Parisuhde on vain ja ainoastaan sopimuskysymys. Etkö ole samaa mieltä? Ehkäpä sinunkin kannattaisi pohtia asiaa uudelleen. Heittäydy avoimeksi ja käynnistä ajatusprosessisi, kuljetaan tämä tällä kertaa yhdessä läpi.
Sopimus, joka määrittää yhteiset rajat
Ensimmäinen mikä tulee usein mieleen parisuhteen yhteisiä sääntöjä laatiessa on se, että millaisessa kanssakäymisessä toisen halutaan olevan parisuhteen ulkopuolella. Joillekin esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen kanssakäyminen nostaa sellaiset mustasukkaisuuden tunteet valloilleen, että parisuhteeseen saadaan näistä syistä aikaiseksi lihavia riidanaiheita.
Mutta onko se oikein rajoittaa toisen elämää tyydyttääkseen omat tarpeensa? Ensimmäinen virhe, jonka olen itse oppinut kantapään kautta, on peilaamatta jättäminen. Emme kovinkaan usein astu toisen saappaisiin, jolloin parisuhdesopimuksen laatiminen menee sanelupolitiikan puolelle. Ajattelemme usein itseämme ja omia tunteitamme, mutta unohdamme rajoitusten vaikutuksen toiseen ihmisenä.
Jos haluamme yhteistä elämää sellaisen persoonan kanssa, joka viihtyy ja tulee paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin tuollaisen kanssakäymisen rajoittaminen vaikuttaa hänen henkiseen hyvinvointiin. Jos ei itse ole samankaltainen, niin usein unohtuu rajoitusten aiheuttaman henkisen paineen toisen pään sisällä.
Yhteisiä rajoja sopiessa pitäisikin se verbaalinen arkku avata ja kertoa niistä asioista, jotka itseä miellyttävät ja ne asiat, jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta. Luottamus, vaikka onkin parisuhteen yksi peruspilareista, on kuitenkin hyvin monisyinen kokonaisuus eikä se rakennu pelkästään seksuaaliselle uskollisuudelle. Toiselle pelkkä henkilökohtaisista asioista uskoutuminen ystävälle (sukupuolesta välittämättä) voi olla luottamuskysymys. Itselleni luottamus rakentuu esimerkiksi sille, että esimerkiksi vaikeuksia kohdattaessa toinen kääntyy ensin minun puoleeni ja vasta sitten tarpeen vaatiessa hakee apua muualta. Ei sillä, että haluaisin auttaa kaikessa vaan sillä, että haluan tietää toisen tilanteen kyetäkseni tukemaan häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Ei neuvomaan välttämättä, vaan olemaan oikealla tavalla tukena ja turvana.
Seksuaalielämä nivotaan usein osaksi luottamusta, mutta sekin on vain yksi osa-alue meidän elämäämme. Rehellisesti sanottuna minä itse en ainakaan enää ajattele toisen vieraissa käymistä pettämisenä, mikäli saan omat seksuaaliset tarpeeni tyydytettyä parisuhteessa. Toinenhan vain pyrkii tyydyttämään omat tarpeensa, aivan yhtä lailla kuin kävisi syömässä ulkona tyydyttääkseen ravinnon saantinsa ja tarpeen käyskennellä muiden sosiaalisten eläimien seassa. Vieraissa käymisen osalta luottamus perustuu silloin lähinnä siihen, että toinen käyttää sellaisia ehkäisymenetelmiä, ettei tule yllätyksiä tautien tai raskaaksi tulemisen osalta. Tai siihen, että toinen on rehellinen esimerkiksi tunteiden osalta, jos sellaisia sattuu heräämään toisia kohtaan.
Mitä mustasukkaisuus todella on?
Se minkä koemme mustasukkaisuutena on oikeastaan ympäristöstä opittu tapa. Elämme yhteiskunnassa, jossa edelleenkin yksiavioisuus koetaan ihanteeksi. Eikö sitä voisi olla myös avoin parisuhde? Luulin tuntevani omat tunteeni, mutta olen sittemmin joutunut tarkastelemaan tätä olettamusta ja romuttamaan sen tyystin.
Mustasukkaisuus on vihan tunne. Väitä jotain muuta, niin pökerrytän sinut pyörryksiin perusteluillani. Mies voi olla mustasukkainen naisen osoittamasta huomiosta sylilapselle. Mies on siis vihainen naiselle siitä, että mies itse ei saa tyydytettyä huomiontarvettaan. Ja taas mies unohtaa sen, että nainenkin on vain ihminen ja multitasking ei onnistu sylilapsen kanssa kuin näennäisesti.
Itsestäni olen oppinut sen, että parisuhde on tarpeiden tyydyttämisen vastavuoroisuutta. Jos tarpeet tulevat tyydytettyä itselle sopivalla tavalla, niin silloin ollaan jo oikealla tiellä. Jos seksuaaliset tarpeeni tyydyttyvät parisuhteessa, mutta toisen eivät, niin onko minulla oikeutta aloittaa sanelemaan toisen elämää? Hyvä kysymys, johon ei ole täysin oikeaa vastausta. Yksi kysymisen arvoinen kysymys tosin herää: Onko alkaneessa tai olemassa olevassa parisuhteessa perustavanlaatuinen epäsuhta?
Typerintä mitä ihminen mielestäni voi tehdä on se, että olettaa toisen mukautuvan vikisemättä omiin lainalaisuuksiin. Rakastatko sinulle asetettuja rajoituksia? Toinen ei välttämättä ajattele niin omalla kohdallaan. Entä haluatko elää vapaasti ja toteuttaa itseäsi paljon enemmän parisuhteen ulkopuolella kuin sen sisällä? Toinen taas saa nautintoa kotioloista ja siitä, että oma siippa viettää mahdollisimman paljon aikaa kotona, käpertyneenä vierelleen sohvalla ja elokuvaa töllöstä katsellen.
Mustasukkaisuus on siis vihan tunne, okei? Olisiko näistä tunteista puhuttava? Kyllä. Pitäisikö toisen tietää mistä saat nautintoa? Ehdottomasti. Tiedätkö miten saat omat ja toisen tarpeet tyydytettyä? Jos et tiedä, niin kone kiinni ja yhteys toiseen osapuoleen. Se selviää vain puhumalla ja laatimalla sellaiset pelisäännöt, että molemmilla on mahdollisuus hyvään oloon yhteisessä suhteessa. Oli se sitten konservatiivinen parisuhde tai avoin malliltaan.
Mies Vailla Varjoa 