Paheista, joihin me kaikki syyllistymme

Juhannusöisen uima- ja fiilistelyretken sekä muutamien nukuttujen tuntien jälkeen on hyvä paneutua paheisiin, kuten eilisessä kirjoituksessani lupasin. Juhannuksena ja muina kesäöinä tulemme nimittäin harrastaneeksi paheita, vaikka kuinka vaalisimme ja arvostaisimme elämässämme klassisia hyveitä.

Paheet voidaan nähdä hyveiden vastakohtana. Tällöin viisauden vastakohta on mielettömyys, rohkeuden pelkuruus, oikeamielisyyden turmelus ja kohtuullisuuden himo. Jälkimmäisen kohdalla käyttäisin myös sanaa kurittomuus, sillä kohtuullisuuden vaaliminen vaatii ennen kaikkea sisäistä itsekuria.

Varhaisista filosofeista Aristoteles toi esille näkemyksen, että hyve on kahden paheen keskiväli. Ollakseen rohkea, ihmisen tulee kyetä olemaan jotain uhkarohkean ja pelkurin väliltä. Ollakseen rohkea tulisikin tuntea pelkoa, mutta pelon ei saa antaa ottaa ylivaltaa ja siten estää rohkeuden esiintuloa. Koska tuo näkemys vaikuttaa paljon monimuotoisemmalta kuin pelkkä vastakohtien asettelu, niin nojaan paheiden käsittelyn tuolle näkemykselle kultaisesta keskitiestä.

Mielettömyys

Jos viisaus esittäytyy esimerkiksi kykynä nähdä tulevaan muun muassa kokemusten, rationaalisen ajattelun ja syy-seuraussuhteiden tunnistamisen yhtälönä, niin mielettömyys voisi olla noiden asioiden puutetta. Eihän se noin ole, sillä jokaisella ihmisellä on omanlaisensa kokemuspohja ja jokainen kykenee järkeilemään ihan arkipäiväisessä elämässään. Ainakin oman itsensä osalta. Syy-seuraussuhteiden tunnistaminen vaatii tietysti kokemusta, mutta mistään rakettitieteestä ei ole kysymys. Lapsi oppii aina jossain vaiheessa, että liian korkealta hyppääminen aiheuttaa kipua tai ilkeästi sanottu satuttaa toisen tunteita.

Mielettömyys onkin ennen kaikkea kieltämistä. Se on haluttomuutta nähdä, kuulla ja todistaa asioiden todellinen laita. Siihen voi siis silloin syyllistyä niin viisain kirjaoppinut kuin tavan tallaaja, joka käy vuorotöissä tehtaassa tai on yhteiskunnan pudokas eli syrjäytynyt.

Olen itse syyllistynyt mielettömyyteen lukemattomia kertoja lähimmissä ihmissuhteissani. Olen kieltäytynyt näkemästä, että jokin ihmissuhde on ensinnäkin haitallinen minulle itselleni. Olen myös siten syyllistynyt mielettömyyteen siinä, etten ole nähnyt sellaisen ihmissuhteen olevan haitallinen myös toiselle osapuolelle. Olen ollut tavallaan samaan aikaan ylimielinen viisaudessani ja toisaalta turvautunut täyteen tietämättömyyteen, antaen tunteilleni vallan. Olen nimittäin perustellut valintojani väärin perustein ja tunteiden vallitessa jättänyt viisauden kulmakivet täydelliseen pimentoon.

Olen myös todistanut toisten mielettömyyttä lähes päivittäin. Eräs ehkä traagisimmista mielettömyyden ilmentymistä on se, että eräs tuntemani ihminen omaa kaikki eväät viisauden tielle eikä siitä huolimatta valjasta tuota hyvettä käyttöönsä. Sen sijaan hän turvautuu mielettömyyteen, aivan kuin yrittääkseen todistaakseen olevansa väärässä. Hän on huomannut, että alkoholi ei ole pakokeino omilta tunteilta. Kun hän on huomannut tämän, hän käyttää viisauttaan väärin ja johdattelee itsensä uskomaan, että hänen kokemansa paha olo ei ole hänen omia tunteitaan. Hän järkeilee, että niiden on pakko olla muiden ihmisten tunteita. Hän uskottelee itselleen, että hän kokee esimerkiksi minun kokemani tuskan valtavien etäisyyksien päästä ja uskoo siihen todella vakaasti. Viimeksi hän järkeili tällä tavalla eilen juhannusaaton iltana, vaikka itselläni olikin ollut todellisuudessa todella hyvä ja rentoutunut olo keskipäivästä alkaen. Se on aivan samantekevää, että nojautuuko hän järkeilyssään uskomuksiin tai suoranaiseen taikauskoon, sillä alusta alkaen hän on väärinkäyttänyt omaa viisauttaan. Viisauttaan voi käyttää väärin tai laiminlyödä sitä ihan millä alalla ja missä tilanteissa tahansa.

Pelkuruus

Pelkuruus on valitsematta jättämistä. Se juontuu siitä, että ollakseen rohkea tulee olla valmis sietämään epämukavuutta. Rohkea kun päättää kohdata tuskan, kivun, vaaran, epävarmuuden tai pelottelun. Erityisen rohkea saattaa joutua kohtaamaan jopa useita noista edellä mainituista. Pelkuri ei halua kohdata mitään noista, joten hän jättää valintoja tekemättä ja jättäytyy täysin tuuliajolle, antaen muille mahdollisuuden hyväksikäyttää tätä. Hän saattaa pyrkiä pakenemaan ja kenties sillä tavoin tahattomasti vaikeuttamaan omaa tilaansa.

 

Pelkuruutta ei ole se, että päättää jättää konfliktin kohtaamisen. Esimerkiksi lauseenparsi ”taistele vain silloin, kun sinulla on mahdollisuus voittaa” todistaa tämän todeksi ja sitä ovat käyttäneet menestyksekkäästi hyväksi sellaiset sissijohtajat kuin Fidel Castro ja Ho Tši Minh. Vaati suurta rohkeutta todeta, että rahkeet eivät olisi riittäneet mihinkään muuhun. Oli todellista rohkeutta myöntää, ettei ollut mitenkään vahva vastustajaansa verrattuna.

Jos olen johonkin syyllistynyt tietoisesti, niin se on ehdottomasti pelkuruus. Olen kärsinyt parisuhteissa epämukavuudesta, mutta en ole päässyt siitä eroon sitä suurempien pelkojen takia. En ole esimerkiksi ryhtynyt riitelemään, vaikka suuren ja hetkellisesti suuremman tuskan kohtaaminen olisi poistanut pitkään jatkuneen epämukavuuden. Sen sijaan olen jättänyt valinnan tekemättä ja joutunut suuriin riitoihin heittopussina, vailla mahdollisuutta vaikuttaa lopputuloksen rakentavuuteen. Riidat, joihin olen ajautunut ihmissuhteissani ovat olleetkin pääasiassa tunteiden kakofoniaa, eikä rakentavaa keskustelua kipeistä asioista.

Edellinen pidempi parisuhteeni sisälsi paljon pelkuruutta, molemmin puolin. Sitä edellinenkin ja pisin kokemani parisuhde kärsi siitä hyvin usein. Perustelimme tuossa suhteessa rohkeuden puutetta toisen tunteiden huomioinnilla, vaikka todellisuus oli jotain aivan muuta. Tunteita olisi tullut käsitellä järkiperäisesti, eikä tunneperäisesti. Edellisessä parisuhteessani taas nimitimme vääriä asioita rohkeudeksi. Onko se rohkeutta, että uskaltaa roikkua lihakoukuista nahan varassa ja samaan aikaan pelkää kohdata suoraan omia tunteitaan? Onko se rohkeutta, että uskaltaa ottaa vastaan fyysistä kipua, muttei kykene kestämään yhtäkään moitetta ilman silmitöntä tunnekuohua? Minä en osaa vastata noihin kysymyksiin, sillä nuo kysymykset tulisi esittää asianomainen henkilö. Minä en niistä vastauksista hyödy, sillä minulla on omakin pelkuruuteni käsiteltävänä.

Turmelus

Jos oikeudenmukaisuus on tasapainon säilyttämistä, niin turmelus on tasapainon horjuttamista ja silloin mukaan tulee korruptio. Oikeamielisyys nimittäin vaatii omanedun tavoittelun syrjään työntämistä, mutta turmeluksessa se on itse asiassa keskiössä. Turmelus näyttäytyy myös siinä, miten kasvatamme lapsiamme. Vanhemmat, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta kasvaa aikuisiksi oman elämänsä ensimmäisen 25 vuoden aikana, niin he eivät kykene kasvattamaan jälkeläisiään oikeamielisiksi ja oikeudenmukaisiksi. Jos noista jälkeläisistä kuitenkin kasvaa oikeamielisiä, niin siitä on kiittämistä muita aikuisia vanhempien tai vanhemman sijaan.

