Kun minä en ole se oikea, oikeasti

Lähde: Flickr.com

On inhottavaa ymmärtää, että ei itse ole sopiva kumppani toiselle ihmiselle. Sitä kokee usein toisen ihmisen itselle oikeaksi ja tunnistaa itselle ”ne oikeat”. Sitä tietää, että se toinen ihminen on itselle parasta mitä on koskaan tapahtunut, mutta se ei ole molemminpuolista. Sen ymmärtäminen palauttaa hyvin nopeasti todellisuuteen, maan pinnalle ja saa pohdiskelemaan elämän mielekkyyttä. Koen itseni parisuhdekeskeiseksi persoonaksi, mutta minulla ei ole kuitenkaan antaa mitään erityistä parisuhteeseen. Ne vahvuudet, joita pidän itsessäni hyvänä parisuhteelle, eivät oikeasti olekaan vahvuuksia, vaan suurimpia mahdollisia heikkouksia.

Otetaan ensinnäkin käsittelyyn se saduistakin tuttu rakkaus. Minulla on tapana rakastaa täydestä sydämestäni. Eikö kuulostakin taivaalliselta? Olla se nainen, joka on rajattoman rakkauteni kohteena, riippumatta siitä miltä näytät tai millainen olet? Väärin. Näyttäydyn sellaisena ihmisenä, joka on heikko paljastaessaan syvimmät tunteensa. Sitä ihmistä on helppo manipuloida ja lopulta ajaudutaan tilanteeseen, jossa tulen hyväksikäytetyksi. Se joka tästä alkaa voimaan henkisesti pahoin ei ole minä, vaan se joka manipuloi.

Järkkymättömyys. Seison rakastamani naisen rinnalla järkkymättömästi. Vaikuttaa taas unelmien mieheltä sellainen, mutta samalla tulen kieltäneeksi itseltäni oikeuden muun kaltaiseen elämään, sillä elämä menee rakastamani naisen ehdoilla. Se ei minua itseäni haittaa, mutta se toinen osapuoli alkaa syyttämään silti liiallisesta takertumisesta.

Luotan. Luotan rakkaimpiini ja annan heille vapauden olla sellaisia kuin ovat. Voisi kuulostaa hyvältä olla se luottamuksen kohde. Mutta toisaalta vankka luottamus näyttäytyy toisen näkökulmasta välinpitämättömyytenä. Enkö ole lainkaan mustasukkainen? ”Mitä jos oletkin sellainen aisankannattaja, luotat naiivisti minuun, vaikka vehkeilisin selkäsi takana tai jopa sinun sen tietäen?”

Voisin jatkaa listaa loputtomiin ja ei, kyse ei ole lainkaan siitä mitä sinä lukijana saattaisit ajatella. Tämä ei ole virheiden ja puutteiden tarkoituksellista etsimistä itsestään, eikä minkäänlainen itsesäälin muoto. Se on pitkällisen pohdiskelun tulos, jonka jälkeen sitä ymmärtää, että näitä niin kutsuttuja hyviä ominaisuuksia ja vahvuuksiani ei ole edes tarkoitettu parisuhteeseen. Ne ovat käytännöllisimpiä niillä elämän osa-alueilla, joissa empatiasta ja välittämisestä on eniten hyötyä: Toisten auttamisessa. Siinä, että olet tukena heikoimpina hetkinä ja mahdollistat jaloilleen pääsyn. Tai olet eräänlainen opettaja, joka kasvattaa ja lopulta päästää irti, kun olet valmis. Näistä ominaisuuksista on hyötyä myös toisten ihmisten johtajana, sillä näiden avulla voit oikeasti olla aidosti kiinnostunut alaisestasi.

