Pari päivää sitten tiistaina töistä päästyäni tarkistin sähköpostini ja näin, että hakemaani koulutustehtävään on tehty päätös. Avattuani viestin näin hyvin tutut sanat, jotka ovat käytännössä kaikissa kielteisen päätöksen ilmoituksissa: ”Kiitos osoittamastanne mielenkiinnosta…” Pienehkön pettymyksen tunteen (näitä kielteisiä päätöksiä on tullut parin vuoden aikana useita kymmeniä) jälkeen päätin tarkistaa, kenet kyseiseen tehtävään on nimitetty. Seurasi kymmenen minuutin lukukokemus tekstistä, jonka normaalisti lukisi parissa minuutissa. Päätöksessä oli minun oma nimeni, mutta sähköpostin saatetekstin takia epäilin sitä virheeksi tai mahdollisesti hetkelliseksi mielenvikaisuudekseni. Otin päätöksen nimityskohdasta ruutukaappauksen ja jaoin sen Facebook-seinälläni, ihan vain varmistuakseni mielentilastani. Kyllä, nimityspäätös koski minua.
Nykyisen työnkuvani ohessa olen joutunut mielenkiintoisiin kohtaamisiin.
Eittämättä päätös on minulle mieluinen, sillä viime syksynä tein siihenastisen työhistoriani mielekkäintä työtä koulutustehtävissä ja pääsen jatkamaan kyseisessä organisaatiossa. Samaan aikaan kuitenkin koen suurta ristiriitaa, sillä nykyisessä työssäni määräaikaisena ja osa-aikaisena työntekijänä minulla on todella mahtavat työkaverit ja työ on ollut todella helppoa omaksua, vaikka jokainen työpäivä tarjoilee aina erilaisia ja toisistaan poikkeavia haasteita. En ole vielä kertonut päätöksestä työpaikalla, ja aionkin kertoa siitä vasta siinä vaiheessa, kun määräaikaista sopimusta ryhdytään uusimaan kesälle.
Nykyisen työnkuvani ohessa olen joutunut mielenkiintoisiin kohtaamisiin. Olen törmännyt korkeakouluaikaisiin tuttuihin sellaisissa työtehtävissä, että oikein hirvittää heidän puolestaan. Esimerkiksi erityisasiantuntijan tehtävissä toimii sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti omaa kykyä yhteistyöhön toisten ihmisten kanssa. Kummastelen suuresti, että millaisin näytöin he ovat asemaansa päässeet. Hämmästelen myös sitä, että miksi he pysyvät noissa tehtävissä, kun tiedän työttömiä korkeakoulutettuja, jotka oikeasti sopisivat noihin tehtäviin kuin luonnostaan.
Tulehtuneen johtamis- ja työilmapiirin lisäksi seurauksena on kulujen kasvu, kun niin henkilöstö kuin myös käytännön prosessit toimivat aliteholla jatkuvasti.
En siten ole kovinkaan yllättynyt, että sidosryhmäyrityksen organisaatio kärsii huonosta johtamiskulttuurista ja työilmapiiristä. ”Pomomiehinä” toimii sellaisia persoonia, jotka eivät omaa minkäänlaista kykyä asettua alaistensa asemaan ja heiltä puuttuu ihmisten johtamiskokemusta. ICT-alalla toimivassa organisaatiossa lähiesimiehinä toimii lisäksi henkilöitä, jotka eivät ole saaneet peruskoulutusta ICT-alan tehtävistä. Eräskin henkilö on aiemmalta koulutukseltaan terveysalan ammattilainen, joka on täydennyskouluttautunut logistiikkaan. Ei ole siis lainkaan yllätys, että tämän ICT-alan koulutuksen saaneet alaiset purnaavat työoloistaan lähes joka kerta, kun käyn pyörähtämässä kyseisessä talossa osana työtehtäviäni. Eivät he purnaa minulle, vaan saan kuulla heidän välisiä keskustelujaan sivustaseuraajana. Tulehtuneen johtamis- ja työilmapiirin lisäksi seurauksena on kulujen kasvu, kun niin henkilöstö kuin myös käytännön prosessit toimivat aliteholla jatkuvasti. Ja sen laskun maksaa tällä seudulla hyvin usein kunnallisveron maksajat.
Eräs suuri johtamiskoulutusta antava organisaatio on Puolustusvoimat, eikä sen antamaa koulutusta tule aliarvioida tai väheksyä.
Jos tätä blogitekstiä joskus lukee joku HR-asiantuntija, joka toimii Kymenlaaksossa: Varmista, että esimiesasemaan nostettava tai ulkopuolelta palkattava henkilö omaa edes perustiedot ihmisten johtamisesta. Eräs suuri johtamiskoulutusta antava organisaatio on Puolustusvoimat, eikä sen antamaa koulutusta tule aliarvioida tai väheksyä. Lisäksi tulisi perehtyä vertaisarviointiin, jonka saa selville kulloisenkin tapauksen aiemmilta kollegoilta. Se vie ehkä enemmän aikaa kuin normaalin menettelyn kautta, mutta se palkitaan nappisuorituksena oikeanlaisessa rekrytoinnissa. Koulutus- ja työtausta paperilla kun eivät aina avaa henkilön todellisia ominaisuuksia ja kykyjä, joita joissakin tehtävissä ehdottomasti vaaditaan.
Mies Vailla Varjoa 