Sääennuste: Rakkautta luvassa

Jos hymyilyn ja lämpimän sisäisen tunteen voisi valjastaa sähköksi, niin olisin pystynyt ajamaan sen voimalla sähköauton kotiini saakka eilen myöhään illalla. Ensinnäkin opetustyöt jatkuivat tauon jälkeen ja oppilaiden eteen oli jälleen mukava päästä, mutta se tärkein mielen yläilmoihin saanut asia tapahtui illan aikana. Ja tämä lärvi on yhtä hymyä edelleen ja sitä lämmintä sisäistä tunnetta riittää, ihan heräämisestä lähtien.

Tiedättekö miten suuri vaikutus toisella ihmisellä voi olla Teihin? Negatiiviset vaikutukset Te taidattekin jo tietää, mutta entäs ne positiiviset vaikutukset? Se kun lapsuudesta tuttu selittämätön vetovoima jonkun ihmisen pariin tekee paluun ja kaikista yrityksistä huolimatta, et saa kaivettua tuosta ihmisestä yhtään järkevää syytä, että hän toivottaisi tunnin jälkeen ”hyvää illan jatkoa.” Hetkittäisen eron hetki koitti eilenkin siitä syystä, että hän oli väsynyt ja ajattelin päästää hänet vihdoin lepäämään. No ehkä hän ei ollut niin väsynyt kuin luulin, sillä hän oli vielä hereillä, kun laitoin hänelle hyvin henkilökohtaisen viestin. Tai sitten hän odotti, että laitan jotain viestiä kotiin päästyäni. En tiedä, joten sen takia kysyn sitä sitten lauantaina.

Lauantaille olen suunnitellut yllätyksen hänelle, tai oikeastaan koko päivä on yllätyksiä täynnä. Niin hänelle kuin itselleni. Tässä vaiheessa kuitenkin teen sellaisen periaatepäätöksen, että tuo päivä kuuluu vain ja ainoastaan meille kahdelle. Pahoittelen tätä päätöstä, mutta on minulla muistakin aiheista paljon kirjoitettavaa.

Alkaa hieman naurattamaan, sillä eräs oppilasryhmä on järjettömän kiinnostunut minun ihmissuhde-elämästäni ja olenhan jakanut heille pieniä hippusia sieltä ja täältä. Ei sen takia, että haluaisin jakaa heille yksityisasioitani, vaan opettaakseni heille todella tärkeitä ihmissuhdetaitoja. Ja nuo oppilaat tarvitsevat niitä omassa työelämässään sosiaali- ja terveyspuolella. Se mikä naurattaa on se, että he kyllä utelevat ja analysoivat jokaisen kehonkieleni vihjeen, sillä paljastin meneväni ”treffeille.” Se on oikeastaan pieni valkoinen valhe, sillä eilinen oli jo aivan muuta kuin pelkkää ”treffeillä olemista.” Eilen illalla oli meidän kahden yksityinen oppitunti meille kahdelle meistä kahdesta, missä opettelimme toisiamme ja keskustelimme hyvin laaja-alaisesti toisistamme, toistemme mielenkiinnonkohteista, kokemuksista ja tunne-elämästä.

Teen tänään harvinaisen poikkeuksen ja päätän kirjoituksen alta 400:n sanaan. Minulla on toisenlainenkin aihe käsiteltävä huomiselle ja tarvitsen siihen valmisteluaikaa. Jatketaan elämän ruotimista siis jälleen huomenna.

Unettomuutta ja nörtteilyä

Tänään on oman vapaa-ajan projektini ensimmäinen koetin ja samalla sen realisoituminen. Se on näkynyt yöllisen unen määrässä, jonka kanssa olen tuskaillut todella paljon. Illalla kävin nukkumaan hyvin väsyneenä ja sain nukahdettua, mutta hieman ennen kello kahta heräsin taas ja en pystynyt enää nukkumaan. Oloni oli väsynyt ja sitä se on vieläkin, mutta siitä huolimatta en pysty nukahtamaan. Toivottavasti tänään illalla, kun olen palannut takaisin kotiin, olisin riittävän väsynyt vain kaatuakseni sänkyyn nukkumaan.