Kyllä. Kaipaan ihmistä rinnalleni, jonka kanssa voisin jakaa tämän taaplaamani elämän. Ihmisen jonka lähellä voisin tuntea oloni lämpimäksi ja kihelmöiväksi. Olla samalla rohkea ja pelokas, voimakas ja heikko. Pitkän parisuhteen kokeneena sitä kaipaa tällaisia hetkiä aivan mielettömästi, mutta ymmärtää samalla, että edellä mainitsemani asiat johtivat lopulta parisuhteen päättymiseen. Se on vain julma fakta, joka on hyväksyttävä ja antaa sen olla. Ehkä voin kokea ajoittain hetkellistä onnea ja rakastaa näennäisesti jotain ihmistä. Mutta säästääkseni muita suurilta pettymyksiltä ja suojatakseni kykyäni rakastaa, joudun kenties hylkäämään toiveet uudesta parisuhteesta pitkäksi aikaa, kenties määrittämättömäksi ajaksi. Ja sen sijaan keskittyä tekemään mahdollisimman paljon hyvää, käyttää näitä parisuhteen heikkouksia auttamisen vahvuuksina.

Jos luet tätä ja tunnistat itsestäsi näitä parisuhteeseen kelpaamattomia ominaisuuksiasi ja kykyjäsi, niin niille onneksi löytyy käyttöä myös muualta. Sinusta voi tulla ihminen, joka pystyy vaikuttamaan positiivisesti suurempaan joukkoon ihmisiä yksinään, kuin mahdollisessa parisuhteessa. Parisuhteessa vaikutat vain lähimpiisi ja rajallisen ajan, voimavarojen sekä toimintakyvyn takia vaikutus jäisi pieneksi. Lähimmäisesi olisivat ehkä onnellisia niistä ominaisuuksista, ainakin hetken aikaa, mutta silloin niiden vaikutuspiirin ulkopuolelle jäisi iso joukko muita ihmisiä. Ja näillä ihmisillä olisi enemmän käyttöä tuolle empatialle ja välittämiselle kuin sille ihmiselle, jota eniten rakastaisit. Hän tulee todennäköisesti toimeen myös ilman näitä ominaisuuksiasi.

Ympäröity fyysisesti, henkisesti yksin

3365196275_187f8a8c11_z
Lähde: Flickr.com

Oltuani viikonlopun ja tämän päivän käytännössä itsekseni, olen huomannut taas yksinäisyyden vaivaavan. Se, että hakeudun ihmisten pariin arkipäivinä ja haen kontakteja, ei suinkaan poista yksinäisyyden tunnetta. Tunnen sitä yhtä lailla kuin sekin eräs nuorehko mies, jonka tapasin ja joka valitti olleensa käytännössä aikuisikänsä yksin. En tiedä, mutta ei se helppoa ole myöskään minulle, vaikka sainkin elää ison osan tähänastisesta elämästäni rakastamani naisen kanssa.

Eikä helppoa se ole huomata omaavansa tällä hetkellä vajavaiset henkiset resurssit, jotka ehtyvät turhan nopeasti. Lepääminenkin on vaikeaa, sillä mielen täyttää jatkuvasti minua eteenpäin vievät asiat. Olen väsynyt, mutta innoissani. Olen innoissani, mutta masennun kun en jaksa. Tuntuu, että lääkkeistä ei ole hyötyä, mutta ne jättämällä elämä menee vielä kaoottisempaan suuntaan. Tiedä miten tässä olisi. Tiedä seisoako päällä tai käsillä, istua tai kävellä.

Kirjoittamistahtini on nyt reilusti hidastunut ja hyvä niin, sillä en ehkä jaksaisi pohdiskella samaan aikaan kun minua ajaa monet muut asiat eteenpäin. Eteenpäin, mutta henkinen kehitykseni on samalla taantunut. En ole vielä lähellekään terve, mutta haluaisin tilanteen olevan normaali. Tiedostan rajalliset voimani ja samalla koen, että aikani on käymässä päivä päivältä vähiin. Tahtoni tehdä jotain merkittävää ajautuu hetki hetkeltä enemmän nurkkaan ja samaan aikaan mikään ei tapahdu hetkessä.

