Mitä ajattelen kehostani?

Kun näen kehoni kuvastuvan peilistä, niin näen edelleen sen saman ruipelon kuin 15 vuotta sitten. Jos tarkastelen kuvaani tarkemmin, niin näen yhden muutoksen ja se liittyy ihooni ja sen ikääntymiseen. En ole enää nuori, mutten ole vanhakaan. Huulet ovat edelleen samat, nenäni yhtä epäsymmetrinen kuin lapsena ja silmistäni kuvastuu kierteisgalaksi, jostain tuolta universumin laidalta aikojen alusta.

skin
Huuleni ovat täsmälleen samat kuin 15 vuotta sitten.

Kehoni on myös eräänlainen salakirjoitus henkisestä hyvinvoinnistani. Viime syksynä rankkojen elämänkokemusten myötä kehoni käytännössä riutui ja painostani hävisi lyhyessä ajassa 15 kiloa. Vanhempani olivat muutoksesta niin huolissaan, että he suosittelivat minulle ruoan yhteyteen oikean voin käyttämistä levitteenä ja ruoanlaitossa. Alhainen painoni ja rasvaprosenttini teki sen, että palelin jatkuvasti. Sain selville, että palelu johtui kehon aineenvaihdunnan hidastumisesta. Ennen tuota huvituin ajatuksella, että kehossani ei ole rasvaa eristämässä. Olin väärässä, ja se säikäytti minut.

On minulla tapana keimailla naiselle, jos hän äityy kehumaan kehoani.

En ole koskaan ollut tyytyväinen kehooni. Se ei kykene kiitettävään kestävyysjuoksusuoritukseen teknisesti, eivätkä lihakseni kuvasta niiden sisältämää suorituskykyä. Voimaa ja kestävyyttä löytyy, mutta kaikesta yrittämisestä huolimatta lihakseni eivät suostu kasvamaan. Varpaani ovat mielettömän pitkät, niille on äitini antanut nimeksi harakanvarpaat. Ainoa asia, johon olen kehossani tyytyväinen, on vyötäröni ja se mitä löytyy jalkojeni välistä: Se on toiminut tähän mennessä riittävän hyvin. Sen koosta olen käynyt debattia kahden edellisen naisystäväni kanssa, joiden mielestä se on.. Oikeastaan heidän mielipiteellään ei ole väliä sen suhteen, ihan riittävän kokoinen se on minulle ja olen pitänyt seksuaalisesta suorituskyvystäni. Parempaakin huolta voisin siitä pitää, sillä elintapani eivät ole sieltä kaikkein terveimmästä päästä.

On minulla tapana keimailla naiselle, jos hän äityy kehumaan kehoani. Teen sen kiusoitellakseni, aiheuttaen toiselle osapuolelle kuumotusta ja henkistä mielihyvää. Keimailenko yksin peilin edessä? En. En kiihotu omasta kuvastani, enkä kovasta etsinnästä huolimatta löydä ikinä mitään hyvää sanottavaa kehoni mittasuhteista. Tarkastelen ja arvostelen vanhemmiltani saatuja geenejä, aivan kuin olisin saanut heiltä jämät veljieni saatua paremmat lähtökohdat omille kehoilleen.

Kehon realiteettien ymmärtäminen on vain hyvä asia.

Tyytymättömyys omaan kehoon ei ole oikeastaan kovin vakava asia näin miehenä, vaan enemmän sitä kantaa huolta sen terveydestä. Lihasten puuttuminen ei ole yhtään niin suuri harmituksen aihe, sillä tiedän kuitenkin näissä tikkukäsissä ja -jaloissa piilevän riittävästi voimaa. Sen verran, että voin mennen tullen kantaa satakiloisen tajuttoman palomiesotteella ja käytännön kokemuksen kautta tiedän kykeneväni kantamaan yli 60 kiloa painavan ihmisen sylissäni useamman sata metriä.

Kehon realiteettien ymmärtäminen on vain hyvä asia. Liikoja ei pitäisi luulla, sillä terveys on harvoin mikään vakio. Liiallinen vähättely taas saattaisi johtaa henkiseen pahoinvointiin, sillä ne hyvätkin puolet kehossa tulee kieltäneeksi. Kehonkuvansa vaaliminen on jokseenkin yhtä tärkeää kuin mielenterveydestä huolehtiminen, kunhan sen tekee kokonaisvaltaisesti. Sekin on hyvä ymmärtää, että epätäydellisestä kehostani pitävät ainakin jotkin naispuoliset ihmiset, vaikka se onkin kaukana valtavirtamedian suitsuttamista ihanteista.

On kehossani yksi suuri puute, joka minua ihan oikeasti harmittaa: Partani. Tai oikeastaan sen puute. Sänki kasvaa epätasaisesti ja leukani alla on sydämen muotoinen paljas alue. Kasvatin yhdessä vaiheessa pujopartaa vuoden ajan, mutta leikkasin sen kuultuani seuraavan kommentin: ”Onko sulla parta? Piti tulla ihan lähemmäs toteamaan, kun kauempaa ei nähnyt kunnolla!” Jos tiede kykenee jonain päivänä ratkaisemaan partani epätasaisen kasvuongelman, niin tulen ehdottomasti käyttämään tuollaisen hyödyn ja haluaisin ehdottomasti kokeilla tuuhean parran kasvattamisen edes kerran elämässä. Siihen saakka joudun tyytymään kahteen karvoitukseeni, jotka kasvavat tuuheasti. Ne ovat viikseni ja häpykarvoitukseni.

Miksi en riitä?

Katson häntä silmiin ja kuuntelen, kun hän kertoo kuinka rakastaa minua. Hän kertoo, miten nauttii seurastani ja arvostaa ystävyyttäni, puhuessaan hän mainitsee kumppanuuden. On ainoastaan yksi asia, mitä minä en voi tarjota ja se on muuttuminen toiseksi ihmiseksi seksin aikana.

2140857813_be15b7d374_b

Jos minulta olisi kysytty vuosikymmen sitten mitä mieltä olen avoimesta suhteesta, niin olisin varmastikin torjunut ajatuksen täydellisenä hömpötyksenä. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja suhteesta löytyy seksiä enemmän kuin riittävästi, niin miksi siihen pitäisi tuoda mukaan muita osapuolia seksin osalta. Nyt jos minulta kysyy mielipidettä asiaan, niin vastaukseni on seuraava: Minulle on aivan yhden tekevää kenen kanssa toinen harrastaa seksiä, kunhan pidetään huolta fyysisestä ehkäisystä eikä seksikumppaneihin muodosteta seksiä syvällisempää suhdetta.

