit eristäytymisen aikana

Älä vedä kännejä näissä tapauksissa: Olet eristettynä rajattuun tilaan yhden tai useamman ihmisen kanssa määrittelemättömän aikajakson, etkä tiedä milloin pääset pois. Olit sitten saarella, erämaassa tai sisätiloissa yhteiskunnassa jylläävän epidemian takia. Alkoholi ja ihmiset oman henkilökohtaisen turvaetäisyyden läheisyydessä tai sen sisäpuolella pitkittyneen ajan eivät yksinkertaisesti toimi. Siis mikäli halutaan välttyä konflikteilta, yhteentörmäyksiltä tai väärinkäsityksiltä.

Ei ole suinkaan yllätys, että viranomaiset ovat tiedottaneet kotiväkivaltatapausten kasvusta ihmisten eristäytyessä koteihinsa. Nyt kun työnarkomaanit joutuvat oleilemaan kotona kumppaninsa tai perheensä kanssa, niin he valitettavan usein avaavat korkin muun tekemisen puutteessa. Melko usein tällaiset työnarkomaanit pakenevat työssään yksityiselämän ongelmiaan, joten ne ovat olemassa kotona eikä niitä pääse kovinkaan helposti pakoon. Eikä aina tarvitse välttämättä olla työnarkkari, vaan riitoja syntyy poikkeuksetta tällaisessa eristäytymisen tilassa.

Poikkeusaikana pitäisi turvautua poikkeuksellisiin menetelmiin kotioloissa: Joustetaan omista periaatteista, ihanteista ja arvoista. Riitojen perimmäinen syy nimittäin piilee jossain noissa kolmessa sanassa. Se, että pidetään omien asenteiden puolia järkkymättä ei oikein toimi tilassa, missä oleskellaan yhdessä 24/7. Tilanne vaatii kaikilta osapuolilta diplomaattisuutta ja kykyä tehdä kompromisseja, keskustelun eikä huutamisen kautta.

Keskusteleminen, jonka tulisi johtaa jonkinlaiseen päätökseen tai lopputulemaan, on itse asiassa yksi vaativimmista asioista sosiaalisessa kanssakäymisessä. Mietipä tätä: Rauhanneuvottelijat ovat yleensä pitkän linjan poliitikkoja ja diplomaatteja, jotka ovat vuosikausia harjoittaneet kykyään sovitteluun. Nämä ovat yleensä myös pitkän koulutuksen omaavia ja heillä on sellaiset yksilölliset ominaisuudet, jotka puoltavat menestymistä neuvottelijana. Siitä huolimatta vain harvat rauhanneuvottelijat menestyvät työssään. Onhan esimerkiksi Martti Ahtisaari kokenut takaiskuja työssään sovittelijana, vaikka hänelle ansioistaan on Nobelin rauhanpalkinto myönnetty.

Keskustelemisen jalo taito on ennen kaikkea kykyä hillitä oma itsensä ja kykyä kuunnella toisen välittämä viesti puhuttujen sanojen takana. Jos ihminen takertuu esitystapaan, niin hän ei ikinä kykene oivaltamaan välitettyä viestiä. Jo pelkkä puhuminen voi olla haasteellista joillekin ihmisille, sillä ajatus aivoissa muuttuu puhuttuina sanoina aivan toiseksi. Sitten kun lisätään kuuntelija tilanteeseen, niin meillä on käytännössä kolme mahdollisuutta väärinymmärryksen syntymiselle. Edellä mainittuun tilanteeseen vaikuttavat myös vireystaso, unen laatu, nälkä, jano, terveydentila ja erityisesti oma arvomaailma. Kaksi ihmistä eri arvomaailmoilla riitautuvat huomattavasti herkemmin kuin yhteisen omaavat, mutta kyllä jälkimmäisetkin riitelevät, jos ovat väsyneitä ja nälkäisiä.