Turmelus on pahe, jossa emme suostu näkemään asioita muiden näkökannalta. Turmeltuneina me emme kykene myötäelämisen taitoon, vaikka meillä olisikin sellainen kyky olemassa. Pelkuri ei kykene ihmissuhteissaan oikeudenmukaisuuteen, sillä oikeudenmukaisuus vaatisi myös kipeiden asioiden kohtaamista silmästä silmään. Emme kohtele itseämme tai toisia oikeamielisesti, mikäli käytämme viisauttamme väärin. Turmeltuneina alamme herkästi syyttelemään muita, sillä olemme muuttuneet sokeiksi omille puutteillemme ja heikkouksillemme.

Näemme siis sen, että paheet ovat kytköksissä toisiinsa. Aivan kuten hyveetkin. On siis hyvä ottaa käsittelyyn viimeinen pahe, jossa kiteytyy kaikkien mahdollisten hyveiden laiminlyönti.

Himo eli kohtuuttomuus

Kohtuuttomuudessa asetamme sivuun viisautemme, rohkeutemme ja oikeamielisyytemme. Miksi? Mielestäni sen on tapauskohtaista, mutta antaessamme himolle vallan näyttäytyy siinä usein yhdistäviä tekijöitä. Oli kyse sitten seksistä, päihteistä tai muista kohtuuttomasti harrastamistamme nautinnoista, niin siinä yhdistyy aina kaikki edellä luetellut paheet.

On helppo käsittää himoitessamme seuraavien hyveiden korruption: Viisaus ja rohkeus. Mielettömyyden avulla me keskitymme liikaa himomme tyydyttämiseen muiden tarpeiden kustannuksella ja pelkäämme kohdata epämukavalta tuntuvia asioita etsimällä mielihyvää himojen tyydyttämisestä. Entä oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus? Se voi näyttää kaukaa haetulta, mutta kohtuuttomuus jos mikä vaikuttaa tuon hyveen noudattamiseen perustavanlaatuisella tavalla.

Otetaan esimerkiksi lapsi, joka kokee tuleensa laiminlyödyksi vanhempansa osalta. Vanhempi saattaa olla pelkuri ja pakenee omaa pahaa oloaan tyydyttämällä himojaan. Tekoja, joista saa mielihyvää. Pahalta ololta pakeneminen johtaa siihen, ettei vanhempi ota lastaan huomioon ja kohtelee lastaan epäoikeudenmukaisesti. Hän ei esimerkiksi anna lapselle kuuluvaa huomiota, vaan jättää tämän oman onnensa nojaan sysäten tälle aikuisen vastuun. Voimme siis nähdä, että turmelus on kytköksissä kohtuuttomuuteen ja johtaa lapsen epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen, joka taas johtaa hyvin usein lapsen paheiden tielle myöhemmässä elämässään. Hyveitä vaaliva vanhempi opettaa lapselleen hyveiden vaalimisen taidon, paheisiin sortuva vanhempi taas näyttää lapselleen päinvastaisen toimintatavan.

Minun suurin kohtuuttomuuteni liittyy seksuaaliseen himoon. Se on vakavin paheeni, mutta kykenen hillitsemään sitä vaalimalla viisautta ja rohkeutta. Himoitsen seksiä, sillä olen itse kokenut laiminlyönnin tunteen. Se ei välttämättä liity todellisiin tapahtumiin, vaan subjektiiviseen eli minäkeskeiseen kokemukseen lapsuudesta. Seksi tuo sellaista tyydytystä, joka auttaa minua pakenemaan epävarmuudelta ihmissuhteissa ja hämää minut unohtamaan yksinjäämisen pelon. Olen kokenut kiusaamista ja menettänyt nuorella iällä tyttöystävän kuoleman kautta, joten seksistä on tullut liiallinen himojeni kohde. Tunnistan sen ja tiedän sen haitallisuuden, joten yritän kohdata sen rohkeasti ja nimeämättä sitä miksikään muuksi. Oikeudenmukaisuuteni käsitykset pakottavat minut ymmärtämään, että en voi keskittyä himoni tyydyttämiseen. Minulla on velvollisuuksia, jotka eivät salli jatkuvaa himojeni tyydyttämistä.

---

Tässä kirjoituksessa en käsitellyt tällä kertaa seitsemää kuolemansyntiä, vaan jätän tuon aiheen huomiseen. Tämä päivä näyttäytyy paheiden vaalimisen päivänä ja joillakin on alkamassa toinen himoitsemisen päivä, vailla ymmärrystä toisten tunteista tai tarpeista. Kun huominen saapuu moraalisen krapulan myötä, niin silloin on hyvä perehtyä alkuperäisiin kuolemansynteihin.

Miksi en riitä?

Katson häntä silmiin ja kuuntelen, kun hän kertoo kuinka rakastaa minua. Hän kertoo, miten nauttii seurastani ja arvostaa ystävyyttäni, puhuessaan hän mainitsee kumppanuuden. On ainoastaan yksi asia, mitä minä en voi tarjota ja se on muuttuminen toiseksi ihmiseksi seksin aikana.

Jos minulta olisi kysytty vuosikymmen sitten mitä mieltä olen avoimesta suhteesta, niin olisin varmastikin torjunut ajatuksen täydellisenä hömpötyksenä. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja suhteesta löytyy seksiä enemmän kuin riittävästi, niin miksi siihen pitäisi tuoda mukaan muita osapuolia seksin osalta. Nyt jos minulta kysyy mielipidettä asiaan, niin vastaukseni on seuraava: Minulle on aivan yhden tekevää kenen kanssa toinen harrastaa seksiä, kunhan pidetään huolta fyysisestä ehkäisystä eikä seksikumppaneihin muodosteta seksiä syvällisempää suhdetta.

Avoin suhde on tosin todella vaativa ihmissuhdejärjestely, joka vaatii todella kovaa luottamusta toiseen itsensä lisäksi. Pitää luottaa siihen, että toinen pitää yhteisistä pelisäännöistä kiinni ja asiat tulee hoidettua muutenkin turvallisesti. Jos asiat menevät pieleen, niin tuloksena voi olla täysin tarpeeton kolmiodraama tai toinen voi tuoda lahjaksi seikkailuiltaan sukupuolitaudin. Jos asiat sujuvat ongelmitta, niin ihminen saa mielenrauhan: Ei tarvitse olla mustasukkainen kenenkään kehosta ja silloin pystyy keskittymään kehittämään avoimen ihmissuhteen muita osa-alueita.

Jos toinen sotkee omat ihmissuhdekuvionsa, niin sehän ei suoranaisesti edes kuulu minulle.

Omasta itsevarmuudesta huolimatta takaraivoon saattaa hiipiä ajatus siitä, että miksi minä en riitä toiselle kaikessa? Jos on aina valmis tyydyttämään toisen seksuaaliset tarpeet, niin mihin niitä suhteen ulkopuolisia seikkailuja tarvitsee? Jos kiihotun aina toisesta, niin miksi toinen tarvitsee suhteen ulkopuolisia henkilöitä, jotka tekevät täysin saman, mutta eivät toisaalta tiedä yhtä hyvin hänen mieltymyksiään?

Itsessäni olen huomannut eräänlaisen henkisen kovettumisen prosessin, jonka myötä olen muuttunut ajan myötä melko välinpitämättömäksi. Välinpitämättömäksi sen suhteen, että minulle on oikeastaan aivan sama mitä toinen tekee, kunhan ei sotke minua mihinkään ylimääräiseen draamaan, jonka selvittelyyn joudun käyttämään aikaani. Jos toinen sotkee omat ihmissuhdekuvionsa, niin sehän ei suoranaisesti edes kuulu minulle. Ainoa toive on vain se, että toisen tehdessä tulevaisuuteen liittyviä valintoja tämä muistaisi antamani panoksen ihmissuhteeseemme ja ymmärtäisi, että olen pääasiassa toiminut pyyteettömyyden arvopohjalta käsin. Virheitä olen toki tehnyt ja tahallisestikin, mutta olen aina ottanut niistä täyden vastuun.

Pitää keskittyä siihen, että tekee itselle mieluisia asioita ja tuntee olonsa hyväksi.