Avoin suhde on tosin todella vaativa ihmissuhdejärjestely, joka vaatii todella kovaa luottamusta toiseen itsensä lisäksi. Pitää luottaa siihen, että toinen pitää yhteisistä pelisäännöistä kiinni ja asiat tulee hoidettua muutenkin turvallisesti. Jos asiat menevät pieleen, niin tuloksena voi olla täysin tarpeeton kolmiodraama tai toinen voi tuoda lahjaksi seikkailuiltaan sukupuolitaudin. Jos asiat sujuvat ongelmitta, niin ihminen saa mielenrauhan: Ei tarvitse olla mustasukkainen kenenkään kehosta ja silloin pystyy keskittymään kehittämään avoimen ihmissuhteen muita osa-alueita.

Jos toinen sotkee omat ihmissuhdekuvionsa, niin sehän ei suoranaisesti edes kuulu minulle.

Omasta itsevarmuudesta huolimatta takaraivoon saattaa hiipiä ajatus siitä, että miksi minä en riitä toiselle kaikessa? Jos on aina valmis tyydyttämään toisen seksuaaliset tarpeet, niin mihin niitä suhteen ulkopuolisia seikkailuja tarvitsee? Jos kiihotun aina toisesta, niin miksi toinen tarvitsee suhteen ulkopuolisia henkilöitä, jotka tekevät täysin saman, mutta eivät toisaalta tiedä yhtä hyvin hänen mieltymyksiään?

Itsessäni olen huomannut eräänlaisen henkisen kovettumisen prosessin, jonka myötä olen muuttunut ajan myötä melko välinpitämättömäksi. Välinpitämättömäksi sen suhteen, että minulle on oikeastaan aivan sama mitä toinen tekee, kunhan ei sotke minua mihinkään ylimääräiseen draamaan, jonka selvittelyyn joudun käyttämään aikaani. Jos toinen sotkee omat ihmissuhdekuvionsa, niin sehän ei suoranaisesti edes kuulu minulle. Ainoa toive on vain se, että toisen tehdessä tulevaisuuteen liittyviä valintoja tämä muistaisi antamani panoksen ihmissuhteeseemme ja ymmärtäisi, että olen pääasiassa toiminut pyyteettömyyden arvopohjalta käsin. Virheitä olen toki tehnyt ja tahallisestikin, mutta olen aina ottanut niistä täyden vastuun.

Pitää keskittyä siihen, että tekee itselle mieluisia asioita ja tuntee olonsa hyväksi.

Tällainen kehityskaari minulle ihmisenä on ollut haastava, sillä lapsuudesta lähtien olen aina kyseenalaistanut oman olemassaoloni. ”Miksi minä synnyin tähän maailmaan, mikä on minun roolini täällä? Miksi minusta tuntuu siltä, että synnyin väärään paikkaan ja väärässä ajassa?” Tuollaiset tuntemukset kun yhdistetään siihen tosiseikkaan, että läheisin ihmissuhteeni tällä hetkellä haluaa harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, tarkoittaa usein toistuvaa eksistentiaalista kriisiä. ”Mikä on minun todellinen arvoni ihmisenä? Milloin minä olen riittävä ja milloin minä en sitä ole? Mihin suuntaan minun tulee kehittyä, jotta toisen ei tarvitse alati miettiä tyydytystä muiden ihmisten kanssa?”

Pohdiskelujen myötä tulen yhä useammin ja todennäköisemmin siihen lopputulokseen, että meidän jokaisen tulee ottaa kaikki irti tästä yhdestä elämästä ja siihen ei kenenkään ulkopuolisen mielipiteet saisi vaikuttaa. Pitää keskittyä siihen, että tekee itselle mieluisia asioita ja tuntee olonsa hyväksi. Jos oma olo tulee hyväksi irtosuhteista parisuhteen rinnalla, niin sitten on tehtävä niin, jos kumppani siihen on myöntyväinen. Ja jos järjestely ei tunnu omasta mielestä hyvältä toisen sitä vaatiessa, niin silloin on aina mahdollisuus jättäytyä tuollaisesta ihmissuhteesta lopullisesti. Maailma on täynnä muitakin ihmisiä, joiden kanssa voi solmia toimivamman ihmissuhteen. Sen eteen vain täytyy nähdä hieman vaivaa.

Taivaallisen seksin etsijöille

22928635005_f5a700a1f6_b

Myönnä se. Etsit lakkaamatta Graalin maljaa, lähes taivaallista yhteyttä seksissä. Tuo järjettömän hekuman saalistus ajaa sinut välillä hulluuden partaalle, missä kyseenalaistat omat uskomuksesi ja perimmäiset motiivisi. Se on matka, jolla ei ole päätepistettä. Ja toivon sydämestäni, että et täysin löydä etsimääsi. En siksi, että olisin pahantahtoinen. Tämä on varoitus. Jos löytää etsimänsä, täytyy määrittää itselleen jotain uutta löydettävää pysyäkseen järjissään.

Taivaallinen seksi nimittäin ei muistuta juuri lainkaan tavanomaista seksuaalista kokemusta. Stimulaatioaistimus ja käsitys itsestä häviää sekä keho, jolla tuo koko kokemus luodaan, muuttuu aktin aikana aineettomaksi ja siten turhaksi. Ennen vajoamista yhteyteen toisen samalla tavoin kokevan kanssa keho lakkaa olemasta sielun vankila ja viimeisellä hetkellä pystyy kokemaan puhtaan energiavuon virtaavan itsestä toisen läpi johonkin aivan toisenlaiseen ulottuvuuteen. Sillä hetkellä saatat huutaa, että ”mitä vittua nyt oikein tapahtuu” tai mykistyä tuon suureen edessä täysin. Seksi voi olla subjektiivisena kokemuksena taivaallista, mutta tarkoitan nyt sitä kollektiivista kokemusta, jonka molemmat saattavat tuntea samaan aikaan toisistaan irrallisina olentoina.

Tuollaisen edellä kuvatun kaltaisen hetken jälkeen seksissä ei enää ole paluuta entiseen. Se voi joko latistaa sinut täysin tai sitten se jää muistoihisi encorena, jonkinlaisena ylimääräisenä lisänä seksissä. Se voi myös käynnistää eksistentialistisen kriisin. Tiedät kuitenkin, että olosuhteiden ollessa sopivat saatat löytää sen uudelleen. Vaan haluatko enää välttämättä löytää jotain jo kerran löydettyä?

