Minä, manipuloija

”Sä osaat varmaan manipuloida mua mielesi mukaan?”, hän sanoi ja siltä seisomalta myönsin sen. Kerroin, että ”se onkin ainoa taito, josta olen itsessäni erittäin varma ja voin näyttää miten se toimii.” Pyysin hänet istumaan pöydän ääreen ja siirsin toisen tuolin aivan hänen tuntumaan, johon kävin istumaan. Ryhdyin puhumaan ja jututtamaan häntä. Rehellisesti sanottuna minulla meni alle minuutti siinä, että sain hänet puhuttua pussiin. Puhuin, kuuntelin ja takerruin hänen eleisiin sekä sanoihin, joita aloin kyseenalaistamaan. Turhautumisen pystyi välittömästi näkemään hänen silmistään. Lopetin siihen ja sanoin, että tuota taitoa en ikinä tule käyttämään häntä tai muita läheisiäni kohtaan, vaan mieluummin pidättäydyn lahjani osalta. Sen käyttäminen olisi minulle kovin vaivatonta, mutta se johtaisi vain tulehtuneeseen ihmissuhteeseen ja väärinkäyttöön.

”Joskus manipuloimme jopa itsemme uskomaan johonkin sellaiseen, mitä ei oikeasti ole olemassa.”

Jos et ole ensimmäistä kertaa lukemassa kirjoituksiani, niin tiedät minun seuraavan Docventures-ohjelmaa joka viikko. Minulle tärkeintä antia eivät ole niinkään elokuvat, sillä niitä voin katsoa aina silloin kun haluan. Paras anti kyseisessä ohjelmaformaatissa on elokuvan jälkeinen keskustelu, jossa oman alansa asiantuntijat keskustelevat elokuvan aihepiiristä erittäin rakentavaan sävyyn.

Tänä tiistaina aiheena on ihmisten tahallinen harhaanjohtaminen, jonka motiivina on yleensä raha. Aina motiivina ei suinkaan ole raha, vaan ihmisen läpeensä turmeleva valta. Tällaista vallankäyttöä ilmenee melko usein parisuhteissa, toinen kiertää toisen oman pikkurillinsä ympärille. Tuolla tavoin toimiva voi sen tehdä myös lähes tietämättään itseään puolustaessaan, jos sattuu omaamaan erinomaiset vuorovaikuttamisen taidot. Yleensä toisen harhaanjohtaminen ja suoranainen sumuttaminen ovat kuitenkin täysin tietoisia valintoja. Manipulointi on toisen hyväksikäyttöä, alistamista omaan tahtotilaan. Ja nyt voisi kysyä sen klassisen miksi-kysymyksen: Miksi toinen halutaan alistaa omaan tahtotilaan?

Eikö alistetun kanssa eläminen olisi todella tylsää? Toinen tekee juuri niin kuin itse haluat. Ei. Väärä kysymys. Onko eläminen alistetun partnerin kanssa itselle palkitsevaa. Kyllä. Itselläni ei tästä ole suoraa omakohtaista kokemusta, mutta lukemieni tosikertomusten pohjalta se on todella sitä. Se on alistajan itsetuntoa palkitsevaa toimintaa, saada toinen toimimaan oman tahtonsa mukaan. Valta tuntuu hyvältä, sillä sitä ei voi rahalla suoraan ostaa. Voit olla miljardööri, mutta mikään kauppias ei myy valtaa siten, että sitä voisi ostaa. Pois luettuna tietysti BDSM-alakulttuurisuuntaus dom-sub, joskin siinä mielihyvän saavuttaminen on tiukasti rajatuissa olosuhteissa ja kestoltaan lyhytaikainen.

Jonkinlaista samaistumispohjaa minulla on olemassa koiranomistajana. Tosin en saa mielihyvää siitä, että koirani on alistuvainen minulle. Mielihyvää tuottaa se, että koira onnistuu joskus tekemään oikein jonkin tempun, jota olen yrittänyt sille kouluttaa ja eläimen osoittamat alistumisen merkit oikeastaan aiheuttavat minulle pahaa oloa. Ei minulle pidä alistua, muuta kuin käskyihini palata luokseni tai lopettaa ei-haluttu toiminta, kuten hyppiminen vieraita vastaan.

Onko palkitsevaa saada ihmismassat toimimaan sinun tai työnantajasi tahdon mukaan? Kyllä. Tätä työtä tekevät päivittäin myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset, he yrittävät manipuloida asiakkaita ostamaan sellaista, millä ei heille oikeastaan sillä hetkellä ole tarvetta. He ovat puhelinmyyjiä, f2f-markkinoijia, kytkykauppiaita, saneerausfirmojen ovelta ovelle kiertäjiä, yritysten markkinointiassistentteja ja -päälliköitä, aluemyyntipäälliköitä ja niin edelleen. He ovat päivittäisiä raatajia, jotka ovat sellaisen kuin kapitalismin verikoiria. Ilman heitä kasvua ei olisi, ilman heitä ihmiset eivät kuluttaisi yhä enemmän ja enemmän. He manipuloivat meitä päivittäin ja se on hyväksyttyä.

