45 päivää on kulunut siitä, kun edellisen kerran kirjoitin blogiini ja sinä aikana on tapahtunut paljon. Paljon, mikäli katsantokulma on omani. Vähän, mikäli vertaan elämääni muiden ihmisten arkeen. Esimerkiksi koronavirus ei ole vaikuttanut elämääni juurikaan, sillä työn löytäminen Pohjois-Kymenlaaksossa oli vaikeaa jo ennen pandemiaa. Vielä vaikeampaa se tulee olemaan jatkossa, sillä alani työpaikoista kamppailee aiemman puolen sadan sijasta todennäköisesti useampi sata ihmistä. Ei ole helppoa työllistyä seudulla, missä valtaosa työpaikoista saadaan suhteiden tai perseen nuolemisen kautta.
Tällaisessa järjestelyssä ei tarvitse luottaa toiseen pätkääkään…
Olen ”hengaillut” ex-avopuolisoni kanssa vuodenvaihteesta lähtien, lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen. Emme kumpikaan halua parisuhdetta, ainakaan siinä perinteisessä mielessä, ja tämä järjestely sopii minulle täysin. Siinä ikään kuin saa nauttia siitä mikä oli suhteemme aikana hyvää, ja jos toisen seura alkaa kyllästyttämään voi toiselle sanoa joksikin aikaa heipat. Tällaisessa järjestelyssä ei tarvitse luottaa toiseen pätkääkään ja toinen saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Jos toisen oleminen pännii, niin sitä ei tarvitse katsella ja maisemaa voi vaihtaa ilman suurempia tunnon tuskia.
Riidatonta tuollainen hengailu ei ole ollut, vaan riitoja ja yhteenottoja on kyllä tullut eteen. Erona entiseen tässä on kuitenkin se, että riidat ja konfliktit eivät johda toisen tahalliseen satuttamiseen tai selkään puukottamisen kierteeseen. Jos vitutuskäyrä kasvaa liian suureksi, niin sen selättämiseksi riittää oma aika (toisin sanottuna tauko kanssakäymisessä) ja pahoittelut omasta kusipäisyydestä. Niin, nostan tässä käteni pystyyn ja julistan rehellisesti olevani ajoittain täydellinen kusipää. Se mikä erottaa minut muista kaltaisistani on se, että otan käytöksestäni aina täyden vastuun. En ehkä juuri suurimman vitutuksen keskellä, vaan jälkeen päin. Omaa käytöstä on todella turha selitellä, olen yksinkertaisesti sellainen kuin olen ja käytökseeni vaikuttaa muiden ihmisten toiminta, jolloin yhteentörmäyksiltä ei oikein voi välttyä.
Entinen vuokranantajani on kyllä mukavan oloinen, mutta toivoton bisnesmies.
Tämä ihmissuhdejärjestely on toisaalta aiheuttanut hämmennystä niissä tutuissa, jotka ovat seuranneet edesottamuksiamme vierestä. Kovinkaan monelle ei käy järkeen fwb-kanssakäyminen, mutta he ovat toisaalta ehkä kuulleet ne puolet minun ja entisen avopuolisoni yhteisestä elämästä, joita ei ylpeydellä toisille kerrota. Minä en ainakaan kerro, exästäni en osaa sanoa, eikä tuo yksityiskohta toisaalta minua juurikaan kiinnosta. Puhukoot hän mitä parhaaksi näkee, kunhan se seurailee totuutta. Paskapuheet tällaisessa pienessä ja melko sulkeutuneessa yhteisössä leviävät kulovalkean tavoin. Onnekseni en ole syntyjäni täältäpäin, joten huhupuheet eivät toisaalta vaikuta olemiseeni tässä pitäjässä.
Muutin tänään takaisin kaupunkiin vuoden maalla asumisen jälkeen. Entinen vuokranantajani on kyllä mukavan oloinen, mutta toivoton bisnesmies. Yritystoiminnan heikon kannattavuuden takia hän yrittää rahastaa minulla esimerkiksi kiinteistön vakuutuksesta; hän ei ymmärrä, että vahingon sattuessa hän on edunsaaja, enkä minä. Hän myös haluaa rahat käteisenä, sillä hän on säälittävällä tavalla onnistunut velkaantumaan verottajalle. Nyt kun olen päässyt tuosta vuokrasuhteesta eroon, niin toivotan hänelle oikein paljon onnea rahastamisyrityksiin: Yksikään vaatimus ei ole paperilla sovittuna, enkä aio todellakaan kannatella aikuista miestä taloudellisesti maksamalla pimeänä hänelle yhtään mitään.
Toivon todella, että kirjoitustahtini palaisi ennalleen. Olen kaivannut kirjoittamista, mutta jouten oleminen, hengailu exän kanssa ja toimettomuuden ajat periferiassa eivät ole tarjonneet juurikaan aihetta kirjoittaa. Ehkäpä tämä kevät ja tuleva kesä tarjoilevat aiheita kirjoittamiseen, nyt kun olen ”palannut takaisin ihmisten keskuuteen.” Saatan myös välillä kirjoittaa fiktiivistä sisältöä blogiini, sillä ”pöytälaatikossani” on hautunut jo pidempään ideoita tosipohjaisille sepityksille. Monet niistä ovat kuin toisintoja omasta tai muiden elämistä.
Mies Vailla Varjoa 