Minulle tuo hetki tuli täytenä yllätyksenä ja parhaiten sitä voisi kuvata ruumiista irtoamiseksi. Epäilen, että mikään muu mielikuva tai tuhannet sanatkaan eivät kykene välittämään sitä kokemusta eteenpäin. On ainoastaan toinen ihminen tällä hetkellä, tällä maapallolla, joka ymmärtää mitä tuossa hetkessä oikein tapahtui. Näin tulee aina olemaan, sillä vain me kaksi olimme läsnä (ja olimme samaan aikaan olematta) tuossa hetkessä. Todennäköistä tulee myös olemaan, etten tule kohtaamaan ketään toista ihmistä tässä elämässä, jonka kanssa voisin yltää samaan kokemukseen seksi osalta.

Voin antaa sinulle vain yhden neuvon ja se on tämä: Varo mitä toivot! Mikäli toiveesi toteutuu, niin sinulla tulisi olla selkeänä mielessä mitä sen jälkeen tapahtuu ja on tapahtumatta.

Löydettyäni tuon Graalin maljan ikään kuin puolivahingossa olen joutunut määrittelemään itseni uudelleen seksuaalisella tasolla. Olen kysynyt itseltäni kysymyksen, että ”mitä jos tulevan kumppanini kanssa en pääse edes murto-osan päähän siihen mitä olen parhaimpana hetkenä saanut kokea?” Vastaustani en tähän jaa, sillä se ei saa vaikuttaa sinun omaan vastaukseesi. Kaiken lisäksi se on niin monimutkainen ja -tahoinen vastaus jopa itselleni, ettei sitä pysty typistämään yhteen tekstikappaleeseen.

Kannattaa unohtaa kaikki ulkoisesti mitattavat seikat, mikäli mielii löytävänsä etsimänsä. Kuten taruissa ja mytologioissakin, niin tämän Graalin maljan löytääkseen pitää kyetä irrottautumaan kaikesta fyysisestä. Ainoa ero satuihin on tosin se, että sen voi kuka tahansa löytää sopivan partnerin kanssa. Ja jos sitä ei elämänsä aikana löydä, niin ainakin sitä etsiessä on voinut pitää hauskaa.

Käsittelyssä seksi ja introvertit naiset

7692021252_8f7a9b56bd_b

Seksivinkkejä. Introvertti nainen. Parasta seksiä. Siinä hieman internet-hakuja, joiden yhteydessä blogini on tullut eteen hakutuloksissa. Yhtäkään näistä en ole käsitellyt aikaisemmin (ainakaan samassa yhteydessä), mutta tehdään asiaan pieni muutos tämän artikkelin myötä. Aloitetaan toisesta, siirrytään vinkkeihin ja lopulta siihen, millä tavoin seksistä saadaan parhaat puolet esiin. Varoitan jo välittömästi, tämä teksti on reilusti yli 1 400 sanaa pitkä! Varoitan myös siitä, että tästä tekstistä voit saada inspiraatiota, mutta loput sinut pitää itse hoitaa. Kukaan ei voi pidellä sinua kädestä, kun lähdet itse tälle tutkimusmatkalle.

Introvertti nainen

Jos kuvaukselle ”pidellä kuin kukkaa kämmenellä” pitäisi etsiä reaalimaailmaan liittyvä vastine, niin siinä se on: Introvertti nainen. Moni määrittää itsensä introvertiksi, mutta aika usein moni tekee sen kulttuuriperimänsä pohjalta. Suomalaiset ovat sisäänpäin lämpenevää kansaa ja jos vertailee oikeasti introvertin temperamentin omaavaa tavalliseen suomalaiseen kaduntallaajaan, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Ja mitä tulee eri temperamenttien yhteensopivuuteen, niin väittäisin sopivaksi yhdistelmäksi introvertin naisen ja ekstrovertin miehen. Tämä on oma mielipiteeni ja perustuu kyllä käytännön kokemukseen, mutta muunlaisetkin temperamenttiyhdistelmät toimivat varmasti. Se yhdessä toimeen tuleminen kun ei ole pelkästään kiinni omasta ja toisen temperamentista. Kyse on enemmänkin siitä, että elävätkö molemmat samassa tempossa, samalla aaltopituudella ja jakavatko he samanlaista arvopohjaa. Eläimiä rakastava nainen harvemmin tulee toimeen saman katon alla eläimiä vihaavan miehen kanssa. Taas. Voi se kyllä toimia, mutta kitkaa siitä yhteiselosta ei tule puuttumaan.

Introvertit naiset ovat tunneälykkäitä ihmisiä, sille ei voi mitään. Väsymättä he analysoivat oman mielensä kiemuroita ja heille on tyypillistä olla sivusta seuraajina.

Introvertti nainen pidättää sisällään hyvin paljon, eikä tälle tule ensimmäisenä mieleen jakaa ajatuksiaan miehen kanssa. Voi olla, että perinteiset sukupuoliarvot ovat osuneet tällaiselle ihmiselle kuin nenä päähän. Mies määrää ja nainen vikisee. Onko tällainen ihminen sitten onnellinen tällaiseen järjestelyyn. Ei välttämättä ja harvoin täysin tyytyväinen.

Mitä tarkoitan tuolla ensimmäisen kappaleen kuvauksella, ”pidellä kuin kukkaa kämmenellä?” Se on kirjaimellisesti sitä, että vuorovaikutuksen osalta introvertille naiselle pitää antaa ympäristössä rauha, jos meinaa selvittää tällaisen temperamentin omaavan ajatusmaailman. Se on pitkäjänteistä työtä, siinä pitää rakentaa vahva luottamussuhde ja olla kärsivällinen. Pitää antaa toiselle aikaa rentoutua ja muistuttaa, että ”puhu hyvä ihminen, minä haluan kuulla sinun mielipiteesi. Lupaan, etten arvostele sitä. Haluan tietää sen, sillä vain siten voin ottaa sinut paremmin huomioon.” Edelliset sanat olivat vapaasti lainattu omasta elämästäni, olen ne joskus lausunut hieman vastaavanlaisessa muodossa, eikä siitä ole kovinkaan kauan. Vaikutus oli hämmästyttävän nopea, sillä keskustelukumppanini alkoi puhumaan mielipiteitään ja tunteitaan ääneen jo saman vuorokauden aikana. Se on melkoinen suoritus introvertilta. Vai oliko se sittenkin saavutus minulta itseltäni? Tiedä häntä.