Olisi niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, mutta toisaalta jäisi näkemättä kerrankin tahtoni ja tekojeni seuraukset: Mitä jos? Olen kirjoittamassa oman elämäni historiaa tietäen, että mammonaa tai kunniaa en saa mukaani täältä poistuttaessa. Masentuneena olen siis myös siinä elämäntilanteessa, joka kohtaa jokaista miestä: Mitä merkittävää minä olen tehnyt, mitä tulen tekemään ja mitä minusta jää vuosien päästä jäljelle?

Yhden asian olen huomannut sentään näinä viime viikkoina ja se on se, että ihmiset kyllä haluavat jättää puumerkin elämästään, mutta eivät ole valmiita tarttumaan toimeen. En ole oikein hyvä missään, mutta tartuttuani toimeen ajan asiaa läkähdyksiin saakka. Tiettyyn pisteeseen saakka ihmiset ympärilläsi ovat innoissaan, kunnes huomaavat sinun olevan tekemässä merkittäviä (vaikkakin paikallisia) tekoja. Ja huomaavat, että et sinä sen ihmeellisempi ole kuin hekään. Siihen tyssää yleensä se innokkuus ja yhteistyöhalu. Ja se harmittaa vietävästi, sillä sisäisen motivaationi puutteesta johtuen ajan aivan muiden etua kuin omaani.

Takaisin tähän yksinäisyyteen. Ainoat henkilöt, jotka ovat minua lähestyneet, ovat olleet jollain tasolla kehitysvammaisia tai -häiriöisiä. Ei minulla ole mitään luontoa vastaan, mutta haluaisin olevani edes sen verran kiinnostava, että minua lähestyisi tavalliset suomalaiset naiset. Sillä ei ole väliä onko nainen millainen luonteeltaan, kunhan pärjää tällaisen henkilön kanssa. Ja helppohan minun kanssani olisi pärjätä, joskaan tulisieluiseksi riitelijäksi minusta ei ole. Osaan riidellä ja olla tulisieluinen, mutten näitä samaan aikaan.

Ehkä se on vain merkki siitä, että minun täytyy keskittyä aivan muuhun kuin parisuhdeasioihin. Ja aikani on kyllä niin rajattu, että en ehdi tutustua täysin tuntemattomiin ihmisiin kunnolla. En halua jättäytyä siitä toiminnasta, johon olen nyt ryhtynyt, vaikka haluaisinkin rakastaa jälleen jotain naista täydestä sydämestäni. Tämä taitaa olla sitä elämää, jota olen kaihtanut hyvin kauan, mutta kaipasin niin syvästi.

Sinkkuna oleminen voisi jo riittää

 

256210573_ffc9aeb6b8_o
Lähde: Flickr.com

 

Olen tehnyt tänään päätöksen siitä, että minulle riittää tämä sinkkuna oleminen. En oikein osaa olla täysin yksin, ilman ketään jolle jakaa elämäni ilot ja surut. Jos jotain kaipaa jokaiseen päivään, niin se on se hetki, kun voi istahtaa alas oman rakkaansa kanssa ja jakaa päivän tapahtumat, tunteineen ja kaikkineen. Tosin vaikeaa tänä päivänä on löytää ketään, jonka voisi luottaa pysyvän rinnalla myös vaikeina aikoina. Heitä kyllä riittää jonoksikin saakka, jotka hakevat elämäänsä vain helppoja ratkaisuja ja heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin tähän minun elämääni.

Ja vaikken ole asettanut mitään odotuksia sen toisen osapuolen suhteen, niin vaikeaa on löytää juuri ketään joka haluaisi tutustua minuun. Pidän kyllä itseäni kiinnostavana persoonana, jolta löytyy myös laidasta laitaan elämänkokemusta. Sellaista kokemusta, josta on muodostunut myös viisautta. Ehkä se onkin juuri minun suurin heikkouteni ja esteeni löytää rinnalleni ketään jakamaan sekä rakastamaan minua, olen kokenut ihan liikaa kyetäkseni iloitsemaan ihan pienistä asioista. Löydän usein liiankin helposti uhkia ja heikkouksia pienistä positiivisista asioista, sillä olen kokenut jos jotakin elämäni aikana. Koskaan ei ole niin hyvä, etteikö asioista löytäisi myös nurinkurista puolta.