Lähde: Flickr.com

Täytyy tunnustaa, että masennukseeni ottamani lääkkeet ovat jääneet ottamatta loman aikana ja sen näkee ajatuksen tahmaamisena. Mielialani ei ole ollut mitenkään erityisen huono, mutta lääkkeen vaikutus esimerkiksi muistiini on melkoinen. Se aiheuttaa sen, että työmuistini pätkii koko ajan ja ilmeisesti pääkoppani kyky tuottaa itse muistamiseen vaikuttavia välittäjäaineita ovat lääkkeen takia alentunut. Tämä on minusta huolestuttavaa, mutta se antaakin hyvän syyn pysyä lääkityksessä. Lopettaminen ei tule olemaan vielä aiheellista pitkään aikaan.

Olen taas innostunut tekemään tietokoneella muutakin kuin pelkkää pelaamista. Yli vuosi sitten ostamani NAS-purkki on seisonut virrat pois päältä nurkassa melkein vuoden ajan, joten päätin ottaa sen hypistelyyni uudelleen. Meni hetki, että pääsin sen asetuksiin käsiksi, olinhan jo aikapäiviä sitten unohtanut sen käyttäjätunnukset.

Hetken pyörittelyn jälkeen tajusin taas miksi hankin sen itselleni, vaikka siitä aiheutuikin minulle ulosottoon mennyt kulutusluotto; se vetoaa minun nörtti-minääni ja sillä on mahdollista tehdä lähes mitä vaan mieleeni saattaa juolahtaa. Voin vaikka tehdä siitä itselleni viihdekeskuksen, mutta todennäköisemmin teen siitä itselleni etäpalvelimen. Sen avulla voin päästä tärkeisiin tiedostoihini käsiksi kauempaa maailmalta. Toisaalta, en ole mikään matkailija eikä minulla ole varaa matkailla. Hyvähän sitä on tuon laitteen kanssa puuhatessa kuvitella ja haaveilla matkustelusta. Ehkä sitten joskus jonain päivänä sekin tulee aiheelliseksi.

Ehkä unettomuuteni johtuu siitä, että olin niin pitkään toimettomana ja nyt pääni ei meinaa sammua millään ideoiden sekä mieleen juolahtavien tehtävien takia. Siinä tapauksessa tämä on ohi menevää eikä minun tarvitse välttämättä hakea unilääkekuuria lääkäriltäni. Pahinta tässä väsymyksessä on se, että pienetkin vastoinkäymiset saavat pinnan kireälle. Ei hyvä asia illan projektin kannalta.

Perjantai ja mielen syövereiden demonit

Kuva: Ashley Adcox, lähde: Flickr.com

Heräsin eilen yöllä kello kolme ja keskiviikkoisen tunnelukon avautumisen myötä olin hyvin lähellä romahdusta. Kävin aamulla kaupungilla ja takaisin matkatessa, osittain väsymyksestä johtuen, olin hyvin lähellä totaalista romahdusta. Jouduin koko kotimatkan ajan vakuuttelemaan itselleni, että tämä on totta enkä ole unessa. Kotiin päästyäni kävin hetkeksi nukkumaan ja näin mitä surrealistisimpia unia, mitä olen koskaan nähnyt.

Olen nyt vanhempieni luona ja eilen mielessäni käynyt ”lataamoon” hakeutuminen on käytännössä tapahtunut. Ei laitoksessa, mutta turvallisessa ympäristössä. Voin nyt kohtalaisen hyvin ja lyhyistä yöunista huolimatta olen levollinen, mieleltäni virkeä. Eiliset kokemukset tulevat tuskin olemaan viimeisiä, mutta toivon niistä vähälukuisia. Olin vähällä katketa keskeltä, luovuttaa lopullisesti.

Raskaasta eilisestä huolimatta olen kuitenkin suunnannut katseeni jo tulevaan ja tehnyt päätöksen kaikkien tunnelukkojen ja traumojen kohtaamisesta. Olen tehnyt itselleni selväksi, että tulen parantumaan masennuksestani jonain päivänä. Tiedostan, että masennukseni on oire jostain pitkäaikaisesta stressistä. Se johtuu virheellisistä ajatusmalleista ja ilmenee esimerkiksi siinä, että en koe olevani millään tavalla merkityksellinen. Tarvitaan rauhaa ja riittävästi aikaa ympäristön tarkkailuun, että huomaan olevani rakkauden ympäröimä. Tarvitsen voimia ja päättäväisyyttä nähdäkseni, että olen ajatusmalleistani huolimatta tarvittu ja rakastettu.

