Tänään olen sen huomannut, että musiikki on yksi ehkä tärkeimmistä asioista tämän miehen elämässä. Ei ehkä sen osalta, että toteuttaisin luovuuttani sen avulla, vaan elän tunteitani hyvin vahvasti musiikin myötä. Sain tänään roudattua vanhemmiltani siellä säilyttämäni hyvin vanhat stereot, sellaiset mallia ’järjetön kaappi, joka ei kuulu koosta huolimatta laadussa.’ Ne ovat aikoja sitten lahjoituksena saamani ämyrit, joita olen säilyttänyt parempaa päivää varten. Ja sellainen päivä tuli nyt. Parempi päivä.
Miehen tunteet ovat mielestäni aivan tarpeeton tabu. Niiden kanssa, jotka ovat uskaltautuneet niistä kertomaan (siis miespuoliset), eivät koe tunteista kertomista juurikaan miehisyyttä vähentävänä asiana. Ne, jotka kokevat tuollaista, eivät tiedä mitään kokemuksesta. He eivät ole edes kokeilleet sitä. On sinänsä harmi, että he eivät ole uskaltautuneet kokeilemaan, sillä he menettävät tällöin todella merkittävän osan itse elämästä: Jakaminen toisille ihmisille. Jaetaan jotain aineetonta, se ei ole pois meidän elintasostamme.
Ryhdyin eilen kirjoittamaan satua saamastani pienestä inspiraatiosta. Tuo inspiraatio tuli siitä, että kutsuin erästä pientä tyttöä väärällä nimellä. Otin tuon tarinan lähtökohdaksi sen, että siinä päähenkilönä on pieni tyttö, jonka nimi on juurikin tuo väärin muistamani nimi. Ja päästyäni muutaman sadan sanan päähän minun oli pakko lopettaa, sillä tulin hyvin liikuttuneeksi luomastani sepitteellisestä tapahtumasarjasta itse sadussa. Ehkä minun täytyisi tarkistaa, onko satu ehkä traumatisoiva..
Huomenna on päivä, jota olen odottanut jo lauantaista saakka. En kutsu sitä ikäväksi, että kaipaan jotain ihmistä. Odotukseni on vain niin suuri, että se myllertää sisälläni jokaisena hetkenä, kun muistelen häntä. Hänen silmiään, hänen hymyään. Ja erityisesti sitä, että hän kuunteli. Hämmentävää, että joku kuuntelee niin rauhallisesti eikä pyri keskeyttämään jokaisessa välissä. Olen ehkä tottunut siihen parin vuoden aikana, etten ehdi sanomaan mitään ennen keskeyttämistä. Nyt minulla on ollut suoranainen puheripuli, johtuen ehkä juuri edeltävästä seikasta.
Huomenna en aio kuitenkaan puhua itsestäni niin paljoa. Aion käyttää tuon ajan pelkästään hetkestä nauttimiseen. Nautin elämästä. Ehkä meidän pitäisi välillä muistaa elää ja nauttia itse hetkestä, niistä, joista välitämme ja niistä joiden kanssa haluamme kohdata uusia positiivisia kokemuksia.
Mies Vailla Varjoa 