Kaipaan rakastamista. Kaipaan myös toisen rakkautta. Sitä on vain niin vaikea myöntää, että sen löytämiseksi uudelleen elämääni pitäisi nähdä niin paljon vaivaa. Olen kohdannut mielenkiintoisia naisia sinkkuna ollessani ja myös eroni loppuvaiheessa, mutta yksikään näistä ei olisi valmis sitoutumaan kaltaiseni ihmisen kanssa. Minulta puuttuu sitä kuuluisaa charmikkuutta ja katseen kestävyyttä. En ole kovinkaan hyvännäköinen, vaikka jotkut ovat yrittäneet turhaan piristää mieltäni väittämällä vastakkaista. On nimittäin huvittavaa, että näitä mieltä piristämistä yrittäviä ovat juuri sellaiset, jotka eivät mistään hinnasta ryhtyisi kanssani parisuhteeseen. Pidän sitä hyvin loukkaavana, että he edes yrittävät tällä tavoin piristää mieltäni, sillä heidän täytyy suorastaan tukeutua valehteluun. Se olisi jo jotakin, että minun mieltäni yrittäisi piristää ihminen, joka tuntisi samalla vetoa minua kohtaan.

Kaipuusta ja halusta huolimatta olen kyllä asennoitunut jo siihen, että en tule löytämään rinnalleni ketään. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen on vienyt aikansa, ja sen toteaminen näin kirjallisena ja hennosti ääneen puhuttuna satuttaa tunteitani. Pitäisi tehdä ensin hyvä ja lähtemätön vaikutus johonkin naiseen, saada tämä kiinnostumaan minusta itsestäni ja osoittaa hyvän maun mukaisesti kiinnostusta tätä kohtaan. Ei kuitenkaan tyrkyttäen, vaan varovaisesti. Ei minusta ole sellaiseen hissun kissun hyvää tulee -toimintaan, vaan haluaisi heittäytyä tunteiden vietäväksi välittömästi.

Olen myös huomannut sen, että esimerkiksi FB:ssa saan huomiota juuri sellaisilta ihmisiltä, joihin en voisi ikimaailmassa ihastua, saatikka rakastua. On heikosti terveydestään ylläpitäneitä, liikaa laiminlyötyjä, reilusti vanhempia ja sellaisia ihmisiä, jotka hakevat vain vaihtelua yh-arkeen. En halua taistella suhteen alkuvaiheessa huomiosta, vaan haluaisin toisen keskittyvän enemmän minuun itseeni. Tällöin minulla olisi mahdollisuus hurmata toinen näyttämällä, että minäkin olen erittäin paljon kiinnostunut hänestä.

Tästä aiheesta kirjoittaminen alkaa hiljalleen väsyttää entistä helpommin. Yksinäisyyden nostaminen aiheeksi on jo liian läpikoluttu aihe, seuraavalla kerralla aion kirjoittaa jostain aivan muusta. Ehkäpä vuoden vaihtuessa suuntaan johonkin paikkaan, jossa on muita ihmisiä ja minulle tulisi hyviä ideoita kirjoittaa heistä, välittämättä tuon tippaakaan itsestäni. Silloin voisin unohtaa tämän yksinäisyyden, jota olen potenut jo riittävän kauan. Yli puoli vuotta tätä samaa voivottelua ja tunnetta alkaa tympimään, mitään sille en ole voinut tehdä tähänkään mennessä. Ehkäpä yksinäisyys on vähän kuin varallisuus. Heti kun lakkaat ajattelemasta sitä, niin siinä vaiheessa sitä alkaa tulvia ovista ja ikkunoista. Kun unohtaa yksinäisyyden, niin sitten olet ihmisten ympäröimä. Kun unohdat rahan, niin raha alkaa tulla luoksesi pyytämättäkin. Tai sitten olen nähnyt makeaa unta ja minun on aika herätä. Herätä yksin omasta sängystäni.