Introvertit naiset ovat tunneälykkäitä ihmisiä, sille ei voi mitään. Väsymättä he analysoivat oman mielensä kiemuroita ja heille on tyypillistä olla sivusta seuraajina. He eivät ehkä turvaudu välittömään vuorovaikutukseen ympäristössään, mutta heidän vastaanottimensa on jatkuvasti päällä. Se johtaa erinomaiseen tunneälyyn, mutta voi joskus johtaa myös siihen liittyen väärinkäsitysten syntymiseen. He alkavat kuvitella, että kaikki muutkin ovat yhtä lailla ylianalysoivia ja käsittävät pian eleitä sekä ilmeitä väärin. Heille täytyy siis muistuttaa kahdesta asiasta: Kaikki eivät ole yhtä monitahoisia ja -mutkaisia ihmisiä kuin he itse, ja kukaan ei hallitse telepatiaa eli ajatusten siirtoa. Epäselvissä tilanteissa pitäisi aina muistaa kysyä ja jos jokin asia painaa vähänkin mieltä, niin pitäisi muistaa sanoa niistä. Harvoista asioista todellisessa elämässä joutuu viemään päänsä pölkylle.

Ja korjataan vielä tämä väärä käsitys: Introvertti nainen vaikkakin on sisäänpäin lämpiävää sorttia, niin siitä ei saa vetää suoraa johtopäätöstä hänen seksuaalisista tarpeistaan. Voi olla, että niitä on jopa laiminlyöty hyvin paljon. Tässä astelee esiin vihdoin väittämäni toimivasta temperamenttiyhdistelmästä introvertti nainen ja ekstrovertti mies: Ekstrovertti uskaltaa ottaa introvertin tiukkaan halaukseen, siinä missä introvertti jää pohdiskelemaan toimintansa vaikutusta ja saattaa jopa unohtaa moiset välttämättömät vuorovaikutustoimet. Introverttien suhteessa voi olla tietysti paljon hyvää, mutta pystyvätkö he vastaamaan toistensa toiveisiin ja fantasioihin? Saanen epäillä useassa tapauksessa, varsinkin niissä missä keskusteleminen ei ole kovinkaan luontevaa ja mutkatonta.

Ja korjataan nyt heti perään se toinenkin väärä käsitys: Introvertti nainen kaikesta huolimatta saattaa pitää myös kovistakin otteista. Se selviää vain kysymällä. Se, että toinen vaikuttaa olemukseltaan ujolta ja hiljaiselta, voi peittää alleen mitä mielenkiintoisempia fantasioita. Niin, se temperamentti liittyy vain vuorovaikutuksen tyypillisyyteen, ei ajatusmaailman raiteisiin.

Seksivinkkejä – miehille

Miehen käsiä ei ole luotu pitämään kiinni naisen jaloista tai käsistä kuin mitä tahansa koivuhalkoja, vaan niiden tarkoitus on vaeltaa naisen keholla.

Naisille ei tarvitse erikseen mielestäni kirjoittaa muunlaista seksivinkkiä kuin sen, että ”avaa perhana suusi ja opeta mies tuntemaan itsesi!” Keskitynpä siis miehille osoitettaviin seksivinkkeihin, jotka sinä naisena (mikäli sinulla on sellaiset sukupuolielimet haarojesi välissä) voit välittää varovaisesti miehelle.

Ehdottomasti tärkein asento on lähetyssaarnaaja ja sen eri variaatiot. Siitä ei pääse mihinkään. Se on ainoa asento, missä millä tahansa miehellä riittää peniksessä mitta ja jossa pystyy luomaan vaivattomasti samalla katsekontaktin. Lisäksi tuossa asennossa miehen vähäpätöiseltä tuntuva asennon muutos vaikuttaa välittömästi siihen, millä tavalla mies työntyy naisen sisään ja millaisen stimulaation tuosta saa naiselle aikaiseksi. Mikäli mies on enemmän pystyasennossa, niin kädet vapautuvat tuolloin naisen hyväilyyn. Ei klitoriksen, vaan koko vartalon.

Ennen kahteen muuhun asentoon ja niiden etuun siirtymistä otan käsittelyyn miehen kaksi tärkeintä seksuaalista elintä, eli vasemman kouran ja oikean kouran. Erityisesti niissä kourissa sijaitsevien sormien takia. Miehen käsiä ei ole luotu pitämään kiinni naisen jaloista tai käsistä kuin mitä tahansa koivuhalkoja, vaan niiden tarkoitus on vaeltaa naisen keholla. Päästä varpaisiin saakka, jos oikein kärjistetään. Jos toisen käden vie naisen kaulalle ja toisen antaa kulkea vapaasti, niin johan on erilainen seksikokemus. Itse asiassa jokainen seksiakti voi olla erilainen kokemus, sillä silloin se seksi ei ole pelkkää sisään-ulos-sisään-toimintoa, vaan siinä tapahtuu jotain muutakin. Naisen tehtävä on kertoa miehelle, että missä hänen namipaikkansa sijaitsevat ja millaisella intensiteetillä miehen pitää häntä koskea. Ohjata pitää ja täytyy myös, mies on edelleenkin kivikauden tuote!

Kaikkein intiimein asento on lusikka. Olette lähimpänä toisianne, kädet ovat molemmilla vapaana hyväilyä varten ja pienellä miehen kurottautumisella sekä naisen pään kääntämisellä saa aikaan katsekontaktin. Penetraation laatu on tässä asennossa hyvin pitkälle kiinni miehen ”miehisistä mittasuhteista”, muttei läheskään niin paljoa kuin seuraavassa.

Sakset ja sen muunnelma korkkiruuvi. Mies on joko kyljellään (nainen selällään) tai polvillaan (ja nainen kyljellään), jälkimmäisessä painopistettä siirtämällä mies voi vaikuttaa suuresti naisen saamaan stimulaatioon. Kyljellään ollessa miehen pituudella on väliä, mutta polvillaan ollessa sitä pääsee käytännössä koko kehon avulla riittävän lähelle naisen lantiota, jolloin vaateet pituudelle poistuvat. Tämä asento on ehdottomasti lempparini, sillä se on kuin luotu hieman käyrälle nahkatapille.

Näillä hakusanoilla löydätte yltäkyllin erilaisia kuvia ja visuaalisia apuja, jos edellä mainitut asennot eivät nimien puolesta avautuneet: Lähetyssaarnaaja – Missionary, Lusikka – Spoon tai Spooning, Sakset – Scissor tai Korkkiruuvi – Corkscrew. Mikäli se ei selvinnyt edellä, niin tuossa olen tarjoillut englanninkieliset vastineet suomalaisille termeille. Korkkiruuvista löytyy kuva esimerkiksi tämän linkin takaa (ohjaa ulkoiselle sivustolle).

