Sellissä oli aikaa lukea. Luin käytännössä kaikki kirjat, jotka löysin kivitalon kirjaston psykologia- ja uskontohyllystä. Tuolta hyllyltä löysin yhden ainoan buddhalaisuuteen liittyneen kirjan, johon oli koottu 101 Zen-tarinaa. Luin sen ja uskoin ymmärtäneeni lukemani. Kuljetin sitä mukana jopa vankilapastorin tapaamisiin. Sitten muutaman kuukauden päästä sain sijoituspaikan avovankilasta.
Heti kun se oli mahdollista, suuntasin maakunnan pääkirjastoon. Lainasin kolme kirjaa, jotka olivat Shunryu Suzukin Zen-mieli, aloittelijan mieli; Akong Tulku Rinpochen Kuinka tiikeri kesytetään ja Timo Klemolan Mindfulness: tietoisuuden harjoittamisen taito. Huomioni kääntyi zen-buddhalaisuuteen ja muistin kivitalossa lukemani zen-tarinat. Tein Klemolan kirjoittamia harjoitteita, jotka ovat saaneet vaikutteita juurikin zen-suuntauksesta. Tein harjoitteita ja luin Suzuki Roshin opetuksia, jotka johdattivat minut kehomieli-käsitteen äärelle.
Zen-mieli, ymmärtäjän mieli
Ymmärrykseni tästä elämästäni muuttui hyvin merkittävällä tavalla, kun eräänä päivänä päätin lähteä kävelylle ja soveltaa harjoituksia kävellessä. Mieleni oli alkuun hyvin äänekäs, mutta puolen tunnin kävelyn jälkeen en enää havainnut mitään muuta kuin aistieni tuottaman tiedon. Ja siitä on jäänyt mieleeni se miten täyteläiseltä luonto voikaan tuoksua. Haistoin nurmikon, sen alla olevan multaisen maan ja puiden lehdet, kaarnan sekä havupuiden pihkaisuuden. Enkä pelkästään haistanut, vaan kuulin. Eikä kuulemani ollut mitään kakofoniaa, vaikka kuuntelin kaikkia kuulemiani ääniä samaan aikaan. Enkä pelkästään haistanut ja kuullut, vaan tunsin ihollani ja näin silmilläni. Ja maistoin suullani suolaisen. Kaiken tuon lisäksi minä tunsin kehoni.
Kävelin tuollaisessa mielentilassa yli tunnin ja palattuani kävelyltä olin hyvin tyytyväinen. Tuo oli myös päivä, jolloin alkoi eräänlainen katkeamaton putki. En ole ollut onneton yhtenäkään päivänä viimeisten viiden kuukauden aikana, enkä ole kokenut oloani stressaantuneeksi. Olen ollut tyytyväinen jokaiseen elämääni päivään ja minua jaksaa hämmentää se, että kykenen olemaan onnellinen vankilassa. Paikassa, missä näkee joka ikinen päivä toisissa ihmisissä melankoliaa, toivottomuutta ja tyytymättömyyttä.
Tuollainen kokemus ei tarkoita sitä, ettenkö kokisi enää negatiivisia tuntemuksia. Siis siinä mielessä, miten sinä lukija saatat asian käsittää. Turhaudun, suutun, loukkaannun ja pitkästyn aivan yhtä lailla kuin aikaisemminkin. Mutta ero on siinä, että minä päästän irti noista hetkistä. Lisäksi minä pyrin aina kohtaamaan toiset sellaisena kuin he ovat, heijastamatta itseäni havaintoihini heistä. Koska havaintoni aistieni kautta riittävät, minun ei tarvitse tehdä tulkintoja niistä. Jos haluan tietää miksi joku toinen ihminen toimii tai puhuu sellaisella tavalla, mikä ylittää ymmärrykseni rajat, minä teen jotain häkellyttävää: Kysyn.
Havaitse, älä tulkitse
Kuinka usein olet kuullut jotain tällaista: ”Oletpas väsyneen näköinen, nukkuisit enemmän!” Tai ”onpas kurja sää”, kun sataa kaatamalla vettä. Jos kiinnität huomiota toisten puheeseen, niin huomaat miten paljon ihmiset painottavat omia tulkintojaan havaintojensa kustannuksella. Väsyneen näköinen voi olla myös sairauden takia tai loppuun palamisen seurauksena! Ja vesisade on kaikkea muuta kuin kurja sää; luonto tarvitsee vettä elääkseen ja ilman hyvinvoivaa luontoa ihminen kärsisi muiden elävien lailla.
Haastan sinua tekemään testin. Pyri yhden kokonaisen päivän ajan siihen, että ”unohdat täysin” kykysi tehdä tulkintoja. Kun puhut, puhut vain havainnoistasi. Ja kun puhut havainnoista, niin älä vertaile. Jos joudut tilanteeseen, jossa sinulta vaaditaan tulkinnan tekemistä (esimerkiksi työpaikalla), niin aloita se sanoilla: ”Tämä on tietysti vain ja ainoastaan minun tulkintani…”
Tiedän, että antamani haaste on täysin mahdoton. Et pysty keskittymään testiin koko hereillä oloaikaasi, joten jossain vaiheessa alat kompastelemaan sen kanssa. Siinä on eroja, miten pian mielemme alkaa taas tekemään tulkintoja. Joillakin ensimmäinen kompastuminen tapahtuu jo tätä tekstiä lukiessa. ”Onpa typerä testi.” Toisilla taas saattaa mennä puoli tuntia, toisilla parikin. Zen-mestarilla saattaa mennä useita tunteja, mutta jossain vaiheessa hänkin kompuroi. Onko mestari silloin jotain muuta kuin mestari? Ei. Hän on mestari siinä mitä hän oivaltaa siitä kompuroinnista.
Oletko sinä onnellinen? Mitä se sinulle tarkoittaa? Onko se sama kuin tyytyväisyys? Mikä tekee sinut tyytyväiseksi? Tekeekö sinut tyytyväiseksi halun vaiko tarpeen tyydyttäminen? Mikä ero sinun mielestäsi on halulla ja tarpeella? Vastaa itsellesi, älä kenellekään muulle. Jos puet ajatuksesi sanoiksi, ne ovat silloin alttiita tulkinnoille.
Mies Vailla Varjoa 