Tällainen kehityskaari minulle ihmisenä on ollut haastava, sillä lapsuudesta lähtien olen aina kyseenalaistanut oman olemassaoloni. ”Miksi minä synnyin tähän maailmaan, mikä on minun roolini täällä? Miksi minusta tuntuu siltä, että synnyin väärään paikkaan ja väärässä ajassa?” Tuollaiset tuntemukset kun yhdistetään siihen tosiseikkaan, että läheisin ihmissuhteeni tällä hetkellä haluaa harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, tarkoittaa usein toistuvaa eksistentiaalista kriisiä. ”Mikä on minun todellinen arvoni ihmisenä? Milloin minä olen riittävä ja milloin minä en sitä ole? Mihin suuntaan minun tulee kehittyä, jotta toisen ei tarvitse alati miettiä tyydytystä muiden ihmisten kanssa?”

Pohdiskelujen myötä tulen yhä useammin ja todennäköisemmin siihen lopputulokseen, että meidän jokaisen tulee ottaa kaikki irti tästä yhdestä elämästä ja siihen ei kenenkään ulkopuolisen mielipiteet saisi vaikuttaa. Pitää keskittyä siihen, että tekee itselle mieluisia asioita ja tuntee olonsa hyväksi. Jos oma olo tulee hyväksi irtosuhteista parisuhteen rinnalla, niin sitten on tehtävä niin, jos kumppani siihen on myöntyväinen. Ja jos järjestely ei tunnu omasta mielestä hyvältä toisen sitä vaatiessa, niin silloin on aina mahdollisuus jättäytyä tuollaisesta ihmissuhteesta lopullisesti. Maailma on täynnä muitakin ihmisiä, joiden kanssa voi solmia toimivamman ihmissuhteen. Sen eteen vain täytyy nähdä hieman vaivaa.

Taivaallisen seksin etsijöille

Myönnä se. Etsit lakkaamatta Graalin maljaa, lähes taivaallista yhteyttä seksissä. Tuo järjettömän hekuman saalistus ajaa sinut välillä hulluuden partaalle, missä kyseenalaistat omat uskomuksesi ja perimmäiset motiivisi. Se on matka, jolla ei ole päätepistettä. Ja toivon sydämestäni, että et täysin löydä etsimääsi. En siksi, että olisin pahantahtoinen. Tämä on varoitus. Jos löytää etsimänsä, täytyy määrittää itselleen jotain uutta löydettävää pysyäkseen järjissään.

Taivaallinen seksi nimittäin ei muistuta juuri lainkaan tavanomaista seksuaalista kokemusta. Stimulaatioaistimus ja käsitys itsestä häviää sekä keho, jolla tuo koko kokemus luodaan, muuttuu aktin aikana aineettomaksi ja siten turhaksi. Ennen vajoamista yhteyteen toisen samalla tavoin kokevan kanssa keho lakkaa olemasta sielun vankila ja viimeisellä hetkellä pystyy kokemaan puhtaan energiavuon virtaavan itsestä toisen läpi johonkin aivan toisenlaiseen ulottuvuuteen. Sillä hetkellä saatat huutaa, että ”mitä vittua nyt oikein tapahtuu” tai mykistyä tuon suureen edessä täysin. Seksi voi olla subjektiivisena kokemuksena taivaallista, mutta tarkoitan nyt sitä kollektiivista kokemusta, jonka molemmat saattavat tuntea samaan aikaan toisistaan irrallisina olentoina.

Tuollaisen edellä kuvatun kaltaisen hetken jälkeen seksissä ei enää ole paluuta entiseen. Se voi joko latistaa sinut täysin tai sitten se jää muistoihisi encorena, jonkinlaisena ylimääräisenä lisänä seksissä. Se voi myös käynnistää eksistentialistisen kriisin. Tiedät kuitenkin, että olosuhteiden ollessa sopivat saatat löytää sen uudelleen. Vaan haluatko enää välttämättä löytää jotain jo kerran löydettyä?

Minulle tuo hetki tuli täytenä yllätyksenä ja parhaiten sitä voisi kuvata ruumiista irtoamiseksi. Epäilen, että mikään muu mielikuva tai tuhannet sanatkaan eivät kykene välittämään sitä kokemusta eteenpäin. On ainoastaan toinen ihminen tällä hetkellä, tällä maapallolla, joka ymmärtää mitä tuossa hetkessä oikein tapahtui. Näin tulee aina olemaan, sillä vain me kaksi olimme läsnä (ja olimme samaan aikaan olematta) tuossa hetkessä. Todennäköistä tulee myös olemaan, etten tule kohtaamaan ketään toista ihmistä tässä elämässä, jonka kanssa voisin yltää samaan kokemukseen seksi osalta.

Voin antaa sinulle vain yhden neuvon ja se on tämä: Varo mitä toivot! Mikäli toiveesi toteutuu, niin sinulla tulisi olla selkeänä mielessä mitä sen jälkeen tapahtuu ja on tapahtumatta.

Löydettyäni tuon Graalin maljan ikään kuin puolivahingossa olen joutunut määrittelemään itseni uudelleen seksuaalisella tasolla. Olen kysynyt itseltäni kysymyksen, että ”mitä jos tulevan kumppanini kanssa en pääse edes murto-osan päähän siihen mitä olen parhaimpana hetkenä saanut kokea?” Vastaustani en tähän jaa, sillä se ei saa vaikuttaa sinun omaan vastaukseesi. Kaiken lisäksi se on niin monimutkainen ja -tahoinen vastaus jopa itselleni, ettei sitä pysty typistämään yhteen tekstikappaleeseen.

Kannattaa unohtaa kaikki ulkoisesti mitattavat seikat, mikäli mielii löytävänsä etsimänsä. Kuten taruissa ja mytologioissakin, niin tämän Graalin maljan löytääkseen pitää kyetä irrottautumaan kaikesta fyysisestä. Ainoa ero satuihin on tosin se, että sen voi kuka tahansa löytää sopivan partnerin kanssa. Ja jos sitä ei elämänsä aikana löydä, niin ainakin sitä etsiessä on voinut pitää hauskaa.

Kehittymisen jalo taito (ja puhumisen)

Mitä yhteistä on hyvällä parisuhteella ja koulunkäynnillä? Mikä taas korreloi onnellista parisuhdetta, jossa koetaan olevansa tasavertaisia osapuolia? Kysymykset ovat aika johdattelevia, mutta halu oppia uutta on se maaginen sana. Ilman sitä ei voi myöskään kehittyä, joten se on hyvin tärkeä ihmissuhdetaito. Oppiminen.

Moni meistä on varmasti lätkäissyt stigman koulunkäynnin ja oppimisen päälle, opiskelusta tulee aina jonkinlainen kouluinstituutio mieleen. Opiskelu ja siten uuden oppiminen on vähän vastenmielistä, se tuntuu työlle. Tämä on mielestäni huutavan suuri vääryys. Uuden oppiminen tulisi olla jokaisen päivän teema, pitäisi olla innokkaana ja halukkaana selvittämään, että mitä uutta sitä tänään pääseekään oppimaan. Ja sen pitäisi ulottua myös parisuhteeseen.

”No tällainen mä olen. Haluaisitko, että käyttäytyisin enemmän stereotyyppisen miesmäisesti?” Hyvä, että ehdin päättää lauseeni, kun sain jo vastauksen: ”Ei! Ei todellakaan.”

Jos luen käyttämissäni Some-kanavissa pari- tai ihmissuhdepäivityksiä, niin hälyttävän usein niistä paistaa suoranainen tietämättömyys. Ei tunneta sitä toista ihmistä kovinkaan hyvin, pitkäaikainen kumppani saattaa olla täysin tuntematon ihminen. Missä vaiheessa siinä suhdetta on tullut vaihe, jossa kysymykset jäävät kysymättä ja olettamukset valtaavat oman pään. ”Se varmaan ajattelee musta tällai tai sillä on pakko olla joku muu kiikarissa, kun se tuolla tavalla hymyilee puhelinta katsoessa!”

Miten ihmeessä voi nauttia toisen seurasta, jos et tunne häntä tai jättäydyt tuntemattomaksi hänelle? Tiedätkö edes, että mikä on hänen fantasiansa? Siis se, jota hän ei halua edes sinulle kertoa? Aika usein kerromme ne kesyimmät fantasiat, jotta meidän ei tarvitse jakaa niitä eniten tabuja sisältäviä mielikuvitusleikkejämme. Niitä, mitkä kiehtovat meitä salaa eniten. Pelkäämme, että leimaannumme toisen silmissä ja meitä aletaan käsittelemään ennakkokäsitysten kautta. Ei sellaisena kuin me todella olemme.

”Sä olet vähän erikoinen”, hän sanoi. Olin hieman ymmälläni siinä hänen vieressään ja katsoin häntä silmiin. ”No tällainen mä olen. Haluaisitko, että käyttäytyisin enemmän stereotyyppisen miesmäisesti?” Hyvä, että ehdin päättää lauseeni, kun sain jo vastauksen: ”Ei! Ei todellakaan.”