Parasta seksiä – molemmille

Seksi on subjektiivinen kokemus, ja parhaaseen seksiin ei ole olemassa autuaaksi tekeviä vinkkejä. Hyvän kokemuksen eteen nimittäin joutuu valitettavasti näkemään vaivaa. Huonoiten oppia saat pornosta ja toiseksi vähiten viisastut kenenkään ulkopuolisen neuvoista, minä mukaan lukien. Paras neuvoja on partnerisi ja jos omaat edes hitusenkin kehittymishalua, niin sinusta tulee kyllä aikaa myöten mahtava rakastaja hänelle. Olit sitten nainen tai mies.

Kun otat huomioon toisen ihmisen kaikki aistit, niin et voi epäonnistua. Saatat tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovatkin edellytys uuden oppimiselle.

Mutta jaan tässä sellaisia vinkkejä, joita voisi pitää hyvin universaaleina ja jotka ovat myös käsitelty hyvin laajasti itse Kama Sutrassa. Korjataan virhekäsitys: Tuo kirja ei ole mikään panokirja, vaan opas toisen kohtaamiseen intiimisti ja aistillisesti.

26264813466_7585a8ce66_b

Rentoutuminen on hyvän ja tyydyttävän seksin alku, joka saavutetaan kaikilla muilla tavoin kuin päihteillä. Hartia-, selkä- ja jalkahieronta ovat hyviä rentouttamismenetelmiä, joista itse suosin erityisesti jälkimmäistä. Sen etu on siinä, että sormivoimia ei juurikaan tarvitse ja selkähieronnasta poiketen oma selkä ei joudu koetukselle. Muita rentouttavia menetelmiä ovat miellyttävä, mutta rauhallinen musiikki ja niin sanottu tunnelmavalaistus. Hämärä voi tosin alkaa väsyttämään, joten kovan ja kirkkaan valon vaihtaminen pehmeämpään olisi suotavaa.

Vuosituhansia sitten on jo ymmärretty hygienian merkitys halujen herättämisessä, jota voi ryydittää erilaisilla tuoksuilla. Mikään ei ole niin haluja tappavaa kuin se, että haisee rankkitynnyriltä, vanhalta viinalta tai tuhkakupilta. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi haista noiden kaikkien yhdistelmältä. Peseytyminen ja erilaisten hajusteiden käyttäminen voi kuulostaa joidenkin ihmisten korviin itsestään selvyydeltä, mutta tälle maapallolle mahtuu myös niitä, joiden mieleen tällaiset asiat eivät ole pälkähtäneet.

Olen maininnut tässä tekstissä miehille osoitetuissa seksivinkeissä käsien käytöstä eri asennoissa. Se pätee myös kaikessa muussakin intiimissä kosketuksessa, nimittäin käsien kokonaisvaltainen käyttäminen. Hyväilemisen pitää olla napakkaa, mutta ei mitään kourimista. Tarkoituksena kun on aiheuttaa mielihyvää, eikä kivun tunnetta. Hyväilyssä kannattaa muistaa se, että ihmisen koko ihon alue on täynnä tuntoreseptoreita, niin sanottuja Meissnerin kappaleita. Niitä löytyy erityisen paljon huulista, sormista ja jalkapohjista. Erogeenisilla alueilla olevat tuntoreseptorit eivät ole siis ainoita, jotka tulee muistaa hyväillessä toista. Oletko esimerkiksi kokeillut hyväillä sormenpäillä toisen huulia? Jalkapohjissa on erityisiä vyöhykkeitä, jotka saavat joillakin aikaan kiihottumista. Itselläni sellainen vyöhyke sijaitsee kantapäästä hieman päkiään päin, ja se aiheuttaa melkoisia väreitä koko lantion seudulle. Vyöhyketerapiassa käytettävät vyöhykekartat ovat suuntaa antavia, niistä on tietysti hyvä lähteä opiskelemaan aihetta, mutta on hyvä muistaa jokaisen ihmisen erilaisuus tässäkin asiassa. Toiselta saatava palaute on se tärkein saatava oppi aivan kaikessa.

Viimeinen, mutta tärkein neuvo

Viimeinen, mutta se tärkein oppi tulee tässä: Puhuttujen sanojen merkitys unohdetaan aivan liian usein. Myös se, että äänenpainolla on puhuttaessa todella suuri merkitys. Viehättävä ja miellyttävä puhetapa yhdistettynä kuulijan mielikuvaan siitä, että toinen tuo jo ilmi puheessaan kuinka tämä puhuja haluaa kuulijan kaikilla mahdollisilla tavoilla, aina näköaistimuksesta kosketukseen ja seksin harrastamiseen saakka, voi kiihottaa äärimmäisen paljon. Jo ennen minkäänlaista kosketusta. Ja jos tuota puhetapaa muistaa harjoittaa viettelystä seksin kautta kliimaksin jälkeiseen hyväilyyn asti, niin tuollaiset seksikokemukset jäävät takuulla mieleen.

Kaikki nämä edellä mainitut vinkit perustuvat sen yhden ja tärkeimmän seksuaalisen elimen stimulointiin: Aivot. Kun otat huomioon toisen ihmisen kaikki aistit, niin et voi epäonnistua. Saatat tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovatkin edellytys uuden oppimiselle.

 

Seksiä, sekä muita ensimmäisiä kertoja

2054820501_ac7d1d0376_oSormet kulkeutuivat paitani alle ja nostivat sitä, jotta käsi pääsi kunnolla sen alle ja mittailivat matkallaan jokaisen lihakseni hyvin tarkasti. Vedin häntä lähemmäs itseäni, hänen lantionsa omaani vasten ja hyväilin hänen alaselkäänsä. Hänen kätensä teki edelleen matkaansa keskivartaloani myöten, tehden käännöksen rintakehälläni, palaten alaspäin kylkeäni pitkin ja pysähtyen hetkeksi kohdatessaan alushousuni. Etu- ja keskisormi livahtivat lantioresorin alle, johdattaen koko käden jalkojeni väliin. ”No huhhuh”, hän sanoin naurahtaen. Yritin nähdä hänen kasvojaan pimeydessä ja sanoin hänelle, että ”pitäisi käydä nukkumaan. Sulla on työpäiväkin huomenna”, jolloin nostin hänen alushousujensa reunaa hieman ylemmäs. ”Joo, niin pitäisi.”