Ja sitten suutumme, kun joku kauppaa onnellisia ajatuksia verkkokurssin kautta lääkkeeksi vaivoihin. Kyllä, on edesvastuutonta markkinoida tarjontaansa ylimalkaisesti ja vasemmalla kädellä hutiloituna. Maassamme historiallisen suurena pidetty uhkasakko lyötiin henkilölle, joka ei oikein ymmärtänyt mahdollisuutta saada kyseenalaista julkisuutta markkinointityylillään. Tässä tapauksessa viranomaiset saivat helpon kohteen, kun tuolla markkinoilla on oikeasti vaarallisia sumuttajia, jotka piilottavat haittavaikutukset kilometrejä pitkiin tuote- tai käyttöturvallisuusselosteisiin. Oletteko ikinä tarkastelleet millaisia haittavaikutuksia joillakin mielialalääkkeillä voi olla? Sydäninfarktilta tuntuvat oireet voivat olla suhteellisen yleisiä joidenkin harmittomalta tuntuvien lääkkeiden kohdalla, mutta silti lääkärit määräävät niitä meille.

Tapasin viime viikolla psykiatrian erikoislääkärin keskustellaksemme tahdostani päästä kognitiiviseen psykoterapiaan, tavoitteenani oppia tehokkaampia menetelmiä aika-ajoittain ilmenevän masennuksen ennaltaehkäisyyn. Masennus kun on ollut kohdallani välillä sen verran paha, että se on tehnyt minusta täysin työkyvyttömän. Hän kysyi, että miksi olin jättänyt mielialalääkityksen pois. Kun olin kertonut perusteluni, jotka liittyivät niin sivuoireisiin kuin itse asiassa mielialalääkkeen tasaavan vaikutuksen tarpeettomuuteen tietyn käyttöajan jälkeen, niin hän kertoi minulle seuraavan asian: ”Sinä näytät tuntevan itsesi todella hyvin ja uskon, että juuri kognitiivisella psykoterapialla sinä saat parhaiten tuloksia aikaan. Oikeastaan sillä koulukunnalla ei ole väliä, vaan sillä millainen se terapeutti on ihmisenä.” Niin. Oliko hän samaa mieltä kuultuani perusteluni, vai manipuloinko hänet uskomaan, että minä tunnen terveydentilani ja tarpeeni häntä paremmin? Voitte miettiä sitä, sillä sitä vastausta en aio teille tarjota.

Niin. Olen mestari manipuloimaan, saamaan ihmiset hämilleen itse lausumistaan sanoistaan ja kyseenalaistamaan omat ajatusmallinsa, omat käsityksensä tapahtuneista. Pystyn johdattelemaan, pystyn saamaan ihmiset kiihtyneiksi ja seuraavassa hetkessä osoittamaan heille, että ”sinulla taitaa olla joku ongelma, kun tuolla tavalla riehaannut? Huomasitko?” Mutta miten usein turvaudun tähän taitovalikoimaan, jonka hallitsen? Todella harvoin. Miksi huijaisin elämän pelissä, sillä tiedän mitä huijaamisesta seuraa tietokonepeleissä: Peleistä tulee tylsiä, jos voittaa aina.

Romantiikkaa, miehen tunteita ja empatiaa

Ojentamani ruusu oli kuvasta poiketen kaksivärinen, oranssia ja valkoista.

Yllättämisessä on se hyvä puoli, että sen avulla voi järisyttää toisen tasaisen harmaata arkea. Sitä se totisesti oli, kun vein eilen keskustelukumppanilleni ruusun ja hyvin kauniin teemakortin, jonka taakse olin kirjoittanut jotain sellaista, jonka olin ”unohtanut” antaa hänelle edelliskerralla erotessamme. Sen tarjosin kyllä annettavaksi välittömästi, mutta yllätys toimi liiankin hyvin ja se jäi tällä kertaa antamatta. Lähdettyäni laitoin kyllä viestin hänelle puhelimeen, että hän voi lunastaa sen sitten itselleen parhaimmaksi katsomassaan ajassa ja paikassa.

Romantiikka on ennen kaikkea tilannetajua eikä sen tarvitse olla kovinkaan kummoista. Se ei ole kiinni käytetystä rahan määrästä. Jos se sitä olisi, niin viime viikonloppuna järjestämäni ohjelma olisi ollut yltiöromanttista sanan todella väärässä merkityksessä. Ja sitähän en tavoitellut tuolloin, vaikka siinä toteutuikin erilainen vapaa-ajan viettotapa siinä harmaan arjen ohessa. Eiliseen yllätyksen luomiseen riitti salamyhkäisyyden verhoaminen arkiseen ”unohdukseen”, käynti paikallisessa kukkakaupassa ja pilke silmäkulmassa.