Olen itse tietyissä olosuhteissa todella impulsiivinen ja räjähdän helposti. Aktiivisena reserviläisenä tiedän, että siitä olisi suurta hyötyä taistelutilassa. Näin siviilielämässä siitä on vain haittaa. Jos olen virkeä, olen saanut syötyä riittävästi ja kehoni on terve, niin minulla on taipumusta lehmänhermoihin. Jos edellä mainituissa asioissa on puutteita kohdallani, niin olen todella räjähdysaltis. Ja suuttuessani saatan manata minulle läheiset ihmiset alimpaan helvettiin ja vannoa katkaisevani välit lopullisesti. Näin toimittuani olen usein satuttanut minulle rakkaita ihmisiä, mutta olen sentään ymmärtänyt tekojeni seuraukset ja ottanut niistä täyden vastuun.

Parhaat opettajat ja neuvonantajat ovat niitä, joilla on omakohtaista kokemusta eri tilanteista selviämisessä. Hallitsen kuuntelemisen, mutta siinä on minullakin vielä paljon opeteltavaa. Hillitsen itseni vaativissa tilanteissa hyvin, mutta tarvitsen aikaa kehittyäkseni erinomaiseksi. Kykenen välittämään näkemykseni ja pääni sisäiset viestit puhuttuna ilmaisuna kohtalaisen hyvin, mutta jaarittelen vieläkin turhan pitkiä pohjustuksia. Jälkimmäisen osalta olen ollut todella toivoton nuorempana ja ilman saamaani kouluttajakoulutusta armeijassa en olisi kyennyt kehittymään tehokkaaksi viestijäksi. Sillä eihän kukaan jaksa kuunnella poskettoman pitkiä pohjustuksia ja jaaritteluja. ”Mene nyt siihen asiaan, saatana!”

 

Tie erityisherkkyyden valjastamiseksi

Sinä. Juuri sinä siinä. Oletko erityisherkkä? Erityisen herkkä aistimaan ja reagoimaan noihin ärsykkeisiin? Tuntuuko siltä, että kellon tikitys on kuin joku hakkaisi jättimäistä taiko-rumpua, vaatteen pesulappu alkaa hiertää välittömästi, kun laitat paidan päälle tai tuoksut tulvivat tajuntaasi sellaisella voimakkuudella, että ne jyräävät pääsi takaraivoa myöten? Tai tuntuuko hipaisu siltä kuin joku ottaisi sinusta kunnolla kiinni?

Jos vastasit kyllä edellä oleviin kysymyksiin, niin tämä kirjoitus ei tuo sinulle enää yhtään uutta tietoa ominaisuudestasi, sillä olet jo etsinyt internetistä kaiken mahdollisen tiedon siihen liittyen ja tunnet kyllä parhaiten itse itsesi. Mutta kerron nyt, miten selvitä erityisherkkyyden haittapuolista (niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä) ja oppia elämään niiden kanssa, valjastaen kykysi ainoastaan käyttöösi niitä oikeasti tarvittaessa.

Ennen harjoitusmetodeihin siirtymistä ymmärrä tämä: Aivot ovat kuin tietokone, mutta paljon monimutkaisempi ja monitahoisempi. Sitä ei voi sulkea hetkeksikään pois päältä, mutta sitä voi ohjelmoida, jos vain oppii sen ohjelmointiin tarvittavan kielen. Ja se kieli on tunteet, sinä osaat sen jo erityisen hyvin erityisherkkänä. Ongelmana on vain se, että et välttämättä hallitsekaan tunteitasi niin hyvin kuin oletat.

Perusharjoitus 1: Ilkeä pesulappu

Tämä perusharjoitus auttaa niin pesulappuihin kuin kutisevaan villapaitaan, oikeastaan aika moneen ihokosketuksen laukaisevaan ärsykkeeseen.

Miten toimit yleensä: Tuntemus tuntuu inhottavalta, poistat tuntemuksen lähteen.
Miten tulisi toimia: Tuntemus tuntuu inhottavalta, tutki mikä aiheuttaa inhottavan tuntemuksen ja rauhoita siten itsesuojeluvaistosi.