Olen nenäni koosta saanut kuulla, mutta voinut sitten hiljaa mielessäni lohduttautua mittasuhteiden epäsuhdalla muiltakin kehon osilta.

Tuona yönä tosin nukkuminen tuli mieleen vasta reilua tuntia myöhemmin, sillä sitä ennen tapahtui hyvin paljon. Hän muun muassa nauroi katketakseen sille toteamukselleni, että ”onneksi luoja sentään kompensoi suurta nenääni jossain muussakin mittasuhteessa, niin ei tarvitse olla vitun pahoilla mielin sen päätä rumentavasta vaikutuksesta. Olen nenäni koosta saanut kuulla, mutta voinut sitten hiljaa mielessäni lohduttautua mittasuhteiden epäsuhdalla muiltakin kehon osilta.” Tuon lisäksi teimme asioita ensimmäisen kerran ja tuohon yöhön liittyi niin paljon odotuksia, että on suoranainen ihme, kuinka seksistä ylipäätään tuli yhtään mitään.

Kun sitten aamutuimaan seisoin alastomana hänen makuuhuoneensa ovella, katsellen häntä ja odottaen aamukahvien valmistumista, hän katsoi minua päästä varpaisiin. ”Nyt susta voisi ottaa kuvan.” Kuvaa ei tuona aamuna otettu, mutta uskoisin tuon kaiken, sitä edeltävän ja sitä seuranneen jääneen hänelle valokuvamaisena muistiin. Sellaisena se ainakin itselleni jäi. Olin edellisenä päivänä jo miltei luovuttanut ja lähtenyt kotiin ajamaan, kun sain viestin. ”Mä olin jo valmis laittamaan viestin, että tuu vaan.” ”Odota, mä tulen hetkeksi.”

..tein sen kuin jännittäessä veden kylmyyttä ennen siihen hyppäämistä keväällä ensimmäistä kertaa.

Seksiä voisi pitää intiiminä asiana, jota ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen jakaa tuiki tuntemattomien kanssa. Ei se niin ole. Ne intiimeimmät asiat liittyvät niihin asioihin, jotka salaamme läheisiltämme ja uskaltaudumme jakamaan vasta sitten, mikäli kykenemme luottamaan toiseen. Paljastetut asiat ovat oikeasti todella intiimejä, niiden paljastamiseen liittyy pelkoa ja ensimmäiset sanat tulee lausuttua aina melkoisen jännityksen vallassa. Siksi minulle ei tulisi mieleenkään kirjoittaa asioista, joista keskustelimme ennen sänkyyn päätymistä. Seksi? Omakohtaisten mieltymysten kertomisessa ei mitään ongelmaa. Toisen paljastamat ajatukset minusta ja hänestä itsestään. Ajatukset, jotka ovat pyörineet päässä koko päivän? Ne seuraavat mukanani sellaisenaan hautaan saakka.

Se kaikkein intiimein asia, jota en teille valitettavasti paljasta ja jonka jaoin hänelle vastikään, aiheutti minulle sydämen tykytyksiä, suoranaista heikotusta ja koko kehoa koskettanutta heikkoutta. Mietin jatkuvasti, miten hän siihen reagoisi, miten hänen käsityskykynsä muuttuisi täysin minua kohtaan. Kun lopulta päätin avata suuni, niin tein sen kuin jännittäessä veden kylmyyttä ennen siihen hyppäämistä keväällä ensimmäistä kertaa. ”Kerran se vain kirpaisee, tuntuuhan se ihan helvetin kylmältä! Entä sitten saatana?” Hämmästykseni oli kuitenkin melkoinen, kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Keskustelu jatkui, en saanut edes kummeksuvaa katsetta osakseni. Olenko oikeasti elänyt elämääni näin arkaillen?

Lukija. Pohdi tätä asiaa omaan elämääsi sovitettuna: Mitä olisikaan tapahtunut, jos silloin kerran olisit uskaltautunut avaamaan suusi ja puhumaan ne kaikkein intiimeimmät asiasi hänelle? Olisiko pelolle ollut aihetta vai olisiko keskustelu jatkunut aivan tavan tapaan? Mitä jos nyt seuraavaksi menisit tai soittaisit ja puhuisit sille sinulle tärkeimmälle ihmiselle ne salaisimmat asiasi, jotka ovat olleet taakkanasi tuossa suhteessa ja joita olet arkaillut ikinä paljastaa? Sillä ei ole niinkään väliä, onko kyseessä minkä laatuinen suhde, sen läheisyydellä on vain väliä. Tärkeintä on se, että valitset läheisimmän suhteen elämässäsi.

Jatko eiliseen: Platoninen rakkaus

8523599217_48a6681b52_b
Lähde: Flickr.com

Eilinen kirjoitukseni seksistä ja tarkemmin laajemmasta käsitteestä seksuaalisuus kirvoitti lyhyen, mutta todella antoisan keskustelun Introverttien erityisherkkien Facebook-ryhmässä. Tuollaisesta keskustelusta kun sain jälleen jatkojalostettua oppia, niin otankin sen heti käsittelyyn tämän kertaisessa kirjoituksessani: Suhteet ilman seksuaalista virittyneisyyttä siten, kun se yleensä ymmärretään.

En suoranaisesti lähde erottamaan seksuaalisuutta mistään suhteesta, sillä seksuaalisuus ei ole synonyymi seksille. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin ihminen on seksuaalinen eläin ja esimerkiksi sylivauvan tarve kosketukselle on yksi tällainen ilmentymä. Se, että seksuaalisuudella on sellainen stigma, että sen yhdistäminen esimerkiksi lapsiin tuntuu jo heti oletusarvoisesti arveluttavalta, on suuri sääli. Minua etevämmät asiantuntijat kuitenkin ovat tutkineet lasten seksuaalisuutta, ja siitä on olemassa hyvin laadukkaita tutkimuksia.

Lähden käsittelemään aihetta platonisen rakkauden näkökulmasta, sillä siinä ei ole stereotyyppisiä elementtejä sellaisesta kahden välisen ihmisen seksuaalisuudesta, jotka kuuluvat hyvin usein esimerkiksi parisuhteeseen. Platonisen rakkauden määritelmä on seuraava:

Platonic (of love or friendship) intimate and affectionate but not sexual. Lähde: Lexico.com. Käännös: Läheinen ja rakastava, mutta ei seksuaalinen.