Tarpeettomuuden tunteesta huolimatta olen aktiivinen, sillä sisältäni puuttuu sisäinen liikkeelle paneva voima eli motivaatio. Jos ja kun parannun tästä mieltäni vaivaavasta sairaudesta ja stressistä, niin minkään asian saavuttaminen ei tule koskaan olemaan minulle vaikeata. Jos vaan saan normaalin ihmisen energiatasot takaisin ja hitusen sisäistä motivaatiota, niin tulen saamaan tässä elämässä paljon sellaista aikaan, joka hyödyttää myös ympärilläni olevia ihmisiä.

Tänään on tosin vielä sellainen päivä, että surumielisyyttä on vaikea työntää sivuun. Hautaamme tänään edesmenneeni enoni, yhden niistä minulle tärkeimmistä vaikkakin etäisemmistä. Tämän viikonlopun jälkeen aionkin hyväksyä luontaisen surumielisyyteni, mutta tulen tekemään sen kanssa itseni selväksi, hyväksyä sen taustalla vaikuttavana voimana. Se on osa minuuttani, osa identiteettiäni. En kuitenkaan anna sen vaikuttaa alkaneeseen parantumistapahtumaani, vaan hyväksyä sen olemassaolon. Siitä ei tarvitse pyristellä eroon, jos kykenen kohtaamaan mieleni syövereissä vuosikaudet kummitelleet demonit.

Vuoristoradan kyydissä

Tänään on taas se päivä, kun menen kaupungin mielenterveyshuoltoon sovittuun tapaamiseen. Tapaamiset ovat aina vaikeita, sillä niiden väliin mahtuu varsinainen vuoristorata tuntemuksia, olotiloja ja niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Onneksi olen kirjoittanut tähän blogiin, sillä sen avulla voin muodostaa käsityksen kuluneista päivistä ja viikoista. Tässä mielentilassa ei nimittäin meinaa aina muistaa mitä päivät ovat pitäneet sisällään, huonoja päiviä ei haluaisi muistella ja hyviä päivä on niin vähän, että täytyy luntata, milloin sellainen on sattunut omalle kohdalle.

Ammattilaisilta saatu apu on ollut aina kaksijakoista. Joinain kertoina tuntuu, että saa todellista apua ja tuntuu, että ammattilaiset välittävät aidosti minun jaksamisestani. Joinain kertoina taas tuntuu siltä, että tapaaminen on ollut täysin turha. Siihen ei vaikuta mikään muu kuin se, että sattuuko tapaamispäivänä olemaan hyvä tai huono päivä itsellä.

Masentunut tarvitsee kuitenkin kaiken saatavilla olevan avun. Itse toivoisin pääseväni ryhmäkuntoutukseen, jossa olisi vertaistukea saatavilla. Olisi ihmisiä, jotka erilaisista taustoista riippumatta ovat samassa tilanteessa. Voisi keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tietävät tasan tarkkaan niistä tunteista ja olotiloista joita itse käy jatkuvasti läpi. Eihän alkoholistikaan saa todellista vertaistukea sellaiselta, joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Mieleeni muistuu erään tv-ohjelman kautta eräs entinen alkoholisti, joka auttaa muita alkoholisteja pääsemään irti entisistä elintavoista hakemalla avun tarvitsijat suoraan kadulta.

Onneksi on viikonloppu tulossa ja olen saanut sovittua tuoksi ajaksi itselleni menoja. Tapaan vanhan kaverin, jonka kanssa olisi tarkoitus viettää aikaa. Käyn ehkä elokuvissa, mikäli tuttuni menot osuvat yksiin omien menojeni kanssa. Tämä päivä tulee olemaan rankka, mutta sitä keventää ajatus viikonlopusta ja siitä, että on mahdollisuus asettua arjen ulkopuolelle.

Niin. Vaikka viime päivinä olen väsynyt hyvin nopeasti, niin olen kuitenkin kyennyt keskittymään mielenkiintoisiin asioihin. Olen keskittynyt politiikan seuraamiseen ja kansalaistoimintaan sekä tehnyt ammattiini liittyviä asioita, jotka eivät tunnu varsinaiselta opiskelulta tai työn tekemiseltä. Uusien asioiden opettelu on taas tuntunut mielekkäältä, mutta asioiden muistamisessa on vielä suuria ongelmia. Väsymys iskee aina nopeasti, vaikka olisi kuinka hyvä olo ja draivi päällä. Tällä viikolla onkin tullut nukuttua hyvin runsaita iltapäiväunia, jotta on jaksanut tehdä jotain myös illalla.