…kysy sen sijaan itseltäsi kysymys: ”Miten voisin itse kehittyä, että tuo toisen ’vika’ ei häiritsisi elämääni niin paljoa?”

Myöhemmin harrastaessamme seksiä nostin päätäni ja katselin häntä. Minulla oli tunne, että aivan kuin olisin tehnyt jotain väärin. ”Kerro mulle, jos teen jotain väärin. Pitäisikö mun tehdä jotain toisella tavalla?” Hän käänsi kasvonsa minun puoleeni ja piti silmänsä kiinni. ”Voi kuule, sä teet kaiken ihan oikein. Anna mennä vaan.” Kieltämättä olin todella huojentunut.

Mitä jos en olisi kysynyt? Entä jos olisin vain päättänyt tyytyä muodostamiini olettamuksiin ja muovannut käyttäytymistäni sen mukaisesti? Tai antanut yksittäisen kommentin jäädä leijumaan ja jättänyt täsmentävän, erittäin tärkeän kysymyksen esittämättä? Olisinko silloin jäänyt paitsi sellaisesta tiedosta, jonka ansiosta voin olla parempi ihminen toiselle? Tunnen kyllä itseni, se on se helpoin osuus. Vaikeinta on hyväksyä oma vajaavaisuus toisten kanssa toimiessa, toisten silmissä. Siis se, että et olekaan mikään täydellisyyden perikuva suhteessa toisiin ihmisiin. Jos haluaa kehittyä paremmaksi ihmissuhteiden osalta, niin täytyy olla valmis kuulemaan palautetta. Ja se voi olla todella hyvää ja kannustavaa, mutta myös negatiivista ja kolahtaa omalle tunnolle. Tai voisi kolahtaa, ellei käsittele sitä kehittävänä.

Olen saattanut ehkä jossain välissä antaa itsestäni sellaisen kuvan, että voin olla joissain asioissa hyvä. Se on illuusio. Olen yhtä taitamaton kuin kuka tahansa muukin, mutta se ei estä minua tulemasta paremmaksi. Olin ensin umpisurkea kirjoittaja. Parempi tosin kirjoittamaan kuin puhumaan. Lopulta kehityin paremmaksi kirjoittajaksi harjoittelun ja palautteen avulla. Samalla kehityin myös puhujana, sillä ryhdyin lukemaan kirjoittamiani tekstejä. Olin myös naurettavan huono kumppani, varsinkin seksikumppani. Tein havainnon, että ainoa ihminen jota voin auttaa kehittymään on ’minä itse.’ Ryhdyin kyselemään, tekemään asioita eri tavalla. Se on johtanut tähän pisteeseen.

Kun seuraavan kerran mieleesi nousee toteamus, että ”tuossa toisessa taitaa olla tällainen vika”, niin kysy sen sijaan itseltäsi kysymys: ”Miten voisin itse kehittyä, että tuo toisen ’vika’ ei häiritsisi elämääni niin paljoa?” Saatat kehittää omia toimintamallejasi tai päätyä jopa sellaiseen lopputulokseen, että ehkä sinun pitäisi oppia seisomaan omilla jaloillasi. Miksi taistella tuulimyllyä vastaan, kun voisi ihan hyvin itse valita omat taitelukenttänsä paremmin?

 

Käsittelyssä seksi ja introvertit naiset

Seksivinkkejä. Introvertti nainen. Parasta seksiä. Siinä hieman internet-hakuja, joiden yhteydessä blogini on tullut eteen hakutuloksissa. Yhtäkään näistä en ole käsitellyt aikaisemmin (ainakaan samassa yhteydessä), mutta tehdään asiaan pieni muutos tämän artikkelin myötä. Aloitetaan toisesta, siirrytään vinkkeihin ja lopulta siihen, millä tavoin seksistä saadaan parhaat puolet esiin. Varoitan jo välittömästi, tämä teksti on reilusti yli 1 400 sanaa pitkä! Varoitan myös siitä, että tästä tekstistä voit saada inspiraatiota, mutta loput sinut pitää itse hoitaa. Kukaan ei voi pidellä sinua kädestä, kun lähdet itse tälle tutkimusmatkalle.

Introvertti nainen

Jos kuvaukselle ”pidellä kuin kukkaa kämmenellä” pitäisi etsiä reaalimaailmaan liittyvä vastine, niin siinä se on: Introvertti nainen. Moni määrittää itsensä introvertiksi, mutta aika usein moni tekee sen kulttuuriperimänsä pohjalta. Suomalaiset ovat sisäänpäin lämpenevää kansaa ja jos vertailee oikeasti introvertin temperamentin omaavaa tavalliseen suomalaiseen kaduntallaajaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Ja mitä tulee eri temperamenttien yhteensopivuuteen, niin väittäisin sopivaksi yhdistelmäksi introvertin naisen ja ekstrovertin miehen. Tämä on oma mielipiteeni ja perustuu kyllä käytännön kokemukseen, mutta muunlaisetkin temperamenttiyhdistelmät toimivat varmasti. Se yhdessä toimeen tuleminen kun ei ole pelkästään kiinni omasta ja toisen temperamentista. Kyse on enemmänkin siitä, että elävätkö molemmat samassa tempossa, samalla aaltopituudella ja jakavatko he samanlaista arvopohjaa. Eläimiä rakastava nainen harvemmin tulee toimeen saman katon alla eläimiä vihaavan miehen kanssa. Taas. Voi se kyllä toimia, mutta kitkaa siitä yhteiselosta ei tule puuttumaan.

Introvertit naiset ovat tunneälykkäitä ihmisiä, sille ei voi mitään. Väsymättä he analysoivat oman mielensä kiemuroita ja heille on tyypillistä olla sivusta seuraajina.

Introvertti nainen pidättää sisällään hyvin paljon, eikä tälle tule ensimmäisenä mieleen jakaa ajatuksiaan miehen kanssa. Voi olla, että perinteiset sukupuoliarvot ovat osuneet tällaiselle ihmiselle kuin nenä päähän. Mies määrää ja nainen vikisee. Onko tällainen ihminen sitten onnellinen tällaiseen järjestelyyn. Ei välttämättä ja harvoin täysin tyytyväinen.

Mitä tarkoitan tuolla ensimmäisen kappaleen kuvauksella, ”pidellä kuin kukkaa kämmenellä?” Se on kirjaimellisesti sitä, että vuorovaikutuksen osalta introvertille naiselle pitää antaa ympäristössä rauha, jos meinaa selvittää tällaisen temperamentin omaavan ajatusmaailman. Se on pitkäjänteistä työtä, siinä pitää rakentaa vahva luottamussuhde ja olla kärsivällinen. Pitää antaa toiselle aikaa rentoutua ja muistuttaa, että ”puhu hyvä ihminen, minä haluan kuulla sinun mielipiteesi. Lupaan, etten arvostele sitä. Haluan tietää sen, sillä vain siten voin ottaa sinut paremmin huomioon.” Edelliset sanat olivat vapaasti lainattu omasta elämästäni, olen ne joskus lausunut hieman vastaavanlaisessa muodossa, eikä siitä ole kovinkaan kauan. Vaikutus oli hämmästyttävän nopea, sillä keskustelukumppanini alkoi puhumaan mielipiteitään ja tunteitaan ääneen jo saman vuorokauden aikana. Se on melkoinen suoritus introvertilta. Vai oliko se sittenkin saavutus minulta itseltäni? Tiedä häntä.

Introvertit naiset ovat tunneälykkäitä ihmisiä, sille ei voi mitään. Väsymättä he analysoivat oman mielensä kiemuroita ja heille on tyypillistä olla sivusta seuraajina. He eivät ehkä turvaudu välittömään vuorovaikutukseen ympäristössään, mutta heidän vastaanottimensa on jatkuvasti päällä. Se johtaa erinomaiseen tunneälyyn, mutta voi joskus johtaa myös siihen liittyen väärinkäsitysten syntymiseen. He alkavat kuvitella, että kaikki muutkin ovat yhtä lailla ylianalysoivia ja käsittävät pian eleitä sekä ilmeitä väärin. Heille täytyy siis muistuttaa kahdesta asiasta: Kaikki eivät ole yhtä monitahoisia ja -mutkaisia ihmisiä kuin he itse, ja kukaan ei hallitse telepatiaa eli ajatusten siirtoa. Epäselvissä tilanteissa pitäisi aina muistaa kysyä ja jos jokin asia painaa vähänkin mieltä, niin pitäisi muistaa sanoa niistä. Harvoista asioista todellisessa elämässä joutuu viemään päänsä pölkylle.