Heti ensimmäinen huomio kiinnittyy sanaan seksuaalinen. Määritelmä on hieman vanhahtava, mutta täysin paikkansa pitävä, mikäli käsitämme seksuaalisuuden vanhahtavassa mielessä. Täytyy ottaa huomioon, että Plato ei käyttänyt omaa nimeään kantavaa termiä, vaan käsitti kaksi erilaista vetovoimaa kahden ihmisen välillä. Toinen näistä vetovoimista liittyy kehon vetovoimaan (seksuaalinen) ja toinen sieluun. Ja tuohon aikaan seksuaalisuutta ei edes ollut määritelty, vaan asioita katseltiin vielä hyvinkin pitkälti tekojen näkökulmasta (seksi).

Otetaan vielä esimerkki ennen siirtymistä varsinaisen aiheen käsittelyyn: Mies kokee suunnatonta surua ja tämän ystävä lohduttaa tätä halaamalla (ugh, kuinka neitimäistä vanhan käsityksen mukaan!), jolloin ihminen seksuaalisena eläimenä kokee seuraavan reaktion: Aivot vapauttavat mielihyvähormoneja kosketuksesta ja suru alkaa lieventymään normaalia nopeammin. Ihminen ei ehkä käsitä tätä seksuaalisena reaktiona, mutta aivot kyllä. Aivot eivät tee eroa kosketuksen antajien välillä, vaan samat mielihyvähormonit toimivat myös seksin aikana.

Platoninen rakkaus ja läheisyys

Arkkityyppi platonisesta rakkaudesta on sotilas. Nostamme sotaisana ja väkivaltaan taipuvaisena ihmiskuntana paalulle aina kertomuksia oman hengen alttiiksi saattaneista yksilöistä. He tekivät sen juurikin siitä syystä, että heille oli kehittynyt erityinen side muihin aseveljiin ja nykypäivänä myös sisariin. Se ei synny itsestään, vaan peruskoulutuksesta lähtien pyritään rakentamaan sotilaiden (oli hän sitten ammattisotilas tai asevelvollinen) välille tällaista erityisen läheistä suhdetta. Minä olen sen kokenut monien muiden miesten tavoin ja sen on päässyt todistamaan myös vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuneet naiset. Kun tällainen platoninen rakkaussuhde muodostuu yhtenäisen joukon sisällä, niin ihminen kykenee henkisesti mielettömiin suorituksiin hetkellisesti. Ja mikä erikoisinta, niin sotakokemusten perusteella tuo side saattoi olla voimakkaampi kuin varsinainen parisuhde ja avioliitto sodan jälkeen.

Näin rauhan aikana ja tavallisessa arkisessa elämässämme parisuhde voi olla myös intiimi, vailla seksiä tai seksuaalista virittyneisyyttä. Kuten olen kirjoittanut tästäkin jo aiemmin, niin parisuhdehan on lopulta vain kahden ihmisen välinen sopimus. Siihen voi sisältyä lähes mitä vaan, mutta esimerkiksi seksi voi puuttua siitä kokonaan. Onko se puute? Ei minusta, mikäli nämä sopimuksen solmineet osapuolet ovat siihen tyytyväisiä. Ja ei tarvitse kuvitella kovinkaan paljoa, kun voisin samaistua itse tällaiseen tilanteeseen. Silloin käyttäisin partnerin sijasta nimitystä kumppani, samaan tapaan kuin liikekumppani: Jakaisimme todennäköisesti taloudellista taakka, turvaisimme toisiamme ja elämässämme olisi intimiteettiä vailla varsinaista seksiaktia. Ja nyt puhutaan kuitenkin ihmisestä, joka on kerta kaikkiaan seksuaalisesti aktiivinen kaikilla mittareilla ja seksuaalisuuden eri osa-alueilla!

Onko sitä vaikea käsittää? Seksin puutteen kestää kyllä, sillä onhan meillä ihmisillä kädet. Mutta kosketuksen puutetta eivät omat kädet korvaa. Se, että joku turvalliseksi kokemamme henkilö halaa tai koskettaa tuottaa sellaista mielihyvää, että sitä ei seksi korvaa. Tiedän kokemuksesta, että seksiä voi olla myös hyvin karkeata suoritusperusteista sorttia, jossa kosketus jättää kylmäksi.

Lopuksi on nostettava Facebook-ryhmän lyhyessä keskustelussa esille nostamani loppukaneetti, joka sai myös toiselta keskusteluosapuolelta hyväksynnän: ”Oikeastaan ainoa asia on varma ja se on se, että jokainen (pari)suhde on uniikki. Tässä jos miettii omaa historiaa, niin yksikään parisuhde ei ole ollut vertailtavissa. Vaikka toinen osapuoli (eli allekirjoittanut) on ollut sama ihminen.”

Pitäkää nuo sanat mielessänne, kun seuraavan kerran se ruoho alkaa näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolella tai ihan joka asia ei natsaa potentiaalisen siippaehdokkaan kohdalla. Varoitan silti vanhan suolan aiheuttamasta janosta, sillä ihmisellä saattaa olla taipumus pysyä ennallaan vuosista riippumatta. Siinä matkan varrella on vain oppinut uusia temppuja.

 

Seksiä pimeään syksyyn

_MG_9478
Lähde: Flickr.com

Palataanpa jälleen kestosuosikin eli seksin ääreen. Sillä onhan se aika vuodesta, kun pimeys jatkaa valloitustaan, mutta valkoisen lumipeitteen hohto saa meihin valettua salaperäistä voimaa näinä hetkinä. Ja onhan se muitakin puhuttanut viime päivinä: Larissa on kirjoittanut hienosti BDSM:stä Teekutsuilla blogissaan, Sami käsitteli kirjoituksessaan naisen haluttomuuden stereotypiasta ja Marianne otti kantaa ”sen” kokoon.

Hatut pois päästä, seksi on ihmisyyden yksi kauneimmista esiintymisen muodoista. Siitä ei vain pääse mihinkään. Epätyydyttävä, pelkästään himoja tyydyttävä seksi on mitä todennäköisemmin tuttua melko usealle. Epätyydyttävä, ei oikeastaan minkäänlaisia fiboja synnyttävä seksi vielä useammalle naiselle. Joillekin se on rutiini, joka pitää vain hoitaa alta pois, kun kuuluuhan se suorituksena parisuhteeseen. Mielestäni se on huutava vääryys, jos seksiin liittyy jotain mikä hämärtää sen ydinjutun: Mielihyvän tuottamisen toiselle.