Kun havaitset häiritsevän ihokosketuksen, pysähdy hetkeksi tutkailemaan sitä. Liikuttele sitä osaa, joka sen laukaisee ja katso sitä tarkasti. Huomaat varmasti, että esimerkiksi pesulapussa lapun reunat ovat terävät ja ”viiltävät” ihoasi. Reaktio on täysin normaali, sillä ihmisen pitää hätkähtää mitä tahansa viiltoja itsesuojeluvaiston takia. Kun huomaat, että pesulapusta ei jää jälkeä ihollesi, niin aivosi pääsevät rauhoittumaan: ”Vaara ohi, väärä hälytys!” Sovella oppimaasi seuraavaksi villapaitaan. Huomaat, ettei sekään jätä ihollesi jälkiä.

Perusharjoitus 2: Tikittävä kello

Tämä perusharjoitus auttaa monotonisiin ja toistuviin yksitoikkoisiin ääniin, jotka tuntuvat voimistuvan hetki hetkeltä. Tätä harjoitetta tekemällä pystyt vihdoin pitämään vanhan mallista viisarikelloa seinällä.

Miten toimit yleensä: Ääni toistuu samanlaisena ja alkaa ärsyttää. Poistat äänen lähteen tai poistut tilasta.
Miten tulisi toimia: Ääni toistuu samanlaisena ja alkaa ärsyttää. Pysyt paikoillasi ja yhdistät äänen johonkin miellyttävään ääneen.

Kello tikittää aina tasaisesti. Monet muutkin äänet toistuvat samanlaisina ja samalla intervallilla. Kellon sekuntikello siirtyy eteenpäin aina sekunnin välein. Palauta mieleesi jokin musiikkikappale, joka tuo sinulle oikein hyvän mielen. Ala hyräilemään sitä hidastaen tempoa äänen intervallia vastaavaksi. Tämän jälkeen siirry lähemmäs heikosti kuuluvaa ääntä ja hyräile voimakkaammin. Mitä siis teet käytännössä: Opetat aivojasi yhdistämään ärsyttävän äänen miellyttävään kokemukseen, jolloin negatiivisen reaktion aiheuttava ärsyke alkaa muuttumaan negatiivisesta positiiviseksi. Tämä harjoite vaatii useita toistoja, se ei toimi heti ensimmäisellä kerralla. Yksi sääntö kuitenkin on: Älä pakene, se on perusreaktio uhkaavassa tilanteessa! Tai älä poista äänen lähdettä, se on nimittäin hyökkäys uhkaa päin. Se on osa itsesuojelumekanismejamme.

Perusharjoitus 3: Keskustelun seuraaminen yksityiskohdista välittämättä

Tuntuuko siltä, että tipahdat aina kärryiltä keskustelua seuratessa? Joku katsoo sinua silmiin ja jäät tavallaan katseen vangiksi, jolloin puhe menee täysin ohitse. Tai joku sanoo jotain eri äänenpainolla ja jäät ihmettelemään äänenpainoa sanotun asian sijasta? Tämä harjoite tekee sinusta mestarikuuntelijan ilman, että sinun täytyisi vaimentaa loistavaa ominaisuuttasi kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

Miten toimit yleensä: Joku sanoo jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Kiinnität asiaan huomiota ja unohdat seurata puhetta tai keskustelua. Turhaudut ja mielenkiintosi saattaa lopahtaa täysin.
Miten tulisi toimia: Joku sanoo jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Pistä asia merkille, mutta jatka kuuntelua. Syy saattaa ilmetä myöhemmin.

Kuuntele keskustelua aivan normaalisti, mutta heti huomatessasi jotain poikkeavaa toimi näin: Pistät sen merkille, heristät korviasi ja jatkat kuuntelua. Sinä et ole ajatusten lukija, vaikka oletkin herkkä. Puhujan käytös tai käyttämät sanat voivat paljastaa syyn poikkeavuuteen. Ja jos ei, niin tuo asia esille kysymällä, kun toinen saa sanottua asiansa. Jos sinulla ilmenee hankaluuksia esimerkiksi toisen kehon tai elekielen osalta, niin voit rauhassa sulkea silmäsi tai kohdistaa katseesi muualle.