Ja korjataan vielä tämä väärä käsitys: Introvertti nainen vaikkakin on sisäänpäin lämpiävää sorttia, niin siitä ei saa vetää suoraa johtopäätöstä hänen seksuaalisista tarpeistaan. Voi olla, että niitä on jopa laiminlyöty hyvin paljon. Tässä astelee esiin vihdoin väittämäni toimivasta temperamenttiyhdistelmästä introvertti nainen ja ekstrovertti mies: Ekstrovertti uskaltaa ottaa introvertin tiukkaan halaukseen, siinä missä introvertti jää pohdiskelemaan toimintansa vaikutusta ja saattaa jopa unohtaa moiset välttämättömät vuorovaikutustoimet. Introverttien suhteessa voi olla tietysti paljon hyvää, mutta pystyvätkö he vastaamaan toistensa toiveisiin ja fantasioihin? Saanen epäillä useassa tapauksessa, varsinkin niissä missä keskusteleminen ei ole kovinkaan luontevaa ja mutkatonta.

Ja korjataan nyt heti perään se toinenkin väärä käsitys: Introvertti nainen kaikesta huolimatta saattaa pitää myös kovistakin otteista. Se selviää vain kysymällä. Se, että toinen vaikuttaa olemukseltaan ujolta ja hiljaiselta, voi peittää alleen mitä mielenkiintoisempia fantasioita. Niin, se temperamentti liittyy vain vuorovaikutuksen tyypillisyyteen, ei ajatusmaailman raiteisiin.

Seksivinkkejä – miehille

Miehen käsiä ei ole luotu pitämään kiinni naisen jaloista tai käsistä kuin mitä tahansa koivuhalkoja, vaan niiden tarkoitus on vaeltaa naisen keholla.

Naisille ei tarvitse erikseen mielestäni kirjoittaa muunlaista seksivinkkiä kuin sen, että ”avaa perhana suusi ja opeta mies tuntemaan itsesi!” Keskitynpä siis miehille osoitettaviin seksivinkkeihin, jotka sinä naisena (mikäli sinulla on sellaiset sukupuolielimet haarojesi välissä) voit välittää varovaisesti miehelle.

Ehdottomasti tärkein asento on lähetyssaarnaaja ja sen eri variaatiot. Siitä ei pääse mihinkään. Se on ainoa asento, missä millä tahansa miehellä riittää peniksessä mitta ja jossa pystyy luomaan vaivattomasti samalla katsekontaktin. Lisäksi tuossa asennossa miehen vähäpätöiseltä tuntuva asennon muutos vaikuttaa välittömästi siihen, millä tavalla mies työntyy naisen sisään ja millaisen stimulaation tuosta saa naiselle aikaiseksi. Mikäli mies on enemmän pystyasennossa, niin kädet vapautuvat tuolloin naisen hyväilyyn. Ei klitoriksen, vaan koko vartalon.

Ennen kahteen muuhun asentoon ja niiden etuun siirtymistä otan käsittelyyn miehen kaksi tärkeintä seksuaalista elintä, eli vasemman kouran ja oikean kouran. Erityisesti niissä kourissa sijaitsevien sormien takia. Miehen käsiä ei ole luotu pitämään kiinni naisen jaloista tai käsistä kuin mitä tahansa koivuhalkoja, vaan niiden tarkoitus on vaeltaa naisen keholla. Päästä varpaisiin saakka, jos oikein kärjistetään. Jos toisen käden vie naisen kaulalle ja toisen antaa kulkea vapaasti, niin johan on erilainen seksikokemus. Itse asiassa jokainen seksiakti voi olla erilainen kokemus, sillä silloin se seksi ei ole pelkkää sisään-ulos-sisään-toimintoa, vaan siinä tapahtuu jotain muutakin. Naisen tehtävä on kertoa miehelle, että missä hänen namipaikkansa sijaitsevat ja millaisella intensiteetillä miehen pitää häntä koskea. Ohjata pitää ja täytyy myös, mies on edelleenkin kivikauden tuote!

Kaikkein intiimein asento on lusikka. Olette lähimpänä toisianne, kädet ovat molemmilla vapaana hyväilyä varten ja pienellä miehen kurottautumisella sekä naisen pään kääntämisellä saa aikaan katsekontaktin. Penetraation laatu on tässä asennossa hyvin pitkälle kiinni miehen ”miehisistä mittasuhteista”, muttei läheskään niin paljoa kuin seuraavassa.

Sakset ja sen muunnelma korkkiruuvi. Mies on joko kyljellään (nainen selällään) tai polvillaan (ja nainen kyljellään), jälkimmäisessä painopistettä siirtämällä mies voi vaikuttaa suuresti naisen saamaan stimulaatioon. Kyljellään ollessa miehen pituudella on väliä, mutta polvillaan ollessa sitä pääsee käytännössä koko kehon avulla riittävän lähelle naisen lantiota, jolloin vaateet pituudelle poistuvat. Tämä asento on ehdottomasti lempparini, sillä se on kuin luotu hieman käyrälle nahkatapille.

Näillä hakusanoilla löydätte yltäkyllin erilaisia kuvia ja visuaalisia apuja, jos edellä mainitut asennot eivät nimien puolesta avautuneet: Lähetyssaarnaaja – Missionary, Lusikka – Spoon tai Spooning, Sakset – Scissor tai Korkkiruuvi – Corkscrew. Mikäli se ei selvinnyt edellä, niin tuossa olen tarjoillut englanninkieliset vastineet suomalaisille termeille. Korkkiruuvista löytyy kuva esimerkiksi tämän linkin takaa (ohjaa ulkoiselle sivustolle).

Parasta seksiä – molemmille

Seksi on subjektiivinen kokemus, ja parhaaseen seksiin ei ole olemassa autuaaksi tekeviä vinkkejä. Hyvän kokemuksen eteen nimittäin joutuu valitettavasti näkemään vaivaa. Huonoiten oppia saat pornosta ja toiseksi vähiten viisastut kenenkään ulkopuolisen neuvoista, minä mukaan lukien. Paras neuvoja on partnerisi ja jos omaat edes hitusenkin kehittymishalua, niin sinusta tulee kyllä aikaa myöten mahtava rakastaja hänelle. Olit sitten nainen tai mies.

Kun otat huomioon toisen ihmisen kaikki aistit, niin et voi epäonnistua. Saatat tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovatkin edellytys uuden oppimiselle.

Mutta jaan tässä sellaisia vinkkejä, joita voisi pitää hyvin universaaleina ja jotka ovat myös käsitelty hyvin laajasti itse Kama Sutrassa. Korjataan virhekäsitys: Tuo kirja ei ole mikään panokirja, vaan opas toisen kohtaamiseen intiimisti ja aistillisesti.

Rentoutuminen on hyvän ja tyydyttävän seksin alku, joka saavutetaan kaikilla muilla tavoin kuin päihteillä. Hartia-, selkä- ja jalkahieronta ovat hyviä rentouttamismenetelmiä, joista itse suosin erityisesti jälkimmäistä. Sen etu on siinä, että sormivoimia ei juurikaan tarvitse ja selkähieronnasta poiketen oma selkä ei joudu koetukselle. Muita rentouttavia menetelmiä ovat miellyttävä, mutta rauhallinen musiikki ja niin sanottu tunnelmavalaistus. Hämärä voi tosin alkaa väsyttämään, joten kovan ja kirkkaan valon vaihtaminen pehmeämpään olisi suotavaa.

Vuosituhansia sitten on jo ymmärretty hygienian merkitys halujen herättämisessä, jota voi ryydittää erilaisilla tuoksuilla. Mikään ei ole niin haluja tappavaa kuin se, että haisee rankkitynnyriltä, vanhalta viinalta tai tuhkakupilta. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi haista noiden kaikkien yhdistelmältä. Peseytyminen ja erilaisten hajusteiden käyttäminen voi kuulostaa joidenkin ihmisten korviin itsestään selvyydeltä, mutta tälle maapallolle mahtuu myös niitä, joiden mieleen tällaiset asiat eivät ole pälkähtäneet.