Mitä? Ajatteleeko mies partneriaan? Aivan ennen kuulumatonta, painokoneet seis! Noh noh, eipäs sentään hätäillä. Meitä ihmisiä mahtuu tälle pallolle melkoisen moneen junaan, mutta tasapainoisen ja terveen arvomaailman omaava ihminen tulee välittäneeksi lähimmäisistään. Kahden aikuisen ihmisen välisessä intiimissä suhteessa siihen kuuluu toisen huomioon ottava seksuaalielämä. Seksuaalielämä ei ole pelkästään itse seksiin rajoittuva käsite, vaan se on jotain niin paljon suurempaa. Olen käsitellyt sitä aiemmassa blogitekstissäni ja suosittelenkin Maaret Kallion ja Taru Jussilan kirjaa Syvyyttä seksiin: Kohti elävämpää seksuaalisuutta iltalukemiseksi niin sinkuille kuin pariskunnille.

Seksuaalielämän paljastamat ongelmat nimittäin eivät välttämättä liity itse aktiin, vaan ne voivat olla oire jostain syvemmällä omassa psyykessä olevasta vauriosta. Ja vauriot ovat korjattavissa, usko pois. Niiden korjaamiseen, jos malttaa käyttää voimavaroja ja ennen kaikkea aikaa, niin yllättävästi itse seksiaktikin saattaa alkaa tuottamaan yllättävää mielihyvää. Siis niille, jotka eivät ole siitä aikaisemmin saaneet mitään. Mitään ihmeitä se ei saa aikaan, mutta seksistä alkaa saamaan irti paljon sellaista, mitä ei ehkä luullut siihen liittyvän.

Seksin ja itse seksuaalisuuden peruskysymys itselleni on ollut aina tämä: ”Haluaako kukaan minua?” Ja siitä johtuu hyvin helposti jatkokysymys: ”Mikä tekee minusta sitten haluttavan?” Vastaukset yllättävät, jos alkaa tarkastelemaan muiden toimintaa itseään kohtaan. Tarkastellaanpa siis muutamia havaintoja.

”Katseesi on aika läpitunkeva”, on ehkä kuulemistani asioista se lempparini. Mitä katseeni siis viestii? Ensinnäkin se kertoo sen, miten vahvasti olen kiinnostunut toisesta ja tämän tunne-elämästä, tämän ajatuksista. Kiinnitän huomiota ja silloin kun vastaanottimeni on viritetty oikealle taajuudelle, minä olen läsnä. Sen näkee ja havaitsee katseeni intensiivisyydestä. Olen huomannut, että herkimmät ja Jungilaisen määritelmän mukaiset introvertit kokevat sen hyvin voimakkaasti. Se pistää joskus ”pasmat sekaisin” kun joku katsoo intensiivisesti ja siitä katseesta näkee, että katsoja tekee jatkuvia havaintoja ja ottaa vastaan ihan joka ikisen liikkeen, eleen, muutoksen ja viestin toiselta vastaan.

”Sinussa on karismaa”, tulee sitten mielenkiintoisena toteamuksena aina silloin tällöin vastaan. Otetaanpa sanakirjamääritelmä sille:

Compelling attractiveness or charm that can inspire devotion in others. Lähde: Lexico.com, Oxford Dictionary. Käännös: Vastustamatonta puoleensavetävyyttä tai viehätysvoimaa, joka voi herättää omistautumista toisissa.

Täysin nappi määritelmä, sillä olen käyttänyt omaamaani karismaa esimerkiksi opetustyössä. Olen saanut oppilaani omistautumaan oppimiselle inspiroivan motivoinnin avulla ja siihen olen heittäytynyt koko olemuksellani, sillä vähemmästä havaitsisi vähän kömpelömpikin jonkinlaisen teennäisyyden.

Ja nappi määritelmä sille, että olen herättänyt omistautumista myös intiimeissä kanssakäymisissä. Ja siinä on suuri vaaran paikka. On suorastaan vahingollista, jos kumppani tai partneri alkaa kiinnittämään enemmän huomiota minun tarpeisiini kuin omiinsa. Se johtaa nimittäin aikaa myöten hänen omien tarpeidensa laiminlyöntiin. Parisuhteessa molempien velvollisuuksiin kuuluu omista tarpeista huolehtiminen ja niistä toiselle viestintä. Pitää osata vaatia, pitää osata puolustaa omaa tonttia. Voi kuulostaa selviöltä joissain parisuhteissa, joissa ei sitten muuta tehdäkään kuin puolustetaan verisesti omia mieltymyksiä ja tarpeita toisen ymmärtämisen sekä kuuntelemisen kustannuksella.

”Missä helvetin vaiheessa tulee ne seksivinkit?”, saattaa jollain lukijallani tulla mieleen tässä vaiheessa. Pahoittelen, mutta se mikä toimii yhden kohdalla, voi aiheuttaa vilunväreitä ja suoranaista hylkimistä toisella. Kun yksi ihminen saa sähköisiä purkauksia mielihyväkeskuksessaan sisäreiden hivelystä, niin toinen ihminen taas saa mielettömät kutiamisrefleksit ja alkaa sätkimään vimmatusti. En voi siis neuvoa sinua siinä, mikä on sinun velvollisuutesi: Tutustu toisen mieltymyksiin, kehoon ja fantasioihin. Penetraatio ja siihen liittyvät asennot ovat noin 10 % seksistä, loput 90 % koostuu näistä: Äänenpaino, puhetavan leikkisyys, katsekontakti, etäisyyden vaihtelut, koskettaminen, vuorovaikutteinen puhetapa, huomioon ottaminen, huomion vaatiminen, ympäristön muovaaminen tai rauhoittaminen miellyttäväksi, tuoksumaailma… Voisin jatkaa listaa, mutta taisit jo hiffata mitä ajoin takaa.

Jos nyt näin tekstini loppupuolella sinulla heräsi kysymys: ”Voihan vittu, olen missannut aika paljon”, niin ei mitään hätää. Menneet on menneitä, ja jos niihin liittyy jotain syvällisempiä dilemmoja, niin ne ovat hoidettavissa. Parasta keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan, sekä sen intiimimmän suhteen kehittämiseen. Jos sellaista ei ole, niin itse asiassa näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä sellainen tulee omaan elämään hyvinkin liukkaasti. Sen nimittäin voi aistia alitajuisesti, jos kohtaa sinut itsensä kanssa olevan ihmisen tuolla kadulla. Mark my words.