Iltani sai päätöksen Miehiä ja poikia -dokumenttielokuvan merkeissä, jonka jälkeen seurasin Docventures-keskustelua suurella mielenkiinnolla. Ja se oli oikeasti todellinen pettymys suoraan sanottuna. Keskustelu oli sikäli laadukasta, mutta ne tunteiden näyttämisen heikkoudet meissä miehissä loisti jälleen mailien päähän. Elokuva varmasti liikutti studion vieraita ja itse isäntiä, mutta tunteista keskustelu oli jotenkin päälle päin näkyvän jäykkää. Mikä meissä miehissä on oikein vialla, kun tunteista puhuminen pistää kielen solmuun? Minäpä tiedän sen.

Minä opin puhumaan tunteistani vasta oikeassa seurassa. Sellaisessa, joka oli näyttänyt ensin mallia, miten niistä tunteista puhutaan. Nämä kolme ihmistä ovat tehneet tälle miehelle suuren palveluksen opettaessaan minulle tämän valtavan tärkeän taidon. Isäni ei sitä minulle opettanut, vaan pikemminkin olen itse opettanut hänelle sitä taitoa joka kerta kun olemme nähneet. Vaikka isäni edelleenkin näyttää tunteensa mieluummin musiikin soittamisen kautta, niin yksi keino on hävinnyt kokonaan hänen elämästään: Alkoholi. Sitä nautitaan nykypäivänä vain ja ainoastaan silloin kun olo on jo muutenkin hyvä.

Radio Novalta alkoi juuri soimaan Survivorin Burning Heart, joka tuo mieleeni välittömästi legendaarisen Rocky IV -elokuvan. Ja mikä mielenkiintoisinta, niin tuossa elokuvassa käsiteltävänä oleva henkilöhahmo Rocky Balboa näyttää tunteitaan avoimesti vaimolleen Adrianille ja suree ystävänsä Apollon kuolemaa, vannoen kostoa. Hän ei toimi juuri ollenkaan suomalaisen miehenmallin mukaisesti, vaikkakin me miehet samaistumme tuohon Rockyn vannomaan kostoon ja siihen, että Adrian ei hyväksy aluksi miehensä tapaa käsitellä ystävänsä kuolemaa.

Illalla tutkaani osui paremmin Aleksis Salusjärvi, josta tunnistin välittömästi hänen osoittamien tunteiden kautta oman intohimoni nuorten piileviä kykyjä kohtaan. Kun hänelle esitettiin Twitterin kautta lähetetty kysymys, niin hän ei oikein osannut vastata siihen täsmällisesti, vaan alkoi elämään niitä lukemattomia onnistumisen hetkiä uudelleen. Ja niin tein minäkin. Minulle ei tosin tullut mieleen pelkästään poikien kohtaamia onnistumisen hetkiä, vaan muistin myös useita nuoria naisia, jotka ehkä pitkästä kertaa elämässään kokivat positiivisen oppimiskokemuksen minun tunneillani. Se tunne minkä siitä saa on rahalla mittaamattoman arvokas, niin nuorelle itselleen kuin minulle. Suosittelen lukemaan Aleksiksen kolumnin YLE:n nettisivuilta, sillä hän kirjoittaa täyttä asiaa omasta näkökulmastaan.

Lopuksi kunniamaininta Katri Saarikivelle siitä, että hän toimi esimerkillisesti tutkijan roolissa, raottaen kuitenkin itseään aivan keskustelun lopussa tekemällä lupauksen. Siitä huomasin, että hän on koko uransa ajan uinut hyvin miehisessä maailmassa. Tai ainakin sellaisessa ympäristössä, jossa on ollut hieman liikaa vaikutteita sieltä perinteisen miehisestä elämästä.

#metoo ja se, miksi nuoret miehet ovat hämmentyneitä

Katsoin eilen Docventures:issa esitetyn Untouchable-dokumenttielokuvan ja sitä seuranneen keskustelun. Aihe on minua lähellä, sillä olen joutunut miehenä todistamaan hyvin läheltä sen, miten halpamaisesti jotkin miehet kohtelevat naisia. Aivan kuin naiset olisivat näille ihmisille jotain muuta kuin oman lajinsa edustajia. Joskus ihmettelen, että ymmärtävätkö nämä miehet näiden äitien olevan naisia ollenkaan vai ovatko he kenties saaneet koeputkihedelmöityksen ja kehittyneet kasvatustankeissa.