Olen maininnut tässä tekstissä miehille osoitetuissa seksivinkeissä käsien käytöstä eri asennoissa. Se pätee myös kaikessa muussakin intiimissä kosketuksessa, nimittäin käsien kokonaisvaltainen käyttäminen. Hyväilemisen pitää olla napakkaa, mutta ei mitään kourimista. Tarkoituksena kun on aiheuttaa mielihyvää, eikä kivun tunnetta. Hyväilyssä kannattaa muistaa se, että ihmisen koko ihon alue on täynnä tuntoreseptoreita, niin sanottuja Meissnerin kappaleita. Niitä löytyy erityisen paljon huulista, sormista ja jalkapohjista. Erogeenisilla alueilla olevat tuntoreseptorit eivät ole siis ainoita, jotka tulee muistaa hyväillessä toista. Oletko esimerkiksi kokeillut hyväillä sormenpäillä toisen huulia? Jalkapohjissa on erityisiä vyöhykkeitä, jotka saavat joillakin aikaan kiihottumista. Itselläni sellainen vyöhyke sijaitsee kantapäästä hieman päkiään päin, ja se aiheuttaa melkoisia väreitä koko lantion seudulle. Vyöhyketerapiassa käytettävät vyöhykekartat ovat suuntaa antavia, niistä on tietysti hyvä lähteä opiskelemaan aihetta, mutta on hyvä muistaa jokaisen ihmisen erilaisuus tässäkin asiassa. Toiselta saatava palaute on se tärkein saatava oppi aivan kaikessa.

Viimeinen, mutta tärkein neuvo

Viimeinen, mutta se tärkein oppi tulee tässä: Puhuttujen sanojen merkitys unohdetaan aivan liian usein. Myös se, että äänenpainolla on puhuttaessa todella suuri merkitys. Viehättävä ja miellyttävä puhetapa yhdistettynä kuulijan mielikuvaan siitä, että toinen tuo jo ilmi puheessaan kuinka tämä puhuja haluaa kuulijan kaikilla mahdollisilla tavoilla, aina näköaistimuksesta kosketukseen ja seksin harrastamiseen saakka, voi kiihottaa äärimmäisen paljon. Jo ennen minkäänlaista kosketusta. Ja jos tuota puhetapaa muistaa harjoittaa viettelystä seksin kautta kliimaksin jälkeiseen hyväilyyn asti, niin tuollaiset seksikokemukset jäävät takuulla mieleen.

Kaikki nämä edellä mainitut vinkit perustuvat sen yhden ja tärkeimmän seksuaalisen elimen stimulointiin: Aivot. Kun otat huomioon toisen ihmisen kaikki aistit, niin et voi epäonnistua. Saatat tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovatkin edellytys uuden oppimiselle.

 

Seksiä, sekä muita ensimmäisiä kertoja

Sormet kulkeutuivat paitani alle ja nostivat sitä, jotta käsi pääsi kunnolla sen alle ja mittailivat matkallaan jokaisen lihakseni hyvin tarkasti. Vedin häntä lähemmäs itseäni, hänen lantionsa omaani vasten ja hyväilin hänen alaselkäänsä. Hänen kätensä teki edelleen matkaansa keskivartaloani myöten, tehden käännöksen rintakehälläni, palaten alaspäin kylkeäni pitkin ja pysähtyen hetkeksi kohdatessaan alushousuni. Etu- ja keskisormi livahtivat lantioresorin alle, johdattaen koko käden jalkojeni väliin. ”No huhhuh”, hän sanoin naurahtaen. Yritin nähdä hänen kasvojaan pimeydessä ja sanoin hänelle, että ”pitäisi käydä nukkumaan. Sulla on työpäiväkin huomenna”, jolloin nostin hänen alushousujensa reunaa hieman ylemmäs. ”Joo, niin pitäisi.”

Olen nenäni koosta saanut kuulla, mutta voinut sitten hiljaa mielessäni lohduttautua mittasuhteiden epäsuhdalla muiltakin kehon osilta.

Tuona yönä tosin nukkuminen tuli mieleen vasta reilua tuntia myöhemmin, sillä sitä ennen tapahtui hyvin paljon. Hän muun muassa nauroi katketakseen sille toteamukselleni, että ”onneksi luoja sentään kompensoi suurta nenääni jossain muussakin mittasuhteessa, niin ei tarvitse olla vitun pahoilla mielin sen päätä rumentavasta vaikutuksesta. Olen nenäni koosta saanut kuulla, mutta voinut sitten hiljaa mielessäni lohduttautua mittasuhteiden epäsuhdalla muiltakin kehon osilta.” Tuon lisäksi teimme asioita ensimmäisen kerran ja tuohon yöhön liittyi niin paljon odotuksia, että on suoranainen ihme, kuinka seksistä ylipäätään tuli yhtään mitään.

Kun sitten aamutuimaan seisoin alastomana hänen makuuhuoneensa ovella, katsellen häntä ja odottaen aamukahvien valmistumista, hän katsoi minua päästä varpaisiin. ”Nyt susta voisi ottaa kuvan.” Kuvaa ei tuona aamuna otettu, mutta uskoisin tuon kaiken, sitä edeltävän ja sitä seuranneen jääneen hänelle valokuvamaisena muistiin. Sellaisena se ainakin itselleni jäi. Olin edellisenä päivänä jo miltei luovuttanut ja lähtenyt kotiin ajamaan, kun sain viestin. ”Mä olin jo valmis laittamaan viestin, että tuu vaan.” ”Odota, mä tulen hetkeksi.”

..tein sen kuin jännittäessä veden kylmyyttä ennen siihen hyppäämistä keväällä ensimmäistä kertaa.

Seksiä voisi pitää intiiminä asiana, jota ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen jakaa tuiki tuntemattomien kanssa. Ei se niin ole. Ne intiimeimmät asiat liittyvät niihin asioihin, jotka salaamme läheisiltämme ja uskaltaudumme jakamaan vasta sitten, mikäli kykenemme luottamaan toiseen. Paljastetut asiat ovat oikeasti todella intiimejä, niiden paljastamiseen liittyy pelkoa ja ensimmäiset sanat tulee lausuttua aina melkoisen jännityksen vallassa. Siksi minulle ei tulisi mieleenkään kirjoittaa asioista, joista keskustelimme ennen sänkyyn päätymistä. Seksi? Omakohtaisten mieltymysten kertomisessa ei mitään ongelmaa. Toisen paljastamat ajatukset minusta ja hänestä itsestään. Ajatukset, jotka ovat pyörineet päässä koko päivän? Ne seuraavat mukanani sellaisenaan hautaan saakka.

Se kaikkein intiimein asia, jota en teille valitettavasti paljasta ja jonka jaoin hänelle vastikään, aiheutti minulle sydämen tykytyksiä, suoranaista heikotusta ja koko kehoa koskettanutta heikkoutta. Mietin jatkuvasti, miten hän siihen reagoisi, miten hänen käsityskykynsä muuttuisi täysin minua kohtaan. Kun lopulta päätin avata suuni, niin tein sen kuin jännittäessä veden kylmyyttä ennen siihen hyppäämistä keväällä ensimmäistä kertaa. ”Kerran se vain kirpaisee, tuntuuhan se ihan helvetin kylmältä! Entä sitten saatana?” Hämmästykseni oli kuitenkin melkoinen, kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Keskustelu jatkui, en saanut edes kummeksuvaa katsetta osakseni. Olenko oikeasti elänyt elämääni näin arkaillen?

Lukija. Pohdi tätä asiaa omaan elämääsi sovitettuna: Mitä olisikaan tapahtunut, jos silloin kerran olisit uskaltautunut avaamaan suusi ja puhumaan ne kaikkein intiimeimmät asiasi hänelle? Olisiko pelolle ollut aihetta vai olisiko keskustelu jatkunut aivan tavan tapaan? Mitä jos nyt seuraavaksi menisit tai soittaisit ja puhuisit sille sinulle tärkeimmälle ihmiselle ne salaisimmat asiasi, jotka ovat olleet taakkanasi tuossa suhteessa ja joita olet arkaillut ikinä paljastaa? Sillä ei ole niinkään väliä, onko kyseessä minkä laatuinen suhde, sen läheisyydellä on vain väliä. Tärkeintä on se, että valitset läheisimmän suhteen elämässäsi.

Seksiä pimeään syksyyn

Lähde: Flickr.com

Palataanpa jälleen kestosuosikin eli seksin ääreen. Sillä onhan se aika vuodesta, kun pimeys jatkaa valloitustaan, mutta valkoisen lumipeitteen hohto saa meihin valettua salaperäistä voimaa näinä hetkinä. Ja onhan se muitakin puhuttanut viime päivinä: Larissa on kirjoittanut hienosti BDSM:stä Teekutsuilla blogissaan, Sami käsitteli kirjoituksessaan naisen haluttomuuden stereotypiasta ja Marianne otti kantaa ”sen” kokoon.

