Katsoin eilen Docventures:issa esitetyn Untouchable-dokumenttielokuvan ja sitä seuranneen keskustelun. Aihe on minua lähellä, sillä olen joutunut miehenä todistamaan hyvin läheltä sen, miten halpamaisesti jotkin miehet kohtelevat naisia. Aivan kuin naiset olisivat näille ihmisille jotain muuta kuin oman lajinsa edustajia. Joskus ihmettelen, että ymmärtävätkö nämä miehet näiden äitien olevan naisia ollenkaan vai ovatko he kenties saaneet koeputkihedelmöityksen ja kehittyneet kasvatustankeissa.
Toki se kertoo siitä, että patriarkaalinen yhteiskunta elää vielä hyvin vahvana ja ylläpitää vanhettuneita sukupuolirooleja, joiden juuret ovat niinkin kaukana kuin armenialaisessa yhteiskunnassa vuosituhansia sitten. Joitakin miehiä häiritsee suuresti se, että naisilla on heidän ansaitsemansa vapaus tehdä elämillään mitä haluavat ja itsemääräämisoikeus omiin kehoihinsa. Tuo näkemys ja arvot juontavat juurensa, yllätys yllätys, sinne kotikasvatukseen.
Mutta näen nuorissa asenteiden muutoksen todella hyvään suuntaan. Se on myös tuonut esille ongelmia. Nuoret miehet eivät oikein osaa löytää paikkaansa tässä maailmassa, sillä omat isät ovat vielä kasvaneet vanhoillisissa arvoympäristöissä. Nämä nuoret miehet tekevät havaintoja ja peilaavat niitä itseensä. Törmäyskurssilla ovat maskuliinisuus, tasa-arvo ja halu tulla kuulluksi, ymmärretyksi.
Ehkä olemme joskus liian ankaria näille nuorille. Vaadimme heiltä sellaista, mitä emme ole itseltämme vaatineet. Siksi asenteiden muutoksen eturintamassa pitäisi olla meidän vanhoillisten. Meidän täytyisi näyttää esimerkkiä siinä, miten kanssaihmisiä kohdellaan ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti, samalla muistaen perustarpeemme. Ihminen tarvitsee huomiota ja kosketusta, se on sisäänrakennettu tarpeemme. Yleensä nainen nauttii miehen huomiosta (tai jos on seksuaalisesti homoseksuaali, niin naisen huomiosta) ja kosketuksesta, jos se vain tapahtuu molempien rajojen puitteissa. Ymmärrän täysin sen, että nuoret miehet ovat hämmentyneitä: Lähestyessä vastakkaista tai omaa sukupuolta pitäisi muistaa kunnioitus samalla kun osoittaa intohimoa. Nämä ovat vaikeasti opittavia taitoja, joita heille ja meille muille pitäisi opettaa jo nuoresta iästä alkaen.
Siksi nuorille pitäisi opettaa meidän aikuisten toimesta, miten hoitaa asiat päihteettömästi. Päihteet sumentavat arvostelukykymme, jolloin kiellot ja kutsut tulkitaan väärin hyvinkin usein. Samalla pitäisi opettaa itsevarmuutta ja pettymysten sietokykyä. Pakit kuuluvat pariutumiseen olennaisesti, kieltäytyminen on jokaisen ihmisen oikeus. Pitäisi opettaa myös eleiden ja ilmeiden tulkintaa, myös niillä viestimistä. Muutenhan meidän ihmisten hyvinvointi jo itsessään on uhattuna, sillä miten muuten me voisimme viestiä kuin kehoillamme!
Olen itse oppinut kunnioittamaan ihmisiä vasta aikuisena, tulkitsemaan kehon viestintää vasta 30 vuotta täytettyäni. Silmät kertovat oikeastaan kaikkein parhaiten, muuta kehon viestintää ei oikeastaan alkuun tarvitse. Keskusteleminen avaa sisintämme, jolloin saamme melko objektiivisen (vaikkakin viestimme subjektiivisesti) kuvan toisesta. Mikäli vain keskitymme kuuntelemaan. Emme suinkaan pysty kääntämään kehojemme biologiaa pois päältä, mutta pystymme hallitsemaan sitä riittävän harjoituksen turvin.
Opetin taannoin nuorille naisille jotain omaperäisyydestä. He lukivat iskurepliikkejä netistä ja hyvä niin. Kuka heille sitä elämistä opettaisi, elleivät tekstit ja kuvat. Kerroin kuitenkin heille, että ensin on tehtävä riittävästi havaintoja, aitoja sellaisia, ja sen jälkeen valjastaa havainnot puhuttuun kieleen. Jos haluan tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen (joskin tällä hetkellä sitä tarvetta ei ole tuolla kaduilla kohtaamassani elämässä), niin siinä pitää tulla ilmi kiinnostus oikeaan ihmiseen. Ja viestiä se, että juuri tuolla hetkellä tuo toinen on minulle se tärkein ihminen missä ikinä tilassa olemmekaan. Sillä ei oikeastaan ole väliä, että johtaako se mihinkään. Toisen huomioon ottaminen on perustoiminto, jota meidän pitäisi harjoittaa ihan joka ikinen päivä. Vain näköalattomat ihmiset näkevät sen flirttailuna. Laajemman elämänkokemuksen ja avoimemman elämänasenteen omaavat eivät erottele asioita niin mustavalkoisesti.
Mies Vailla Varjoa 