Lähde: Flickr.com

Toki se kertoo siitä, että patriarkaalinen yhteiskunta elää vielä hyvin vahvana ja ylläpitää vanhettuneita sukupuolirooleja, joiden juuret ovat niinkin kaukana kuin armenialaisessa yhteiskunnassa vuosituhansia sitten. Joitakin miehiä häiritsee suuresti se, että naisilla on heidän ansaitsemansa vapaus tehdä elämillään mitä haluavat ja itsemääräämisoikeus omiin kehoihinsa. Tuo näkemys ja arvot juontavat juurensa, yllätys yllätys, sinne kotikasvatukseen.

Mutta näen nuorissa asenteiden muutoksen todella hyvään suuntaan. Se on myös tuonut esille ongelmia. Nuoret miehet eivät oikein osaa löytää paikkaansa tässä maailmassa, sillä omat isät ovat vielä kasvaneet vanhoillisissa arvoympäristöissä. Nämä nuoret miehet tekevät havaintoja ja peilaavat niitä itseensä. Törmäyskurssilla ovat maskuliinisuus, tasa-arvo ja halu tulla kuulluksi, ymmärretyksi.

Ehkä olemme joskus liian ankaria näille nuorille. Vaadimme heiltä sellaista, mitä emme ole itseltämme vaatineet. Siksi asenteiden muutoksen eturintamassa pitäisi olla meidän vanhoillisten. Meidän täytyisi näyttää esimerkkiä siinä, miten kanssaihmisiä kohdellaan ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti, samalla muistaen perustarpeemme. Ihminen tarvitsee huomiota ja kosketusta, se on sisäänrakennettu tarpeemme. Yleensä nainen nauttii miehen huomiosta (tai jos on seksuaalisesti homoseksuaali, niin naisen huomiosta) ja kosketuksesta, jos se vain tapahtuu molempien rajojen puitteissa. Ymmärrän täysin sen, että nuoret miehet ovat hämmentyneitä: Lähestyessä vastakkaista tai omaa sukupuolta pitäisi muistaa kunnioitus samalla kun osoittaa intohimoa. Nämä ovat vaikeasti opittavia taitoja, joita heille ja meille muille pitäisi opettaa jo nuoresta iästä alkaen.

Siksi nuorille pitäisi opettaa meidän aikuisten toimesta, miten hoitaa asiat päihteettömästi. Päihteet sumentavat arvostelukykymme, jolloin kiellot ja kutsut tulkitaan väärin hyvinkin usein. Samalla pitäisi opettaa itsevarmuutta ja pettymysten sietokykyä. Pakit kuuluvat pariutumiseen olennaisesti, kieltäytyminen on jokaisen ihmisen oikeus. Pitäisi opettaa myös eleiden ja ilmeiden tulkintaa, myös niillä viestimistä. Muutenhan meidän ihmisten hyvinvointi jo itsessään on uhattuna, sillä miten muuten me voisimme viestiä kuin kehoillamme!

Olen itse oppinut kunnioittamaan ihmisiä vasta aikuisena, tulkitsemaan kehon viestintää vasta 30 vuotta täytettyäni. Silmät kertovat oikeastaan kaikkein parhaiten, muuta kehon viestintää ei oikeastaan alkuun tarvitse. Keskusteleminen avaa sisintämme, jolloin saamme melko objektiivisen (vaikkakin viestimme subjektiivisesti) kuvan toisesta. Mikäli vain keskitymme kuuntelemaan. Emme suinkaan pysty kääntämään kehojemme biologiaa pois päältä, mutta pystymme hallitsemaan sitä riittävän harjoituksen turvin.

Opetin taannoin nuorille naisille jotain omaperäisyydestä. He lukivat iskurepliikkejä netistä ja hyvä niin. Kuka heille sitä elämistä opettaisi, elleivät tekstit ja kuvat. Kerroin kuitenkin heille, että ensin on tehtävä riittävästi havaintoja, aitoja sellaisia, ja sen jälkeen valjastaa havainnot puhuttuun kieleen. Jos haluan tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen (joskin tällä hetkellä sitä tarvetta ei ole tuolla kaduilla kohtaamassani elämässä), niin siinä pitää tulla ilmi kiinnostus oikeaan ihmiseen. Ja viestiä se, että juuri tuolla hetkellä tuo toinen on minulle se tärkein ihminen missä ikinä tilassa olemmekaan. Sillä ei oikeastaan ole väliä, että johtaako se mihinkään. Toisen huomioon ottaminen on perustoiminto, jota meidän pitäisi harjoittaa ihan joka ikinen päivä. Vain näköalattomat ihmiset näkevät sen flirttailuna. Laajemman elämänkokemuksen ja avoimemman elämänasenteen omaavat eivät erottele asioita niin mustavalkoisesti.