Hatut pois päästä, seksi on ihmisyyden yksi kauneimmista esiintymisen muodoista. Siitä ei vain pääse mihinkään. Epätyydyttävä, pelkästään himoja tyydyttävä seksi on mitä todennäköisemmin tuttua melko usealle. Epätyydyttävä, ei oikeastaan minkäänlaisia fiboja synnyttävä seksi vielä useammalle naiselle. Joillekin se on rutiini, joka pitää vain hoitaa alta pois, kun kuuluuhan se suorituksena parisuhteeseen. Mielestäni se on huutava vääryys, jos seksiin liittyy jotain mikä hämärtää sen ydinjutun: Mielihyvän tuottamisen toiselle.

Mitä? Ajatteleeko mies partneriaan? Aivan ennen kuulumatonta, painokoneet seis! Noh noh, eipäs sentään hätäillä. Meitä ihmisiä mahtuu tälle pallolle melkoisen moneen junaan, mutta tasapainoisen ja terveen arvomaailman omaava ihminen tulee välittäneeksi lähimmäisistään. Kahden aikuisen ihmisen välisessä intiimissä suhteessa siihen kuuluu toisen huomioon ottava seksuaalielämä. Seksuaalielämä ei ole pelkästään itse seksiin rajoittuva käsite, vaan se on jotain niin paljon suurempaa. Olen käsitellyt sitä aiemmassa blogitekstissäni ja suosittelenkin Maaret Kallion ja Taru Jussilan kirjaa Syvyyttä seksiin: Kohti elävämpää seksuaalisuutta iltalukemiseksi niin sinkuille kuin pariskunnille.

Seksuaalielämän paljastamat ongelmat nimittäin eivät välttämättä liity itse aktiin, vaan ne voivat olla oire jostain syvemmällä omassa psyykessä olevasta vauriosta. Ja vauriot ovat korjattavissa, usko pois. Niiden korjaamiseen, jos malttaa käyttää voimavaroja ja ennen kaikkea aikaa, niin yllättävästi itse seksiaktikin saattaa alkaa tuottamaan yllättävää mielihyvää. Siis niille, jotka eivät ole siitä aikaisemmin saaneet mitään. Mitään ihmeitä se ei saa aikaan, mutta seksistä alkaa saamaan irti paljon sellaista, mitä ei ehkä luullut siihen liittyvän.

Seksin ja itse seksuaalisuuden peruskysymys itselleni on ollut aina tämä: ”Haluaako kukaan minua?” Ja siitä johtuu hyvin helposti jatkokysymys: ”Mikä tekee minusta sitten haluttavan?” Vastaukset yllättävät, jos alkaa tarkastelemaan muiden toimintaa itseään kohtaan. Tarkastellaanpa siis muutamia havaintoja.

”Katseesi on aika läpitunkeva”, on ehkä kuulemistani asioista se lempparini. Mitä katseeni siis viestii? Ensinnäkin se kertoo sen, miten vahvasti olen kiinnostunut toisesta ja tämän tunne-elämästä, tämän ajatuksista. Kiinnitän huomiota ja silloin kun vastaanottimeni on viritetty oikealle taajuudelle, minä olen läsnä. Sen näkee ja havaitsee katseeni intensiivisyydestä. Olen huomannut, että herkimmät ja Jungilaisen määritelmän mukaiset introvertit kokevat sen hyvin voimakkaasti. Se pistää joskus ”pasmat sekaisin” kun joku katsoo intensiivisesti ja siitä katseesta näkee, että katsoja tekee jatkuvia havaintoja ja ottaa vastaan ihan joka ikisen liikkeen, eleen, muutoksen ja viestin toiselta vastaan.

”Sinussa on karismaa”, tulee sitten mielenkiintoisena toteamuksena aina silloin tällöin vastaan. Otetaanpa sanakirjamääritelmä sille:

Compelling attractiveness or charm that can inspire devotion in others. Lähde: Lexico.com, Oxford Dictionary. Käännös: Vastustamatonta puoleensavetävyyttä tai viehätysvoimaa, joka voi herättää omistautumista toisissa.

Täysin nappi määritelmä, sillä olen käyttänyt omaamaani karismaa esimerkiksi opetustyössä. Olen saanut oppilaani omistautumaan oppimiselle inspiroivan motivoinnin avulla ja siihen olen heittäytynyt koko olemuksellani, sillä vähemmästä havaitsisi vähän kömpelömpikin jonkinlaisen teennäisyyden.

Ja nappi määritelmä sille, että olen herättänyt omistautumista myös intiimeissä kanssakäymisissä. Ja siinä on suuri vaaran paikka. On suorastaan vahingollista, jos kumppani tai partneri alkaa kiinnittämään enemmän huomiota minun tarpeisiini kuin omiinsa. Se johtaa nimittäin aikaa myöten hänen omien tarpeidensa laiminlyöntiin. Parisuhteessa molempien velvollisuuksiin kuuluu omista tarpeista huolehtiminen ja niistä toiselle viestintä. Pitää osata vaatia, pitää osata puolustaa omaa tonttia. Voi kuulostaa selviöltä joissain parisuhteissa, joissa ei sitten muuta tehdäkään kuin puolustetaan verisesti omia mieltymyksiä ja tarpeita toisen ymmärtämisen sekä kuuntelemisen kustannuksella.

”Missä helvetin vaiheessa tulee ne seksivinkit?”, saattaa jollain lukijallani tulla mieleen tässä vaiheessa. Pahoittelen, mutta se mikä toimii yhden kohdalla, voi aiheuttaa vilunväreitä ja suoranaista hylkimistä toisella. Kun yksi ihminen saa sähköisiä purkauksia mielihyväkeskuksessaan sisäreiden hivelystä, niin toinen ihminen taas saa mielettömät kutiamisrefleksit ja alkaa sätkimään vimmatusti. En voi siis neuvoa sinua siinä, mikä on sinun velvollisuutesi: Tutustu toisen mieltymyksiin, kehoon ja fantasioihin. Penetraatio ja siihen liittyvät asennot ovat noin 10 % seksistä, loput 90 % koostuu näistä: Äänenpaino, puhetavan leikkisyys, katsekontakti, etäisyyden vaihtelut, koskettaminen, vuorovaikutteinen puhetapa, huomioon ottaminen, huomion vaatiminen, ympäristön muovaaminen tai rauhoittaminen miellyttäväksi, tuoksumaailma… Voisin jatkaa listaa, mutta taisit jo hiffata mitä ajoin takaa.

Jos nyt näin tekstini loppupuolella sinulla heräsi kysymys: ”Voihan vittu, olen missannut aika paljon”, niin ei mitään hätää. Menneet on menneitä, ja jos niihin liittyy jotain syvällisempiä dilemmoja, niin ne ovat hoidettavissa. Parasta keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan, sekä sen intiimimmän suhteen kehittämiseen. Jos sellaista ei ole, niin itse asiassa näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä sellainen tulee omaan elämään hyvinkin liukkaasti. Sen nimittäin voi aistia alitajuisesti, jos kohtaa sinut itsensä kanssa olevan ihmisen tuolla kadulla. Mark my words.

Luvassa ruokaa, seuraa ja rajua (aistillista) seksiä

Menen tänään Kouvolaan tapaamaan viime joulukuussa Tinderissä tutustumaani naiseen, jonka kanssa olen keskustellut Messengerin välityksellä viime ajat tiiviisti. Olemme sopineet, että teen meille aasialaisvaikutteisen ruokalajin ja jonkun jälkiruoan, keskustelemme, katsomme elokuvaa ja mitä todennäköisemmin harrastamme hyvin rajua seksiä. Olemme keskustelleet paljon seksistä ja erityisesti siitä, mikä toista miellyttää. Oikeastaan tämän päivän kulusta voin sanoa sen, että juuri tuosta seksistä taidan ainoastaan tietää hyvin tarkan ohjelman. Sen lisäksi, mitä teen meille ruoaksi.

Lähde: Flickr.com

Samaan aikaan olen tutustunut FB:n kautta toiseen naiseen, jonka kanssa olen myös keskustellut kerrallakin useita tunteja. Hänen ei pitänyt tutustua minuun, vaan käydä kertomassa, että huumorintajuni kolahtaa häneen täysin. Olen tutustunut häneen ja ollut hänelle avoimen rehellinen, olen totisesti nauranut sydämestäni hänen huumorilleen, sillä se on ollut omani kanssa todella samankaltaista. Eilen illalla keskustelimme siitä, että olen menossa naisen luokse Kouvolaan ja siitä, että mitä se pitää sisällään. Lopulta lupauduin kertomaan siitä, millaisesta aistillisesta seksistä itse pidän tai oikeastaan millaisen antamisesta pidän, kertoen sen kaiken tarinan muodossa. Ilokseni huomasin, että mieltymyksemme kohtaavat lähes täysin. Tuon jälkeen sovimme, että tapaamme ensimmäisen kerran kahvin merkeissä ja lupauduin yrittää saada hänet purskauttamaan hänen juomansa kahvin ympäriinsä, huumoria apunani käyttäen.