Tämä harjoite on kaikista vaativin ja vaatii useita kymmeniä onnistuneita toistoja, mutta ajan myötä se tekee sinusta mestarikuuntelijan ja alat valjastamaan kykysi huomioida pienetkin yksityiskohdat hyödyksesi. Sinulla on luontainen kyky, jota sinun on ehdottomasti osattava käyttää hyödyksesi.

Miten itse olen hyötynyt omasta erityisherkkyyteni lahjasta?

Olen kehittynyt erinomaiseksi havainnoijaksi ja kuuntelijaksi, sillä huomaan eleiden ja äänenpainojen pienetkin poikkeavuuden. Näen näistä reaktioista, jos ihminen alkaa käsittelemään itsellensä intohimoista aihetta tai vastavuoroisesti todella vaikeaa aihetta. Tällöin osaan mukauttaa omaa toimintaani tilanteen mukaan välittömästi, eleillä, äänenpainolla ja tekemällä todella tarkkoja kysymyksiä, jotka johdattelevat aina asioiden juurisyiden pariin. Olen hyötynyt tästä opettajana, kun olen tunnistanut oppilaiden ongelmia tai heitä suuresti motivoivia aihealueita. Osaan mukauttaa opetustani välittömästi, sillä kykenen tekemään havaintoja ja tekemään niistä lopulta päätelmiä hetkessä.

Sinustakin voi tulla omien kykyjesi hallitsija ja erityisherkkyys on kyky siinä missä luontainen taipumus loogiseen päättelyyn. Meitä erityisherkkiä on noin viidennes kaikista, se on paljon, mutta myös toisaalta todella vähän. Jos ryhdyt valjastamaan kykyäsi, niin siirryt niiden harvojen joukkoon, joka hyötyy siitä.

Nämä edellä mainitut asiat jokainen oppii iän myötä, mutta niitä tulisi harjoitella jo aiemmin, jotta niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Niin työssä, vapaa-ajalla kuin ihmissuhteissa ylipäätään.

---

Mitä mieltä itse olet? Kommentoi tai anna palautetta. Otan sitä aina mielelläni vastaan.

Luvassa ruokaa, seuraa ja rajua (aistillista) seksiä

Menen tänään Kouvolaan tapaamaan viime joulukuussa Tinderissä tutustumaani naiseen, jonka kanssa olen keskustellut Messengerin välityksellä viime ajat tiiviisti. Olemme sopineet, että teen meille aasialaisvaikutteisen ruokalajin ja jonkun jälkiruoan, keskustelemme, katsomme elokuvaa ja mitä todennäköisemmin harrastamme hyvin rajua seksiä. Olemme keskustelleet paljon seksistä ja erityisesti siitä, mikä toista miellyttää. Oikeastaan tämän päivän kulusta voin sanoa sen, että juuri tuosta seksistä taidan ainoastaan tietää hyvin tarkan ohjelman. Sen lisäksi, mitä teen meille ruoaksi.

Lähde: Flickr.com

Samaan aikaan olen tutustunut FB:n kautta toiseen naiseen, jonka kanssa olen myös keskustellut kerrallakin useita tunteja. Hänen ei pitänyt tutustua minuun, vaan käydä kertomassa, että huumorintajuni kolahtaa häneen täysin. Olen tutustunut häneen ja ollut hänelle avoimen rehellinen, olen totisesti nauranut sydämestäni hänen huumorilleen, sillä se on ollut omani kanssa todella samankaltaista. Eilen illalla keskustelimme siitä, että olen menossa naisen luokse Kouvolaan ja siitä, että mitä se pitää sisällään. Lopulta lupauduin kertomaan siitä, millaisesta aistillisesta seksistä itse pidän tai oikeastaan millaisen antamisesta pidän, kertoen sen kaiken tarinan muodossa. Ilokseni huomasin, että mieltymyksemme kohtaavat lähes täysin. Tuon jälkeen sovimme, että tapaamme ensimmäisen kerran kahvin merkeissä ja lupauduin yrittää saada hänet purskauttamaan hänen juomansa kahvin ympäriinsä, huumoria apunani käyttäen.