Tätä lukiessa voisi kuvitella, että olen vain seksin perässä ja haikailen useiden naisien perään. Se ei pidä kuitenkaan paikkansa, vaan toteutan omaa persoonaani ja mieltymyksiäni täysin avoimesti sekä toiselle osapuolelle rehellisesti kertoen. Kun toisen ei tarvitse arvailla ja olettaa, ja vaikka kertomani ei ihan kaikilta osin olisikaan toisen ihanteiden mukaista, niin minuun voi sentään luottaa. Pystyn saamaan sellaista luottamusta kuin hyvältä ystävältä voi vaatia ja se on se tärkein asia, mitä haen. Hyviä ystäviä, niin miehistä kuin naisista ja naisten osalta vieläpä aikuiseen tapaan keskustellen ja sopien asioista, niin kuin aikuiset tekevät.

Ja mitä seksiin tulee, niin se on minulle yksi osa ihmisyyttä. Jos seksuaalinen vetovoima on molemminpuolista, niin olisi aika lailla vastoin ihmisluontoa olla ryhtymättä toteuttamaan noita haluja. Ja kun asioista voidaan puhua avoimesti ja ilman pelkoa siitä, että tulisi torjutuksi muuten kuin joidenkin mieltymysten osalta, niin saa luotua turvallisuuden tunteen ilmapiirin. Silloin ei tarvitse hävetä tai kainostella omia mielitekojaan, halujaan tai odotuksiaan. Niistä voi kertoa avoimesti ja samalla voit ilman ennakkoluuloja ottaa vastaan toisen juuri sellaisena ihmisenä kuin tämä on.

Olen tämän muutoksen ja korjatun suhtautumisen osalta ihmissuhteissa saanut viimein mielenrauhan. Ei tarvitse stressata parisuhteen muodostumista, sillä se ei ole päämääristä edes kärkiviisikossa. Ei tarvitse miettiä, millaisen kuvan sitä toiselle antaa ilman, että tulisi torjutuksi. Ja voit olla täysillä ottamassa toisen huomioon, kun ei tarvitse pelätä toiseen leimautumista. Leimautuminen ja rakastuminen ei ole huono asia, päinvastoin, ainakin omasta mielestäni. Eikä rakastumisen tarvitse olla parisuhteen yksinoikeus. Rakastammehan me läheisimpiämme ja lapsiamme, vaikka se arki ei aina sen suhteen olisikaan kuin saduista.

Entinen avopuolisoni on myös täysin tietoinen suhtautumiseni muutoksesta ja hän on varoittanut minua. Arvostan sitä, että hän välittää minusta tunteideni osalta ja olen kyllä pohtinut tätä asiaa enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kun en koe mustasukkaisuutta näistä kahdesta naisesta, en koe palavaa tarvetta saada toisen elämän yksinoikeuden itselleni hinnalla millä hyvänsä ja olen tässä mukana kokonaan, rehellisesti ja omana itsenäni. Pettymyksiä tulee aina, isoja ja pieniä, mutta uhkaa henkisestä musertumisesta ei ole niinkään paljon kuin tiiviin parisuhteen osalta. Nyt voin pohdiskella ja miettiä myös tulevaisuutta vapaammin, omalta osin ja siltä osin, millainen ystävä voin toisille olla. Pidän rakkauden tunteesta ja rakastamisesta, eikä sitä tarvitse tässä tilanteessani paloitella osiin. Osaan rakastaa kaikkia yhtä paljon, kaikilla tunteillani ja koko kehollani.

K-18, vai onko? Ajatuksia seksuaalisuudesta miehen näkökulmasta.

Ceziceu @ flickr.com

Jos jotain olen seksuaalisuudesta ja ylipäätään seksistä oppinut, niin meillä miehillä olisi hyvin paljon opittavaa naisilta. On kovin kummallista, että kulttuurissamme on yleistä miesten maskuliinisuuden korostaminen ja yhtäläisyysviivan vetäminen seksiin. Mitä enemmän olen asiaan ihan ajatuksella perehtynyt, niin asia ei suinkaan ole näin yksinkertainen.

Nainen jos mikä on seksuaalisesti moniulotteinen ihminen, jossa yhdistyy emotionaalisuus, läheisyys ja varsinainen seksi. Kun mies alkaa olla iältään ja elämänkokemukseltaan tasaveroisessa asemassa, niin silloin olemme käytännössä jo tippuneet tuosta kelkasta. Ei ihme, että miehet tuntuvat olevan Marsista ja naiset Venuksesta.

Ei tämä kuitenkaan sitä tarkoita, että mies olisi niin yksinkertainen kuin saattaisimme olettaa. Yhtä lailla mies kaipaa, joskin sitä myöntämättä, läheisyyttä, kosketusta, kauniita sanoja ja pitkää esileikkiä. Kun mies kasvaa nuoruusvuosistaan ja logiikkaa alkaa säätelemään hormonien sijaan aivojen otsalohkot, niin alamme kaivata seksuaaliselta kanssakäymiseltä samankaltaisia asioita kuin naiset. Olemme kokeilunhaluisia, haluamme muutakin kuin pelkkää yhdyntää ja välitämme aidosti partnerimme toiveista.

En voi kuitenkaan yleistää, vaan puhun omasta kokemuksestani. Totta kai meissä miehissä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi tai kieltäytyvät hyväksymästä naisia tasaveroisina ihmisinä miesten rinnalla. Elämäämme saattaa säädellä sellaiset harhaluulot, että mies ainoastaan saa olla vapautunut ja ilmaista seksuaalisuuttaan, kun taas naisen täytyy olla neitseellisen esimerkillinen ja pidättyväinen.

No mitä ihmeen tekemistä seksillä ja seksuaalisuudella on mielenterveyden kannalta? Sillä on huomattavan suuri merkitys meille ihmisinä, pelkkä emotionaalisuus ja rakastaminen eivät riitä. Seksi on yksi fyysisistä tarpeistamme ja meidän pitäisi osata keskustella siitä yhtä luontevasti kuin muista arkipäiväisistä asioista. Ei seksi ole mikään erikoistilanne, se kuuluu arkielämäämme yhtä tiiviisti kuin syöminen. Se millä tavalla tämä ilmenee arjessamme, niin on jokaisen ihmisen ja jokaisen partnerin oma asia, josta täytyy päästä yhteisymmärrykseen.

Hyvin hankalaahan se on seksistä puhua luontevasti, jos emme kykene ensin puhumaan luontevasti tunteistamme. Meitä säätelevät yhteiskunnan ja ympäristön moraalikäsitykset, jolloin tunteista puhuminen koetaan eräänlaiseksi tabuksi jopa ydinperheissämme. Hyvä jos tämä väittämä ei pidä paikkansa kaikkien perheiden osalta, sillä silloin ollaan oikealla polulla. Jos tunteista ja seksistä ei pysty puhumaan ilman häpeän tunnetta, niin silloin on odotettavissa suuria ongelmia ihmissuhteissa.

Asioista voidaan puhua ja keskustella myös ilman yleistyksiä, eräänlaisia turhanpäiväisiä stigmoja. Ei miesten saunaillassa useinkaan keskustella (paljastuksena kaikille naisille) rehvakkaasti omia seksiseikkailuja ihannoiden, vaan saatetaan pohtia täysin loogisesti siitä mitä ”ne naiset haluavat”. Jaamme neuvoja toisillemme ja puramme ongelmia. Keskustelemme asioista lähes samalla tasolla kuin naisetkin, mutta aivojemme kemian yksinkertaisuudesta johtuen emme vedä yhtäläisyysviivoja ihan kaikkien merkitysten välille. Keskustelemme parisuhteista yksinkertaisella tavalla, mutta emotionaalisesti samalla tasolla naisten kanssa.

On hyvin harmillista, että miesten kielenkannat löystyvät vain alkoholin vaikutuksesta. Käsittääkseni seuraava sukupolvi kykenee myös keskustelemaan ilman tuon turmiollisen aineen vaikutustakin. Olisi hienoa istua saunaillassa nuoremman sukupolven kanssa, joka kykenee puhumaan aiheesta kuin aiheesta ilman häpeää ja pelkoa tabuista. Puhuttaisiin ja samalla oppisimme toisiltamme sen kaiken hauskanpidon ohella. Kuten mainitsin, puhun omasta kokemuksestani. Se saattaa kuulostaa monen korvaan utopialta. Toivottavasti olen väärässä.