Tätä lukiessa voisi kuvitella, että olen vain seksin perässä ja haikailen useiden naisien perään. Se ei pidä kuitenkaan paikkansa, vaan toteutan omaa persoonaani ja mieltymyksiäni täysin avoimesti sekä toiselle osapuolelle rehellisesti kertoen. Kun toisen ei tarvitse arvailla ja olettaa, ja vaikka kertomani ei ihan kaikilta osin olisikaan toisen ihanteiden mukaista, niin minuun voi sentään luottaa. Pystyn saamaan sellaista luottamusta kuin hyvältä ystävältä voi vaatia ja se on se tärkein asia, mitä haen. Hyviä ystäviä, niin miehistä kuin naisista ja naisten osalta vieläpä aikuiseen tapaan keskustellen ja sopien asioista, niin kuin aikuiset tekevät.

Ja mitä seksiin tulee, niin se on minulle yksi osa ihmisyyttä. Jos seksuaalinen vetovoima on molemminpuolista, niin olisi aika lailla vastoin ihmisluontoa olla ryhtymättä toteuttamaan noita haluja. Ja kun asioista voidaan puhua avoimesti ja ilman pelkoa siitä, että tulisi torjutuksi muuten kuin joidenkin mieltymysten osalta, niin saa luotua turvallisuuden tunteen ilmapiirin. Silloin ei tarvitse hävetä tai kainostella omia mielitekojaan, halujaan tai odotuksiaan. Niistä voi kertoa avoimesti ja samalla voit ilman ennakkoluuloja ottaa vastaan toisen juuri sellaisena ihmisenä kuin tämä on.

Olen tämän muutoksen ja korjatun suhtautumisen osalta ihmissuhteissa saanut viimein mielenrauhan. Ei tarvitse stressata parisuhteen muodostumista, sillä se ei ole päämääristä edes kärkiviisikossa. Ei tarvitse miettiä, millaisen kuvan sitä toiselle antaa ilman, että tulisi torjutuksi. Ja voit olla täysillä ottamassa toisen huomioon, kun ei tarvitse pelätä toiseen leimautumista. Leimautuminen ja rakastuminen ei ole huono asia, päinvastoin, ainakin omasta mielestäni. Eikä rakastumisen tarvitse olla parisuhteen yksinoikeus. Rakastammehan me läheisimpiämme ja lapsiamme, vaikka se arki ei aina sen suhteen olisikaan kuin saduista.

Entinen avopuolisoni on myös täysin tietoinen suhtautumiseni muutoksesta ja hän on varoittanut minua. Arvostan sitä, että hän välittää minusta tunteideni osalta ja olen kyllä pohtinut tätä asiaa enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kun en koe mustasukkaisuutta näistä kahdesta naisesta, en koe palavaa tarvetta saada toisen elämän yksinoikeuden itselleni hinnalla millä hyvänsä ja olen tässä mukana kokonaan, rehellisesti ja omana itsenäni. Pettymyksiä tulee aina, isoja ja pieniä, mutta uhkaa henkisestä musertumisesta ei ole niinkään paljon kuin tiiviin parisuhteen osalta. Nyt voin pohdiskella ja miettiä myös tulevaisuutta vapaammin, omalta osin ja siltä osin, millainen ystävä voin toisille olla. Pidän rakkauden tunteesta ja rakastamisesta, eikä sitä tarvitse tässä tilanteessani paloitella osiin. Osaan rakastaa kaikkia yhtä paljon, kaikilla tunteillani ja koko kehollani.